Raskausmuisteloita ja ihmettelyä arjen lomassa

Mitä ihmeen mielitekoja mulle kehkeytyy koko ajan...? 

Tuntuu, etten kohta voi pidätellä itseäni, vaan "annan periksi"...Hmmm. se olisikin helppoa :/ 

Mutta huomaan koko ajan taistelevani omien ajausteni kanssa, omien mielitekojeni kanssa...tekisi mieli saada herkutella...syödä vaikka Fazerin sinistä suklaata, edes vähän;)

Joo, en tee testiä vieläkään...

Mä ootan viikonloppuun...sitten kai sitä saa onnellisena, mutta  pienellä jännityksellä parkkerata vessaan sitä testiä tekemään:)))))

Toivonmukaan se näyttääkin sitten jotain positiivista.

Kaikkien aikaan mielitekoja on ollut (rajustakin) pahoinvoinnista huolimatta.

Esikoisen aikaan himoitsin suklaan lisäksi tomaatteja ja appelsiinejä.

Muistan, kun ruokatauolla silloisessa työpaikassani ollessa lähdin lähikauppaan ja siellä oli appelsiinit tarjouksessa.

Ne kirjaimellisesti tuoksui niiiiiiiiiiin hyvälle, että niitä oli saatava.

Ajattelin, että ostan niitä pari...mutta ostinkin pussillisen!

Ja kaikkien työkavereiden silmien edessä huomaamatta muka popsin kaikki...Voitteko kuvitella...!:)))) Ilmeet oli kyllä heillä melkoiset...eikä kyllä sittemmin tarvinnut erikseen kertoa raskaudesta:)))))

Eka raskauden aikaan lihoin +35kg *nautin silti raskaudestani, kuten myös myöhemmät raskaudet ovat olleet suunnattoman ihanaa aikaa kaikkine vaivoineen!!!:)

Raskauspahoinvointia pahensivat kaikki mahdolliset hajusteet, tiskiaine, shampoot, hammastahna, kahvi.

Ensimmäinen poika syntyi käynnistettynä (tipalla) rv 40+

Painoa hänellä<3 oli 3940g ja pituutta 52,5cm:)

Kaikki kilot jäi plussaksi vaakaan mitä raskausaikana tuli:/

...Muistan, kun näin itseni sairaalan suihkutilojen seinäpeilistä...kyllä siinä nuorella tyttösellä itku tuli!:(

Maha oli tallella, mutta sellaisena taikina kasana sinivioletteineen raskausarpineen.

Toisen aikaan oksennin kolme eka kuukautta koko ajan ja syömisestä ei tullut päivän aikaan oikein mitään. Päivistä selvisin silloin hedelmillä ja leivällä. Illalla teki mieli  sitten jotain syödä ja se oli sitten suolakurkkuja, näkkileipää, kahvia, grilliruokaa...

Pari kertaa löysin itseni syömästä kylmää maksalaatikkoa keskellä yötä. 

Raskauspahoinvointia pahensi silloinkin kaikki hajusteet.

Hänen<3 mittansa  olivat 52cm ja 4430g:)  Hän syntyi rv 39+   käynnistettynä (tipalla)

Häntä odottaessani lihoin +13kg.

Kotiinlähtiessä sairaalasta painoa oli raskausajasta jäljellä n.4kg.

Ulkonäkö ei shokeerannut enää sairaalassa. Siihen näkyyn peilissä osasi jotenkin suhtautua lievemmin:))))

Kolmannen aikaan oli pahoinvointia ja raskausoireet, oli sikiö ja sydämenlyönnit, käytiin ultrassa, nautittiin raskaudesta...mutta jostain syystä sain sitten keskenmenon.  Vauvan alku ei vaan ykskaks enää vastannut viikkoja ja pikkuhiljaa kuoli kohtuun. Keskenmeno käynnistyi itseksieen rv 10-11, mikä oli hirmuinen shokki. Se pieni sikiö sydämen lyönteineen kerkesi jo mielikuvissa syntymään vauvaksi meidän perheeseemme.

Päätimme yrittää uudelleen heti kun on mahdollista, jottei kerkeisi liikaa ajatella asioita "mutkistavasti".

Fyysiset oireethan helpotti jo 2vkon-4vkon aikana. Henkiset oireet keskenmenosta jatkuivat hieman pidempään.
Meidän "enkelivauva":`(
Sanon vauva, koska sydän sykki ja mielikuvissamme hän tosiaan oli jo heti alkuunsa meidän vauva.

Lopulta rakkaus ja halu yhteiseen lapseen voitti pelot ja syntyi neljäs, eli tämä meidän kolmas pikkumiehemme, josta blogissani kerron. 

Hänellä on ikää nytten 1v 7kk:tta :)

Hänen aikana mielitekoja ei oikeastaan ollut, kuin tuoremehuun, jota sitten autuaan tietämättömänä heittelevien sokeiarvojen takia kittasin töissä, kun en ehtinyt aina kunnon ruokaa syömään tauoilla, vaan leipää ja kahvia, hedelmiä. Joskus joku valmisruoka oli mukana, mutta koskaan en kerennyt sitä kunnolla syödä, oli jo mentävä tekemään sitä ja tätä ja tuota:)))

Töistä tultua kotiin, laitoin lapsille ja miehelle ruoan, söin itsekin kunnolla ja nukahdin. 

Joo, aikalailla taisin nukkua jo yöunillekin silloin viidenaikoihin iltapäivällä.

Sittenpä hoksasin, että voiskohan ne olla ne sokeriarvot syynä...jokaisen aikana ne on olleet koholla, muttei näin älyttömästi ole ollut "haittaa" niistä.

Nyt oli ja sain heti asian varmistuttua (neuvola teki labralähetteen)passituksen äp:lle sekä sisätaudeille diabeteshoitajalle/lääkärille. 

...Tuli iltapiikkiä alkuun, mutta jo pian piikiteltiinkin ateria-insuliiniäkin joka aterialla ja välipalalla. 

Insuliinin määrä vain lisääntyi loppua kohden, mutta se ei johtunut syömisistäni, vaan raskaudesta yleensäkin.

Noudatin tosi tarkasti sitä 1600kcal listaa ja "piikkittelyohjeitä".

Eihän lapsikaan ollut syntyessään iso, vaan 50cm ja 3890g.

Hän syntyi myös käynnistettynä (tipalla) rv 38+  Toinen käynnistyskerta toden sanoi, kun lääkäri puhkaisi kalvot alussa.

Häntä odottaessani  lihoin +17kg.  

Se sokereiden tuoma nopea painon nousu eka raskauskuulla oli jo +10kg, mutta piikkien saannin jälkein paino ei enää noussut kohinalla, vaan hitaammin.

Kotiinlähtiessä painoa oli raskausajasta jäljellä n. 5kg.

Raskaudenjälkeinen näky peilissä veti hiljaiseksi, mietteliääksi.

Jotenkin sitä muutti ajatteluaan, ja ajatteli, että nää alkaa olla jo niitä elämisen kunniamerkkejä!:)))

Yltiöpositiivinen ajattelu sai vallan:)

No, se siitä tarinoinnista...

nyt taas maanpinnalle.

Mummo tuli siis meille ja on majoittunut meidän olohuoneeseen. 

Hän ei nyt sitten jostain syystä voinut/halunnut mennä sinne pikkuhuoneeseen nukkumaan.

Olisiko jalkavaivaa tai jotain taas.

Kovasti näkyypi särkylääkkeitä popsivan välillä. 

Minä olen sitten lääkepoliisina hänelle ollut ja paasannut ylilääkitsemisestä pitkät saarnat.

Mutta vanha ihminen on vanha ihminen, eikä tavoistaan kyllä helpolla luovu, ei ainakaan suuttumatta:/

Siispä luovutin...mutta seuraan tilannetta. Olen kertonut miehellekin tilanteen, jotta tietää...hänen mummonsahan siinon kuitenkin kyseessä.

Muttei auttanut miehenkään sanat...siispä hänkin nyt seurailee tilannetta.

