Meille syntyi poika!:)

Niin se vaan loppuaika raskaudessa meni ja oli, ettei paljoa kerennyt kuin kontrolleissa juosta 2 kertaa viikossa.

Olo oli jo pitkäään jännittynyt, kun ei tiennyt milloin ja mitä tehtäisiin, mielipiteitä oli monia, kuten lääkäreitäkin.

H-hetki koitti viimein perjantai aamuna 3.8.2012 kun minut otettiin synnärille sisään käynnistystä varten.

Vielä perjantaina ei synnytys liioin edennyt mihinkään tipasta huolimatta, mutta ns. pehmitteli paikkoja valmiiksi. Lauantaiaamuna minut siirrettiin takaisin saliin klo 6 ja synnytys käynnistettiin tipalla uudelleen. 

Nyt hieman paremmalla onnella:) Kalvot puhkaistiin klo 11 maissa. 

Synnytys eteni aluksi ihan hyvin ja kätilöt sekä itse veikkasimme vauvan näkevän päivänvalon klo 14 mennessä.

Näin ei kuitenkaan käynyt ja taas veikattiin uudelleen...ja uudelleen...

Kivuista huolimatta synnytys ei edennyt. Onneksi on kivunlievitystä saatavilla sillä sitä todella tarvittiin...

Loppurutistus oli yllätys kaikille kaikkine dramaattisine käänteineen.

Vauva oli isompi kokoinen, kuin mitä ultrassa arveltiin (4,185g ja 50cm). 

Tosin jäi silti pienemmäksi painoltaan, kuin toiseksi syntynyt lapseni aikoinaan (n. 4,5kg).

Tämä nyt syntynyt vauva oli harteikas ja "pötkylä" vartaloinen kauttaaltaan, joten synnytyksessä ilmeni paljon komplikaatioita.

Niistä kuitenkin selvittiin hyvän ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla, ei kylläkään kumpainenkaan meistä ilman kipuja, kuten arvata voi.

Lapsi jouduttiin avustamaan imukupilla ja mieslääkärin käsivoimilla ulos kohtukodistaan.

Siinä äiti joutui kijaimellisesti venymään äärirajoilleen ja tuska oli niin kova kipulääkityksestä huolimatta, että olin pyörtyä ja oksentaa siihen paikkaan...ja loppuun asti sain luvalla tainnuttaa itseäni ilokaasulla, muuta ei ollut siinä kohtaa enää mahdollista antaakaan.

Mutta sektiota ei tarvittu, pienimies syntyi 4.8.2012  klo 23.56. Hänet elvytettiin. 

Hän oli hörppinyt lapsivettä, joka sattui olemaan vielä sellaista vihreää (mekoniumia) ja napanuora oli ollut tiukasti kaulan ympärillä. Lisäksi kovasta ulostulosta johtuen lapsi oli kivulias ja melkein molemmat kädet olivat toimintoja vailla.

Toinen enemmän, toinen vähemmän. 

Lastenlääkäri puhui ensin ihan lievästä halvauksestakin, mutta lopulta diagnoosi vaihtui erbin bareesiin.

Lapsi vietti melkein koko sairaalassa olo ajan keskolassa sokeri-ja antibiootti-, kipulääketipassa, paitsi kaksi viimeistä yötä ja päivää ennen kotiinpääsyä, silloin sain hänet vierihoitoon. Siihen asti kuljin häntä syöttämässä siellä alakerrassa..

Lapsi kuvattiin melkeimpä joka ikistä ihosolua myöten synnytyksen jäljiltä, sekä tehtiin kokeita. Muuta ei lopuksi löytynyt, kuin sivuääni sydämestä, sekä erbin pareesi.

Minutkin tarkistettiin ennen kotiinpääsyä perinpohjin lantion ja kohdun seudulta ja kaikki oli onneksi itsellänikin ok.

Vauva voi tällähetkellä hyvin:) 

Vammautunut käsi on laitettu ns. lepoon ja ranteessa on pienenpieni lasta tukemassa ranteessa esiintyvästä virheasennosta johtuen. 

Eilen me sitten pääsimme vihdoinkin kotiin sairaalasta kaikkien rakkaittemme<3 luokse.

Meitä oli jo odotettukin ihan valtavasti kotia!:) Ikävä oli kyllä molemminpuolinen!

Nyt keskitymme rauhassa vielä rytäkästä toipumiseen ja toistemme ja perheemme seurasta nauttimiseen.

Kirjoittelen tänne välillä kuulumisia, miten meillä on lähtenyt menemään ja kuinka vauva kuntoutuu synnytysvammastaan. Fysioterapiaa tullaan tarvitsemaan, aika näyttää sitten kuinka kauan. 

Ensimmäinen kontrolli on jo kahden viikon päästä, jossa on mukana lastenlääkäri, neurologi ja fysioterapeutti/ toimintaterapeutti.

Siinä lyhykäisesti tiivisteltynä kuulumiset täältä mieltä...

Mukavaa syksyn jatkoa ja palaillaan taasen jossain välissä!:)