Kaikenlaisia lääkkeitä jotkut määräävätkin, tai oikeastaan, miksi ihmeessä ne reseptit aina vaan uusitaan hänelle yhtä vahvoina???

Onko syy siinä, ettei lääkäreillä ole enää aikaa ja halua tavata potilaita "aina", saati perehtyä "yksilön"eli tänän ns. asiakkaan asioihin perinpohjin...?

En tiedä...mutta nytpä ainakin on mummo syynissä täällä! XD

Aamulla kävimme ruokkimassa sorsat ja sitten on kotoiltu muuten koko päivä.

Nyt meen iltahommiin ja taidan ruveta nukkumaan sitten...

Kurkku meinaa olla kipeä, jospa sieltei flunssaa pukkaisi "taas".

Pikkumies nukkuu tavoilleen uskollisena jo n. kolmatta tuntia yöuniaan. Isommat valmistautuvat "äänistä päätellen" myös nukkumaan ja isäntä torkkuupi sohvalla tv:n ääressä:)

Mutta hyvää yötä nyt! (...tuli älyttömän pitkä juttu nyt- sorry, toivon, että jaksoitte lukeakin sen...)

Palaillaan taasen ja moimoi!:)

Sunnuntai- muutakin, kuin lepopäivä

Sunnuntai-muista pyhittää lepopäivä?:)

...Kovin tuntupi kaukaiselle nyt tuo lepopäivä vertaus, ollaan täällä taas painettu siivoilla 

niska hiessä siivoilla ja juuri äskettäin sain leivottua vaniljapullia ja korvapuusteja. 

(vielä pitää kohta edelleen jatkaa siivoilua, ollaan sotkettu taas näköjään kuin pienet porsaat koko talo...)

Tälläkertaa "normisiivoilun" lisäksi olin sisätilavaraston kimpussa -tiedättekö, ne pitkät ullakkovarastot rintamamies talossa yläkerrassa sivuilla...tälläkertaa mulla oli käsittelyssä se puoli, jossa ei ole lämmitystä -*hrrrrrrrrrrrrrr! :/ Oli aika kylmä siellä. Melkein olisi saanut olla ulkovaatteet päällä siellä ollessa.

No, sieltähän tuli sitten kuitenkin tehtyä löytöjä!:)

Kauan kadoksissa olleita tavaroita löytyi sieltä osa hyvin pakattuina ja osa ei niin järkevästi pakattuina...

Mutta tulipahan nähtyä, että tallessa ovat!!!:)))) 

Ei nyt sentään, kyllä mä järjestinkin ne siistimmin sinne nytten, omiin paikkoihinsa, 

eikä "kunhan sinnetänne minnevaan", miten ne näkyy nyt aiemmin olleen:) 

*noloo myöntää näitä epäkohtia...ja heti pitää puolustella:

Meillä se muutto tuli aikoinaan niin kiireellä talvenalta tähän, ettei keretty kunnolla kaikkea silloin laittaa nätisti ja siististi varastoonkaan, niin näin pitkän aikaa se sitten vei, että senkin paikan sai kuntoon! (...hmm...öhöm. niiin...kaksi vuotta...)

Parempi saada laitettua myöhään, kun ei milloinkaan.

No, isäntä lähti tänään aamukaffeelta ajelemaan  Puolangalle isomummoa hakemaan meille "viikkohoitoon", sekä halkokuormaa. 

Suunnitelmat muuttuivat eilen mummollakin sen verran, että mummon ja puiden hakeminen siirtyi tällepäivää.

Eilen sitten kierreltiinkin kirpputoreja ihan urakalla, sekä kierrätyskeskus koluttiin läpeensä.

Löysin vanhoja kirjailtuja liinoja hinthaitari a`0,80snt- 2,50e, sekä Aarikan puiset suola ja pippurisirottimet, sellaset "ukon ja akan" a`0, 40snt. 

Pikkumiehelle löytyi sellainen Teletappipehmo 1,50e. 

Niistä vielä sai sitten -10% alennusta:))))) 

Toiselta kirpputorilta löytyi sitten Plaston päältäajettava mopo, hintaan 8e (kaupan ovh n.30e)

Ihan mukavia löytöjä:)

Pitää pikkuhiljaa etsiskellä lisää kivoja, ehjiä, siistejä, uudenveroisia juttuja kirppareilta ja 

itseltä kotoa, joita sitten laittaa ainakin oman porukan pukinkonttiin. 

Me ollaan sellaisia kierrätyshenkisiä joulunakin, pakettiin vaan, vaikka käytettyäkin:) 

"Hyvä antaa vähästään, mutta paha ei anna paljostaankaan" 

Heitänkin nyt kysymystä teille:

Harrastetaanko teillä kierrätystä jouluna...? 

Mitä mieltä te olette kierrätysjoulusta?

...Kylläpä se tuo aika rientää, pitää mennä jatkamaan siivoilua, ennen kuin ihan laiskistuu!

Mun pitää vielä mummon huone käydä siistimässä, ennen kuin hän tuleepi, jotta hänen on mukava majoittua sitten yläkertaan työ/vierashuoneeseen.

Mummo kun nukkuupi yöllä huonosti, saattaa valvoa yöllä...tekeepi käsitöitään, kuuntelee radiota aikaisin aamusta jne.  niin saapahan omia totuttuja juttujaan tehdä rauhassa, kuten kotonaankin.

Se on kaikista pienin huone meillä, mutta sinnekin on saatu tungettua uskomattoman paljon aktiviteettejä...mm. miehen kaikki tv, radio, digiboksi yms. korjausoperaatiot suoritetaan yleensä siellä. Siellon myös kaikki nippelit, nappelit, pultit ja ruuvit...mitä ikinä voi kaikesta tuollaisesta päätellä, että sieltä löytyy...lisäksi siellon musiikkivälineitä. On vanhoja haitareita, sähkörumut, sähkökitara...Perältä löytyy mummon 120cm jenkkisänky, sekä 1800-luvun miehen puolelta (lainaan) saatu "perintökehto".

Joten aika paljon on tavaraa pienessä huoneessa...ahdasta siivota:/

Mutta mukavaa sunnuntaita!:)

Palaillaan taas kun aika on sopiva.

Moimoi!:)

Se on viikonloppu!:)

Perjantai!:)
Se tarkoittaisi siis sitä, että ompi viikonloppu!:) 

Mulla tuli siellä parturissa tuli käytyä nyt heti aamusta, meni oikein leppoisasti pari-kolme tuntia, kun tukka värjättiin...itseasiassa väri taisi tulla pariinkin kertaan:) 

Sain myös kulmien värjäyksen (kuuluupi kaikille väriasiakkaille), sekä kotiin "värishampoon":) 

Opiskelija hääri ahkerasti minun tukkani kimpussa liikkeen "omistajaparturin" ohjeilla:)

Väri on mielestäni tosi hyvä, vaikkakin olisi voinut olla hieman intensiivisempi.  

...Mutta sillähän minä sain sen "toisen" värjäyksen (sävyte), sekä tuon väriaineen kotiin:) 

Hyvä siitä tuli, ja kylläpä nyt passaapi hieman "hienostella"*heh!

Pienimies nukkui jo päiväuniaan, kun tulin sieltä parturista, joten en tiedä vielä teille kertoa, millainen vastaanotto hänen suunnalta uuteen lookiini on...? ;)

Isäntä tykkäsi kyllä "ihan kympillä", sen näki kyllä hänen naamastaan ja kun oli heti "kimpussa" ;)

Vanhimmat pojat ovat tänään reissussa oman isänsä kanssa (toosi pitkästä aikaa...no, hyvä kun muisti viimeinkin että hällon kaksi omaakin lasta, joita välillä voisi tavata) 

Toivotaan, että "reissu" on heillä mukava!:)

Mitäs sitä muuta olisi ohjelmassa viikonloppuna...hmmm.

Saa nähdä, tuleeko mieheni mummo meille jo tänään tai huomenissa, hänellä on lääkäriaika ensiviikolla taas täällä sairaalassa.

Kovasti odotamme häntä kyllä jo viikonlopun aikana, niin ei tarvitsisi isännän enää viikolla sitten työpäivän päälle lähteä pitkän matkan takaa häntä hakemaan. 

Onhan ne taksilaputkin, mutta sitten niiltä matkoilta ei saa poiketa...

ja kun me nyt odotamme häntä meille kyläänkin, niin mielellään hänet hakisimmekin :) 

Olisi hieman mummollekin vaihtelua ja jotain piristystä(?), kun on hänellä ollut tuota suruakin viimeviikolla:/

Ilot ja surut vaihtelee, se on sitä elämää...mutta sitä taakkaa voisi näin vierailun myötä yrittää myös keventää...edes vähäsenkään.

Oman perheen kesken meillon jännät ajat "taas"...

Odotamme täällä nimittäin alkaako mun "öljynvaihto" piakkoin taas vai ei... 

Kierto on yleensä se 27pv, mutta joskus on ollut muutama poikkeus välissä, jolloin on ollut kierto 23pv tai jopa 32pv!

Nyt mennään siinä 22 tai 23kpv kohdalla.

Kuvotus on jatkunut, samoin sellainen "väsyn" tunne välillä. 

...Ja jonkinlaista turvotuksen tunnettakin on. 

Mutta niin on kyllä ennen menkkojakin ihan "normaalistikin" sellanen turvonnut olo...joten todellakin...saa nähdä...

...En uskalla toivoa "liikoja"....(vaikka taidan kyllä toivoa, myönnettäköön, toki odotamme, että pääsisi plussaamaan...)*huoh. Ei auta, kuin odottaa.

Mutta oikein mukavaa viikonloppua kaikille, sekä syysloman loppua täkäläisille, joilla se on pian loppumassa:)

Palaillaan, moimoi!!!:)

Torstain turinoita ja uusimmat sokeriarvot

Kyllähän se niin on, että asioilla on tapana yleensä lopuksi kääntyä parhainpäin:)

Näin kävi nyttenkin, onneksi!:) 

Se pienokainen, joka on ollut usein kovasti kipeänä, ei sairasta ainakaan mitään vakavaa tautia. 

Kuulemma vain virus. Tietenkin jokainen tietää, että virustautikin voi jättää jälkeensä epämukavia jälkitauteja, mutta kun tässä tapauksessa pelättiin jo paljon pahempaa jo olemassa olleiden oireiden perusteella... 

Onneksi kyseessä olikin siis "vain" virus. 

Nyt sen mukainen hoito siis heillä siellä kotonaan jatkuu ja ainahan sitä pääseepi uudelleen lääkäriin. 

Levottomia öitähän se tietää vanhemmille, mutta mitäpä sitä ei lapsensa/lapsensa eteen tekisi ja jaksaisi tehdä itsekukin. 

Kertyneet univelat pitää vaan sitten osata malttaa kuitata pois:)

*Huh. Kyllä nyt saa tosiaan huokaista helpotuksesta:) Kunhan pikkuinen siellä taas paranee, niin sitten taas yhdessä ulkoillaan ja touhuillaan mukavia:) 

Mukavat yhteiset jutut on vielä edessäpäin!:)

Mitäs meillä itsellä on tässä ollutkaan syyslomaviikolla...hmmm.

Joo, eilen siis kävi vieraita:) Aamulla ulkoiltiin itseksemme, sitten ruokailtiin ja pikkumies meni unille. 

Minä pistin hihat heilumaan ja leivoin kotitekoisia "dallas"pullia*heh! Tosiaankin...:) 

Vai oisko parempi nimitys sokeriset kierrepullat...? 

Sitten tein suolaisen kinkkupiiraan ja kanelisen omenapiirakan, johon lisämakua antamaan tein myös kotitekoisen vaniljakastikkeen *namnam...Näytti herkulle, toivon mukaan maistuivatkin? 

...Sittenpä olikin vuorossa ne tiskit ja pikkumiehen välipala-aika hetimmiten unien jälkeen. 

Siinä pistäysi vielä vanhempanikin jotain autonosia tilailemassa(?) tai etsiskelemässä netistä mieheni avustuksella. Isällä on huonoa tuuria nuiden autojen kanssa koko ajan...aina joku paikka leviää.

Sittenpä tulikin jo ensimmäinen ja kauan odotettu vieras!;)

Nimittäin hyvä ystäväni ja entinen työkaverini tuolta Helsinki-citystä asti!;) *Kiva kun kävit!;)

(...toiset vieraat olivat lähempää, mutta silti heitä näkee aika harvoin...)

Oli ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa!

Kyllä se niin näkyy olevan, että hyvät ystävät pysyy vaikka aikaa kuluisikin -enempi tai vähempi- näkemisten ja kuulumisten välissä:) 

Siitä jatkettiin , mihin viimeksi jäätiin:)

Nyt kyllä oli kuitenkin puhetta, että yrittäisimme itsekukin kiireiltämme ehtiä  hieman tiivimmin pitää yhteyttä:)

-Näin teemme!:)

Pojilla oli se frisbeeskaba, mutta homman mukavuudesta huolimatta, reissuun mahtui kyyneleitäkin...nimittäin tietenkin SE paras kiekko oli lentänyt sinne sorsalampeen ja uponnut heti...:/ *voih...

Minkäs teet? Harmittaahan se, mutta tuollaista sattuu. 

Seuraavan kerran toivottavasti ompi viisaampi, eikä heitä sellasesta paikasta ollenkaan...

Kuulosti keskimmäisestä poijjaasta sille, että vanhimman poijjaan olisi pitänyt mennä se uimalla sieltä hakemaan, mutta minä kielsin sen kyllä heti alkuunsa. 

(Likainen vesi, sorsien lampi, mutapohja, kylmä vesi, iilimatoja ja ties mitä muuta...ja jos se kerran upposi, niin se silloin upposi sinne mutaan asti.*yöks...)

(...kesällähän se vanhin poika oli siellä tietämättömyyttään(?) kahlannut kainaloitaan myöten ja oli kyllä sen näköinenkin, kun sieltä poissa tuli...ja haisikin ihan hirveelle!)

Että sellaista ne aina keksii...

Tänään oli sitten se sokerirasituskoe. 

Istua törötin siellä taas jo kahdeksan kieppeillä. Vanhin poika oli mukana. 

Hänellä oli omissa verikokeissa käynti siinä samalla (kolestroli, sokeri, kilpirauhanen...sama kuin keskimmäisellä pojalla tässä taannoin...tuloksien saanti menee ens viikkoon)

Labran odotussali oli tyhjä, muttei kauaa. 

Pian sinne tuli paljon muitakin, mutta hyvin paikan saaduista moitteista huolimatta mielestäni jonotus ja ajanvaraussysteemit pelasivat:)

Voisin sanoa, että täsmällisesti:) Moni pääsi odotusnumerollaan heti n. 5min odotuksen jälkeen kokeisiin. 

Se ei ole mielestäni ollenkaan kohtuuton aika odottaa.

Arvot sain tietää iltapäivällä. Ne olivat: paasto 5.6 kuulema, vaikka mielestäni se oli kyllä 5.0 kun itsekin näin sen tuloksen heti siinä -väärin ovat vaan kirjoittaneet koneelle?:)))) (mutteivät myönnä) loppuarvo oli 5.5 

Kuulemma hyvät arvot. 

...Mutta silti ens viikolla "joku" kuulema tksta soittaa, tarviiko noitten  "hyvien" arvojen vuoksi jotain seurantaa tai mitä yleensäkin tehdään kanssani jatkossa....outoa, jos yleisesti puhuttaessa kerran ei ole sellaseen toimintaan tämän alueen lääkäreillä ja hoitajilla aikaa ja määrärahojakaan ei ole joka risausta seurata... ja jos kerran kaikki oli ok? En ymmärrä? 

Viimekeväänä viesti oli kansanterveyshoitajalta sellanen, että "pysy possu kotonas, jos et kerran laihdu. 

Sä et sillon tarpeeksi yritäkään, jos et laihdu. Meillä ei ole tällaseen turhaan aikaa ja määrärahoja. Tule sitten takas, kun oot laihtunu. Mitataan sitten niitä veranpaineita, nyt ei hyödytä..." 

Sittenpä mulla kävi se verenkiertohäiriökin päässä ja olin sairaalassakin...siellä suosittelivat nutrilettia yleensäkin alkupotkuksi...loppu on sitten "historiaa". 

Mutta onneksi se akka ei ole siellä tkssa enään kansanterveyshoitajana... en haluaisi hänen kanssaan asioidakaan. Hänellä tais tulla työikä tappiin? *NO, se siitä...:))))

Pikkumies oli koona isännän, keskimmäisen poijjaan kanssa ja taisipa olla mummokin:) 

Isännällä meni osa ajasta noiden autonosien etsimisessä edelleen...

Iltapäivällä käytiin kierrätyksessä sillä välin, kun isäntä oli mummon ja ukin tv:tä  korjaamassa.

Kierrätyksestä löytyi vanhoja ruokailuvälineitä, sellaisia koristeellisia ja jämäköitä:) 

Ja pari retrohtavaa kukallista tyynyliinaa (pitää miettiä mitä kivaa niistä keksisi rustata, vai pitääkö ne edelleen tyynyliinoina...)

Huomenna onkin ohjelmassa jotain kauan ja hartaasti odotettua...nimittäin tämä mamma meneepi hemmottelemaan itseään... :) Saa nähdä mitä sitten tukalle taas tapahtuu, se on arvoitus;)

Värivaihtoehtoja on muutama...

mutta annetaanpas parturin käyttää luovuuttaan!;) 

Katsotaan, mitä tuleman pitää:)

Pienimieskin poikkeuksellisesti valvoo tuossa isin kanssa vielä (lämmittävät takkaa).

Pitääpi pikkuhiljaa laittaa hänetkin nukkumaan. Iltapalan syötin hänelle juuri ennen kuin ripesin kirjoittamaan tänne, sekä teimme iltahommat (=lääkkeen otto ja hampaanpesu, tai hampin pesu, kuten minä yleensä sanon. Isäntä siitä sitten veistelee, että mistäs se "hamppi" taas siihen mukaan saadaan...;) *hehheh

Sitten isännän kanssa iltakaffeet...ja jos katottas pitkästä aikaa jokin elokuva kahdelleen.

Vaikka Kaamea Kankkunen 2  :) -Kuulema, hyvä? ...Kohta se nähdään:)

Palaillaan!

Hyvää yötä kauniita unia...oman kullan kuvia!;)

Enkeleitä, onko heitä..?

Aamulla vaunuteltiin sittenkin itsekseen, oli yksi vauvakaveri tullut taas uudelleen kovasti kipeäksi ja toinen porukka oli saanut muuta hommaa mieleensä. 

Vieraat kävivät kylässä, kuten pitikin. 

Paljon kiitoksia heille vierailusta, oli mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa!:)

...Silti anteeksi, en saa mitään kirjoitettua tähän nyt enempää iloista asiaa, vaikka iloakin on tähän päivään mahtunut meidän perheessä vieraiden myötä. 

Mutta...

...Ajatukseni ovat tällähetkellä erittäin kovasti sairastuneen pienen ja vanhempien tykönä.

Soittelin tässä illalla heille, toivoin kuulevani jo parempia uutisia, mutta ei...siellä ollaan kovasti edelleen kipeänä ja iltapäivystykseen tekivät lähtöä. 

Rukoilen pieniä enkeleitä pienokaiselle, suojelemaan kaikelta pahalta, mitä ikinä vaan voisi olla kyseessä...ja vanhemmille paljon voimia jaksaa siellä sairaalassa olla pienokaisensa tukena. Toivotaan, että ei olisi kyse mistään vakavemmasta sitten kuitenkaan...

Palaillaanpa, kun on hieman kirkkaampi mieli. 

Ehkä huomenna jo ollaan asiassa viisaampia..? 

Toivotaan ja rukoillaan parempia uutisia.

Apuvoimien käyttöä ja kahdenkeskistä luxusaikaa;)

Nyt on aikaa istahtaa hetkiseksi koneelle:) *huoh:) Siis hetkeksi.

Pieni mies nukkuu, itseasiassa on jo nukkunut kolme tuntia yöuniaan. 

Meillon nyt ollut minun tämänpäiväisen lepäilyn takia iltaohjelmassa pyykin laittoa ja siivoilua  

huom. yhdessä rakkaan<3 mieheni kanssa:) 

...Näin sitä yhteistä, kahdenkeskistä aikaa järjestetään? ;)

Eikös se sellainenkin sanonta ole, että kun mies tekee kotitöitä(kin) niin se saa naisen suorastaan "syttymään"?;) Että "vipinääkin olisi(?) jossain mielessä enemmän siis luvassa...?

...Vai kuvittelenko kuulleeni joskus jossain sellaisen ja saanko mä itse vaan jotain outoja "kicksejä"

sellasesta ...? :D En kyllä mielestäni saa erityisesti mitään "kicksejä" (en ainakaan myönnä), mutta kyllä se apu helpottaa huomattavasti iltaa ja seuraavan aamun aloitusta:)))

En tiedä mikä kumma se on nyt ruvennut väsyttämään??? Olen miettinyt lähinnä syömisiäni ja juomisiani...sillä tuo mahan toimintakin oikutteleepi. Mitä lie... "only time will tell?" :)

Isommat poijjaat kävi tänään mummon ja ukin matkassa reissaamassa Ylivieskassa Iso-Kärkkäisellä ja jossain traktoriliikkeessä:) 

Reissu oli ollut mukava, niin mukava, että kotiin tultua sitten lähtivätkin yhdeksi yöksi pitiiiitkästä aikaa mummolaan:)

Eli meillon nyt isännän kanssa "luxus"ilta...eipä tarvi miettiä tekemistä;)

...tehdään vaan nämä kotihommat yhdessä nyt ensin. Ja sitten "nukkumaan";)

Huomenna tuleepi vieraita koko päivän "ripotellen", ellei kukaan tee ns."oharia", kuten eilisen, eli maanantai-iltapäivän ensimmäiset vieraat...(olivatkin "mokomat" ajelleet suoraan kotiinsa)

Huomenna tuleepi entinen työkaveri pistäymään piitkästä aikaa pikkuveljensä kanssa 

(viimeksi on vuosi sitten nähty) ja sitten yhteisiä perhetuttuja lapsensa kanssa:) 

Aamusta olisi tarkoitus vauvakavereiden kanssa vaunutella, jos on hyvä ilma tai sitten kaffetella porukalla meillä, sekä leikkiä yhdessä:)

Isännälläkin on loppuviikko vapaata!:) 

Hänen aamu alkaapi auton katsastuksella... :) Saapi nähdä kuinka käy, meneekö läpi vai ei? 

Toivotaan, että menee...se tietäisi sitten sitä, että olisi taasen yksi auto "lähtökuopissa" tuonne maailmalle:)

Sellasta lyhykäisesti nytten täällä:) 

Jospa huomenna olisi virtaa emännässä enempi?:)

Moimoi siis taasen ja hyvää yötä! Kauniita unia...oman kullan kuvia!:)

Plussaushaaveita ja yökkäilyjä, syyslomailua

Heipähei!:)

Nyt on migreenistä ja kummallisesta väsymyksestä selvitty taas arkeen:)  

Kuvat sain kännykästä koneelle-vihdoinkin! 

Mutta tänne blogiini niitä en vielä saakaan...noloa myöntää:/

Mä oon sen verran blondi näköjään, etten mä tajua, miten ne tänne saadaan XD  

Puolustuksena voisin sanoa, että facebookiin sain kuitenkin laitettua kuvat vihdoin ja viimein eilen illalla, etten kuitenkaan niin tumpelo ole?!:D

Tämä aamu alkoi oksentamisella...kuten eilinenkin. 

Ja huimaa...palelee...kuvottaa...joo, voisin mä varmaan olla raskaanakin!:) *Kumpa olisinkin!:)

Mutta mä en tee testiä ennen kuin oon ihan varma, että menkkoja ei tuu...! 

Liian monta kertaa tulee tehtyä "heti" ja sitten pettyypi...Vaikka on mielessä kaivellut ne edellisetkin menkat, että jos ne sittenkin oli sellaiset "velemenkat" ja tässä oltaisiin jo onnellisesti oltukin raskaana...! XD  

...No, niin. Nyt "karkasi taas mopo käsistä!"  

Maltetaanpas nyt taas mennä päivä kerrallaan! 

Ulkoiltu on ja syötykin, nyt päiväunille pikkumiehen kanssa. 

Meille tuleepi tänään sattumalta kolmet vieraat!:)

Tuleepi miehen entinen poikamiesboxin naapuriperhe, johon mäkin olen sitten aikoinaan jo tutustunut:)

Sitten tuleepi rakas lapsuudesta lähtien paras tyttökaverini<3 rakkaiden kummityttöjeni<3 kanssa ja sitten vielä rakkaat<3 vanhempani, yllättäen;)

Nyt on täällä meilläpäin koululaisilla syyslomaviikko eli luvallista lomaa koulusta koko viikko, joten porukkaa liikkuu:) Ja rakkaat poikakullatkin<3 saavat olla kotona:)

Onneksi leivoin eilen "vuokapuusteja", niin on sitten mitä tarjoilla:)

Harvemmin meillä onkaan ennen ollut emännän tekeleitä kahvipöydässä!:)  Nyt on kummallista virtaa siihenkin löytynyt ja etenkin, kun tosiaan huomattiin, miten paljon on kuukaudessa säästetty, kun on tehty kaikki leivät ja piiraat, sekä pullat itse ( n.200-250e!!!)

Uskomatonta, edelleenkin!

No, ehkä siinon myös säästöä tullut, kun on syöty puuroa 3 kertaa viikossa..

Mutta nyt hetkeksi vaakatasoon;)

Moimoi, palaillaan!:)

Hyvää päivää!

Kylläpäs se lepo auttoikin hyvin jalkaan, rasituksesta se sitten oli kipeytynyt. 

Illalla ennen nukkumaan menoa leivoin vielä-vaikka ajattelin, että en leivo!!!:))) 

Tein sitten kuitenkin munattomia ja laktoosittomia voisilmäpullia pellillisen verran.

Nyt saa poijjaat herkkua välipalaksi, kun tulevat koulusta.

Aamulla käytiin jo puoli yhdeksältä ulkoilemassa, kärryteltiin ja käytiin sorsia syöttämässä. 

Kyllä ne sorsat vaan tuntuu vähenevän koko ajan...ei ole varmaan talventulo kaukana?

...Ilma oli sellainen tihkusateinen ja harmahtava, tuulikin aikalailla. 

Kotipihaan takaisin päästyämme satoikin jo sitten kaatamalla:/

Onneksi kerkesimme pois sieltä lammelta ennen sitä kovaa sadetta.

Mieskin kävi tässä kotona yllättäen ruokatuntinsa aikaan ja minä säikähdin yllätysvierailua niin, että "melkein housut kastuivat"! 

En nimittäin kuullut ollenkaan, että pihaan olisi tullut auto, saati, että joku tulla tallusteli tupaan! XD 

Kauheeta kun säikähdin...!!! Olin juuri laittamassa pikkumiestä päiväunille ja tottakai hänkin sai hepulin, kun minä kiljuin kuin mikäkin... :/

Mies katto ihmeissään, että "mikäs se nyt tuli?" ...ja pyyteli kovasti anteeksi, ei ollut kuulema tarkoitus ollut säikyttää!:D

*Huoh! Sattuupihan sitä...joskus sitä vaan on niin upputunut omiin hommiinsa, ettei kuule mitään ylimääräisiä ääniä pihaltapäin, saati mistään muualtakaan.

Tänään isännällä on illalla työpaikan saunailta ja jonkin henkilön läksiäiset. 

Meillä on sitten lasten kanssa omaa illan viettoa:) 

Pikkumiehen nukkumaanmenoon asti touhuillaan yhdessä jotain kivaa, ja kun pikkumies nukkuu, sen jälkeen tehdään poijjille pitsat (itse tyydyn kahviin ja leipään) ja katsotaan "kotiteatterissa" (=ihan vaan tavallinen olohuone!!! Kuulostaa vaan mukavemmalle nuorison korvissa) jotain elokuvaa. 

En vaan tiedä, katsotaanko isännän kokoelmista jotain (..Satoja leffoja, mutten ihan kaikkia pidä lapsille sopivina...en tykkää, että ylipäätään näkyis paljasta pintaa, tai väkivaltaa. Komediat on sellasia, mitä mä tykkään katsoa), vai ihan perjantaileffaa telkkarista joltain kanavalta...tais olla "Kurkunleikkaajien saari" jollain kanavalla tänään...ym. 

Että sellaista:)

Nytpäs lopettelen tältä erää ja rupean katsomaan, miten kännykästä siirtyisi nuo kuvat koneelle:)))) Saa nähdä, onnistuuko...en ole nimittäin  mikään tekniikan ihmelapsi:) Toivotaan, että saan aikaiseksi tänne niitä kuvia...edes jotain:)

Palaillaan! Moimoi!:)

Lepopäivä

Tänään on lepopäivä:)

Pakollinen sellainen, mieli tekisi pihalle lenkille hirveästi ja muutenkin ulkoilemaan.
Mutta jotenkin eilen onnistuin saamaan jalkani siihen kuntoon sillä sorsalammen reissulla, että käveleminen, makaaminen, seisominen särkee jalkaa. Istuminen ei tee kipeää, kun vääntää ja venyttelee nilkkaa samalla, niin se auttaa siihen kipuun jalkaterässä ja pohkeessa. Outoa? -On.

Panadolikaan ei vie sitä kipua pois...jotenkin rikkonainen yö oli sitten sen vuoksi.

Että sellasta.

Eilen tein sen piirakan siihen jauhelihaan, kuulema oli parempi, kuin se kinkkupiiras.

Muutin hieman itse sitä reseptiä:)
Tein siihen yrteillä maustetun pohjan, poikkeuksellisesti sämpyläjauhoihin. 

Ja maustoin jauhelihan, kuten yleensä (paprika, sipuli, valkosipuli, yrittiseos jossa on ainakin tinjamia/basilikaa, suola, pippuriseos)

Sitten vain kolmen juuston ruokakerma sekaan (2dl) ja uuniin... :)

Tänään en tee mitään leipomuksia. 

Nyt saavat syödä kyllä, mitä pakasteesta tai jääkaapista ylipäätään löytyy:)))

Ja tässäpä olisi tarkemmin se piiraan ohje:)
Nämä on allergisille sopivia munattomia, laktoosittomia, kalattomia ohjeita, joita voi itse soveltaa omien makumieltymysten ja sopivien ruoka-aineiden mukaan.:)

KINKKUPIIRAS  (vuoan halk. n. 30cm-35cm?)

Pohja:

200g maidotonta margariinia

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

6 rkl kylmää vettä

täyte 1:

200g-250g kinkkusuikaleita tai 400g nauta-sika jauhelihaa, ruskistin hieman pannulla ja samalla maustoin porukan  lempimausteilla (esim.paprika, sipuli, valkosipuli, pippuriseos, suola, yrttimausteet...)

(1prk papuja tomaattikastikkeessa tai ranskankermaa) itse käytin kolmen juuston ruokakermaa

ohjeessa olisi ollut myös 1rkl perunajauhoja (itse en laittanut niitä ollenkaan)

150g juustoraastetta (itse laitoin vain 1/2 dl raastettua juustoa)

päälle tomaattirenkaita (seuraavalla kertaa taidan laittaa ananaksia kokeeksi)

Ohje:

Nypi margariini ja jauhot, lisää suola ja vesi. 

Voitele piirakkavuoka ja vuoraa se taikinalla. 

Suikaloi kinkku, (ellei se ole jo valmissuikaleita ) tai jos käytät jauhelihaa paista ja mausta se ja sekoita ne juustoraasteen, ranskankerman/ kolmen juuston ruokakerman (kumpaa nyt sitten itsekukin tykkää käyttää) kanssa. 

Levitä seos taikinan päälle.

Paista 200 astetta n. 45min. keskitasolla.

Vihje: peitä piiraan pinta foliolla, jos se tummuu liian nopeasti.

(peruspiiraan ohje aikoinaan otettu Marita Räsäsen kirjasta "Leivonnaisia allergikoille". Sitten olen tehnyt siitä meille sopivamman, ja yleensä teen kaksinkertaisen ohjeen mukaan, niin saan pakasteeseen asti niitä sitten riittämään, Siinä on muitakin hyviä allergikkojen ohjeita, arkeen ja juhlaan)

Nyt lepäilemään itsekin...taidan ihan nostaa jalan/ jalat seinälle!:)))) ( sen jalkakipeän vuoksi...)

Palaillaan! Moimoi!

Meillä sattuu ja tapahtuu

No, johan oli viimeyö ja tämä päivä!!!

Isäntä rukka sairastui eilen yötä myöten yllättäen, vatsa tuli kipeäksi aika kovastikin:/

Hän oli eilettäin mennyt nostamaan autotallissa yksinään jotain sadan kilon sähkötaulua, ja sen seurauksena yötämyöten kipeytyi hänen napatyränsä:/  *voihan... :(

Tosin, ei tajuttu/en heti tajunnut, että kyseessä olisi se tyrä, oireet viittasivat ihan muuhun...mutta kun hän sitten sanoi siitä sähkötaulusta, tajusin, että: "Hittolainen! Se on se tyrä nyt sitten lopullisesti pullahtanut..."

"Määräsin" hänet aamulla työpaikkalääkärille, jossa arvioivat mahan tilanteen paremmin ja katsoisivat, ettei se olisi mitään muuta sitten kuitenkaan.

Siellä olivat sanoneet, että tyrähän se kiusaapi nytten ja painaneet vaan sen tyrän mahaan takaisin, sekä neuvoneet miten sen saa itsekin painettua...*yöks...

Tietysti, jos se rupeaa usein pullahtelemaan ja kipeä olemaan noinkin kovasti, pääseepi hän leikkuujonoon.

Mielestäni olisivat jo saaneet hänet siihen leikkausjonoon laittaa, koska kotona lasta nostaessa se pullahti taas uudelleen:(

...Itse hän sen sitten sai takaisin painettua. *huh! 

Tämä päivä hänellä oli sitten sairaslomaa, ja koitin hemmotella häntä etes jotenkin, leipomisilla ja hyvällä ruoalla;) ... Huomenna hänen pittääpi jo mennä töihin. 

Me on pikkumiehen kanssa ulkoiltu ja kokkailtu, kuten tulikin kerrottua. 

Tein kinkkupiirakan ruoalle noille miehille, etenkin potilaalle;)  ...sekä illasta leivoin korvapuusteja. Siitäpä riitti sitten "vieraillekin", sillä vanhempani poikkesivat iltakaffeelle, kun tulivat maalta kaupunkikotiinsa.

Isot poijjaat kävivät  koulusta tultua frisbeegolfaamassa ja ovat illan loikoilleet pullantuoksuisessa alakerrassa:)

Vanhin poika oli koulussa liikuntatunnilla särkenyt sormensa (oli lutistunut johonkin...) ja juuri  nivelen päältä sormesta olikin sitten melkein palanen pois... ja sitä tuossa putsailtiin ja ihmeteltiin nyt sitten myös. Paraneepi varmaan ihan itekseen. Nivel ei arista, eikä ole turvonnut. Sormi ei ole kipeä...hieman jäykkä laastarin takia. Hieman siitä "tihkuu" verta sormea taittaessa, mutta ei pahasti. 

Me katsotaan aamulla se sormi uudelleen ja puhdistetaan ainakin se, ennen kuin hänen pitääpi kouluun rientää. Tarvittaessa käyköön sitten terveydenhoitajalle näyttämässä kouluaikana.

Että sellasta täällä tänään:)

Jotenkin oon nyt aikalailla valmis iltatouhuihin ja nukkumaan.

Pienimies nukkuupi jo, ja muutkin pian, joten kylläpä minäkin tästä joudan punkkaamaan:)))))

Tänään ei jaksa pyykätäkään, pidän siitä pyykinpesusta "lepoyön":)

...Huomenna olisi suunnitelmissa suunnistaa taas sorsalammelle:) Sekä tehdä sitä piirasta, mutta nyt kinkun sijaan jauhelihasta. (kirjoittelen piiraan ohjeen sitten paremmalla aikaa tänne)

Moikkamoi ja hyvää yötä! ...Palaillaan taas!:)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tästä maanantaista aamupäivä on nyt meillä "paketissaan":) 

Isäntä lähti töihin aamukaffeelta, isot poijjaat läks kouluun yhdeksäksi ja me työnnyttiin samassa oven avauksessa pikkumiehen kanssa pihalle vaunulenkille, sekä sorsalammelle.

Ilma oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta koleamman tuntoinen kuin eilisaamu. 

Kummallisen harmaa taivaskin oli...jokohan pian tuleepi lunta? 

Hieman oli sen oloinen tunnelma ilmassa.

Itsekin laitoin jo toppahousut jalkaan, jottei mun "kanankoivet" palellu:)))) 

Isäntä nimittää mun jalkoja kanankoiviksi, kun mullei lihavuudesta huolimatta ole kauheen paksut jalat ollunna koskaan (mahassa ja lonkilla enempi, sekä käsivarret ja leuka on ne ongelma-alueet). Hassu yhdistelmä;) ...Luonnonoikku XD *hih!

Säänkestävän tuulipuvuntakin kanssa vielä tarkeni ulkoilla oikein hyvin, kaulaan puin huivin kurkun suojaksi. Pipo on ollut jo reilun viikon käytössä, samoin hanskat.

Talvikenkiä en vielä laittanut, mutta olisi saanut olla, hieman tuli varpaille kylmä villasukista huolimatta. 

Ei oikein kumpparissa lämmitä näköjään nekään tarpeeksi.

Sorsalammella saimme ihmetellä sorsien taistelua ahvenesta! (No, mikäs ihme se on niinkö...?*hih! ) 

-No, kun siinä lammessa ei ole minun mielestä ikinä ollut edes kaloja?:))))))

Se on vain sellainen tekolampi linnuille? 

No, ahven niillä oli kiistakapulana. Siitä tuli otettua kännykkään lyhyt videopätkäkin.

Lisäksi tuli taas otettua kivoja sorsakuvia, kun ne tuli poseeraamaan lähelle. (...yritän ihan oikeesti tässä pian saada tänne edes jotain kuviakin laitettua...)

Kotiin tultiin parintunnin ulkoilun jälkeen, syötiin ...ja pikkumies nukkuukin nytten, kuten joka päivä tähän aikaan. Säännöllinen rytmi on kaiken A ja O:) 

Tietysti poikkeuspäiviäkin on, mutta sitten taas palataan ruotuun hetimmiten.

Eilen ei löytynyt niitä suksipaketteja vielä kaikista paikoista, missä kävimme katselemassa niitä. 

Pitänee tän viikon aikaan käydä niitä katsomassa uudemman kerran, josko sitten olisi valikoimissa muuallakin.

Nyt kaffeelle ja peiton alle lämpimään, hirmuinen vilu tarttui taasen sieltä ulkoa. 

...Johtunee siitä, että "hikoilen liikkuessa, kuin pieni porsas" XD

Sittenpä "lepohetken" jälkeen (en aio nukkua, vaan sen aikaa köllötän viltin alla, että ei palella) ajattelin tehdä taasen leipää, yrtti-, sekä tavallista teeleipää, sekä kinkkukiusauksen uuniin iltaruoalle. 

Iltasuunnitelmat tietääpi sitten paremmin, kun kaikki on taas kotiutuneet töistä ja koulusta saman katon alle:)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille, teitä ilmeisesti siellä ruudun takana on? :) 

Kiva, kun olette löytäneet blogini:)

Olisi mukavaa kuulla teistäkin, kamppailetteko tekin kilojen kanssa, vauvahaaveiletteko/ vauvakuumeiletteko  tekin vai molempia,  tai jotain muuta? :)

Palaillaan! Momoi!:)

P.S.

Ai, niin!

Ajattelin laittaa tähän niiden yrttileipien ohjeen, jos vaikka joku muukin innostuu kokeilemaan:)

JUUSTOINEN YRTTILEIPÄ (nopea ja helppo ohje)

(laktoositon, munaton)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

(leivät paistetaan keskitasolla)

Tarvitset:

4dl vehnäjauhoja

3dl sämpyläjauhoja

n.1dl perunahiutaleita (esim.mummon muusi)

suolaa 1tl

leivinjauhetta 4tl

yrttejä maun mukaan (esim. Välimeren yrtit-mausteseos)

juustoraaastetta 1/2dl

ketsuppia 1rkl

öljyä 4rkl (omega3 pitoista)

maitoa 4dl (laktoositonkin käy)

ohje:

Sekoita ensin kaikki kuivat aineet keskenään, mukaanlukien myös juusto ja yrtit.

Lisää öljy ja maito.

Sekoita käsin.

Tarvittaessa lisää ”näppistuntumalla” vehnäjauhoja, jotta voit kaulita taikinaa, sekä leikellä leipäneliöitä taikinasta -tai yleensä ottaen, jotta voit leipoa minkään muotoisia leipiä taikinasta.

Tee haarukalla tökkien "reikiä" leipiin.

Uunin ollessa valmis, 225 asteinen, laita leivät paistumaan n. 10-15min. riippuen uunista. 

(Jos on kiertoilmauuni käytössä, se taitaa ehkä vielä pikkuisen nopeampaan paistaa leivät...)

Kun otat valmiit leivät uunista, ne ovat väriltään kauniin vaalean ruskeita.

Vinkki: 

Voit voidella ne jo tässä vaiheessa leipämargariinillä tai oikealla voilla, ja laita leivät jäähtymään. 

Tässävaiheessa voideltuna leivät eivät kovetu jäähtyessään ”kivikoviksi”.

 Sitten vain nauttimaan:)

Nyt moimoi!:)

 

Millaisista asioista on tämä sunnuntai tehty?

Kylläpäs nyt tänäaamuna pitkästä aikaa nukuttiinkin ruhtinaallisen pitkään, melkein aamu kahdeksaan!

Nyt ei ollut yöllä pakkasta, vaan aamulla mittarissa oli jopa +3 astetta:)

Kyllä sitä silti sai jo pukea pienimmälle toppavaatteet päälle, kun pihalle leipomusten jälkeen mentiin.. 

Mutta sitä pihallemenoa ennen oli siis vuorossa ne "isojen poikien" sunnuntaiaamun leipomiset!:)

Meidän 12-vuotias<3 oli tälläkertaa se "Leipuri Hiiva" ja tekaista pyöräytti maukkaan tuoksuisen (ja varmaan hyvän makuisenkin) omenapiiraan:) 

Itsehän sitä en voi maistaa vilja-allergiani vuoksi (vehnä ja ohra on kielletty, mutta ruis, kaura, maissi, tattari ja riisi on sallittu) 

Joten saan nauttia hyvistä tuoksuista, eikä ne tuoksut lihota!;)

Vanhin poika oli jotenkin "ihmeellisesti" unohtanut lukea huomiseksi jonkin kirjan kouluun äidinkielentuntiin liittyen, joten hän on nyt sitten reppana<3 sitä  pakertanut lukea koko aamupäivän. No, jos ei muuten asioita opi, niin sitten kantaapään kautta. 

Seuraavan kerran muistaa aiemmin havahtua lukemaan...toivonmukaan. 

Muistutettiinkin häntä kyllä lukemaan ja vastaus oli tyypilliseen tapaan "joojoo! ... jooo-o! Luen!"

...mitä ei nyt sitten ollutkaan tehnyt:/ *huoh:/

No, leipomusten jälkeen tosiaan mentiin pihalle. VIELÄ löytyi haravoitavaa, uskokaa tai älkää:)))) 

No, mitäs siinä kuin haravoimaan, sekä isännän ja pikkumiehen touhuja sivusilmällä kattella. 

Isäntä oli siinä nyt onneksi sitten enempi pikkumiehen perään saatavilla, hän touhuili pikkumiehen kanssa enempi. 

Hauskaa näkyi molemmilla olevan!:) Taisivatpa välillä tutkia autojakin ja rassata hieman niitä:)

"Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa"...saapa nähdä, kuinka käy;)

Sittenpä taas sisälle puoleltapäivin päiväruoanlaittoon. 

Laitoin pikaisesti ruis-kaurapuuroa ja tein marjasoppaa siihen kyytipojaksi. 

Kylläpä se puuro ja soppa lämmitti mukavasti mahanpohjassa ulkoilun päälle!

Ja miten hyvää omista viinimarjoista (mehusta) tehty soppa onkaan!:)*nam!

Jälkiruoaksi miehet saivat sitten sitä omenapiirakkaa- hyvin näytti sekin maistuvan!:)

Ja sittenpä tuttuun tapaan syönnin jälkeen pikkumies untenmaille omine valmisteluineen, tiskit ja  keittiön siivous ym. imurointia.
...Sitten kahvi porisemaan ja tähän koneelle postit yms. lukemaan samalla ja kirjoittelemaan tännekin jotain :) 

Taidan nyt tänään laittaa pyykkiä pyörimään vasta illalla, kun on suunnitelmissa tuota menoakin, niin ei tarvitse sitä pesuohjelmaa sitten keskeyttää...

En kuitenkaan vesivahingon pelossa uskalla jättää konetta pyörimäänkään, se niin yllättäen se vahinko tulee kun on tullakseen (kokemusta on ja sitä vettä sitten lattioilla riittää ihan kunnolla...)

Että semmottii;)

Isäntä<3 lähti vielä autojensa kimppuun pihalle ja pussittelemaan lehtikasat pihapiiristä pois.

Leipuripoika lähti frisbeegolffaamaan ja vanhin poika lukee/ käypi pikaisesti jossain vaiheessa pihahommissa apuna.

Sittenpä kun pikkumies herää, saadaankin lähteä kauppoihin niitä suksipaketteja etsimään isoille poitsuille.

Luulisin, että nyt alkaa jo aika monissa kaupoissa talviurheiluvälineet olla valikoimissa.

Sitten loppuilta nautiskellaan perheen parissä, löhöillään...katsellaan tv:tä ja leikitään pikkumiehen<3 kanssa.

Sellaisita asioista on meidän sunnuntai tänään tehty:)

<3:lla  mukavaa sunnuntaita:) Palaillaan!:)

Taas voi tuulettaa!:)

Nyt on keuhkopolilla käyty ja keuhkot on todettu ihan virallisesti olevan hyvässä kunnossa!:) 

Astman suhteenkaan ei ole mitään estettä raskautumiselle!:) *Jee!;)   

( kokonaispainonpudotus on nyt -21kg aamuva`an mukaan! *Jee! sillekin)

Vielä mullon siinä sokerirasituksessa käynti tän kuun loppupuolella, mutta uskon sen olevan ok. Sokereita on kuitenkin seurailtu satunnaisesti tässä "ei raskaana" ollessakin ja se rasituskin tehtiin viimeksi muistaakseni keväällä.

Nyt vaan näihin syksyn pimeisiin iltoihin enemmän vipinää vällyjen alle, niin eiköhän se raskauskin sieltä sitten tule, I hope so;)

...Kynttilöitä, takkatulen lämpöä, hyvää ruokaa (jotain kevyttä, mutta hyvää...)...kaikkea romanttista, mikä virittää tunnelmaan:) 

Kahden keskistä aikaakin -ainakin hetkeksi-  tarvitsisi, niin voisi "huoletta virittäytyä" (=ilman yllätetytksi tulemisen pelkoa)  vieläkin paremmin "tunnelmaan"...mutta koska sitä on niin hankala järjestää, niin saadaan kyllä sen asian suhteen käyttää aika paljon mielikuvitusta!;) *heheh;)

Aamulla käytiin myös kierrätyksessä, josta ei kuitenkaan nyt tälläkertaa löytynyt oikein mitään. 

Talvikenkiä olisin toivonut löytäväni, mutta ei...kesäkenkiä oli vielä suurinosa, mitä siellä valikoimissa oli.

Isoille poitsuille tuli kaveri kylään elokuviin lähtöön asti ja sinne he ovat meidän yläkertaan nyt porukalla linnoittautuneet kokonaan:)))) Pelaavat ja soittelevat siellä:)

Me otettiin isänän kanssa porukalla pikkuiset tirsat pikkumiehen kanssa ja nyt jaksaapi taas touhuilla.

Isäntä lähtikin jo pihallepäin autojensa kimppuun. Mekin mennään tästä pikkuhiljaa ulkoilemaan myös ennen iltaruokaa ja isojen poikien elokuviin vientiä. 

Rakas<3 kummipoikani lähteepi heidän mukaan elokuviin myös.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa...palaillaanpa taasen jossakin välissä!:)

Jotain henkeäsalpaavan lumoavan kaunista

Ja löytyipä vielä tämä Kainuun Sanomien sivuilta.
Henkeäsalpaavan lumoavan kaunis videopätkä Suomen Lapin revontulista! 

-Mahtavaa! Upeaa!:)

Katsokaa ja ihastukaa!

http://vimeo.com/29568236

Mielenkiintoista luettavaa

Löytyipä mielenkiintoista luettavaa taloussanomissa.

Tässäpä linkki sinne:

http://www.taloussanomat.fi/terveydenhuolto/2011/10/14/nyt-syttyi-ruokasota--kuka-vedattaa-keta/201114757/12?ref=ise

sekä lisää aiheesta:

http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2011/10/14/4-myyttia--katso-mista-karppauksen-suosio-johtuu/201114763/12

Sataa, sataa ropisee

Nyt on pitkästä aikaa ulkoiltu taas kunnolla. 

Tänäänkin satoi, muttei ihan niin paljon, kuin mitä tässä viikon aikana on satanut. 

Kävimme lähikaupan alennus laarista ostamassa halpaa leipää ja kävimme syöttämässä ne lähilammen sorsille.

Osa sorsista oli hävinnyt jo jonnekinpäin tulevan talvenviettoon, niitä ei ollut nyt enää sitäkään vähää, mitä aiemmin. Leipä maistui niille ja ne katseli meitä nappisilmillään, hypähtelivät ja kurottelivat leipää ottamaan ihan jalkojen juuressa, ihan niinkuin koirat ym. kesyt kotieläimet konsanaan. 

Jos leipää olisi riittänyt, ne olisivat seuranneet meitä varmaan kotia asti!:D

Kotiin tultua keitimme ruispuuroa ja söimme sitä kotipihanmarjoista tehdyn kiisselin kanssa. 

Minäkin, vaikka siinä niitä hiilareita nyt onkin. Puuroahan saa vähän syödä ja sitä kiisseliäkin, mutta määrät ei ole isoja, eikä kiisselikään ole kovasti sokeroitua.

Nyt sitten pikkumies nukkuupi jo päikkäreitään ulkoilun ja ruoan päälle. 

Minä rupesin lukemaan sähköpostit,  facebookin, päivän uutiset paikkakuntani lehden nettiversiosta, iltalehden, iltasanomat... ja nyt kirjoittelen tätä:)

Vanhimmat lapset ovat koulussa ja mies päivätöissään. 

Ajattelin, että leivon tässä iltapäivällä leipää poitsuille välipalaksi, sekä iltaruoalle. Kaikki tuleepi siinä neljän aikaan kotia tänään.

Uskomatonta, että taas on kohta perjantai ja viikonloppu...mihin nämä päivät oikein hupenevat?

Viikonloppusuunnitelmia ei oikeastaan isommin ole, murkuille sitä suksipakettien etsintää tulevaa talvea varten, jotta pääsevät hiihtämään...

...ja oli puhetta, jos murkut kavereineen menisivät elokuviin katsomaan Johnny English 2:n, se on nyt uutuutena meilläpäin elokuvateatterissa. 

Katsotaan, kuinka he siivoavat tänään huoneensa... ;) 

Ensin työ ja sitten huvi!:D  

No, ei... Siivoopihan ne poikakullat niin hyvin-AINA joka perjantai-niin hyvin, kuin miten kaksi murrosikäistä poikaa voi huoneensa vain siivota...

=eli vaikka on siivottu, siellä on sellainen hallittu(?) kaaos koko ajan:))))

Kyllä me koetamme heitä opettaa taloustöihinkin, ettei ihan mene sormi suuhun joskus sitten omassa huussollissaan elellessä.

...ehkä se taito/kyky tehdä niitäkin hommia näkyy sitten opittuna aikuisena enemmän, siellä omassa kotona...? Toivotaan ainakin:)

Nyt kaffeelle:)   Sitten jos itsekin kömpisi peiton alle lämmittelemään ulkoilun päälle...hieman tarttui kylmä sieltä ulkoa näköjään... 

Rupeanpa sitten samalla katsomaan mun "lempparisarjaa": vauva tulossa (kanadalais-englantilainen sarja).

Palaillaanpa taasen...momoi!:D

 

Ei plussattu kuvotuksesta huolimatta:/

...Ei plussattu, kuten arvelinkin...

Harmi silti :/   Ja harmittaa että "turhaan" kaikki kuvottaa;)

No, ei muutakuin uutta yritystä sitten taas kehiin, jospa se plussakin sieltä sitten tulee jossain vaiheessa:)

Tänään on kiireinen päivä, ollaan käyty jo oikojahammashoitajalla/lääkärillä vanhimman pojan kanssa heti aamusta (muokkasivat niitä hänen hammasrautoja-näkee jo etuhampaista, että hieman rupeaa muuttumaan hammasrivistö suoremmaksi... ja samalla tarkistivat kulmahampaan kunnon, kun rtg-kuvista olivat nyt huomanneet, että siinon kuulema jokin ihmeen "hammashampaassa"-juttu (dent in dent tai jokin sellanen) joka on tosi harvinainen ilmiö ja se hammas ei saa kipeytyä tms. jos niin käy, siihen pitää aloittaa heti juurihoito...), sitten on vuorossa pikkumiehen korvakontrolli iltapäivällä ja murkkujen koulun vanhempainilta illalla.

Nyt meen hetkeksi torkahtamaan pikkumiehen kanssa. 

Seuraavaan kertaan taas...momoi!:)

Mitä ihmettä...?

Maanantai päivä "pulkassa" niinsanotusti:)

Olo on hieman hämmentynyt ollut koko päivän...anteeksi, heti alkuunsa, juttu  meneepi alaosaston juttuihin :/  ...mutta mitään kunnon öljynvaihtoo ei sitten nyt tullutkaan??? 

Ja olo onkin, kuin olisin raskaana??? 

Rinnat aristaa, turvottaa, ummettaa, heikottaa, yököttää, väsyttääkin hieman jopa...ennenkaikkea tuo on outoa ns. öljynvaihdon aikaan rintojen aristus...mullei ikuna oo pakottanut rintoja, muulloin, kuin raskaana ollessa.

Nyt vaan mietin, miksi ihmeessä mä vuodan tälläkeinon oudosti taas...? Taasko meni sitten raskaus kesken, jos olin raskaana edes alkuunsakaan...?

Vai onko kyseessä jotain muuta valemenkat, vai sitten kumminkin ihan ns. normimenkat, mutta laihtumisen takia toisenlaiset, kuin yleensä...?

Hmmm. pistää miettimään.

Emme kyllä pistäisi pahaksemme raskautta, se olisi enemmän kuin toivottu!:) 

Mutta järjenääni sanoo, että tuo vuoto ei tiedä hyvää ja ylipäätään, jos vuotaa, en voi olla raskaana:/

Mutta sitten kun lukee nettii, niin huomaa, että ihmeitäkin tapahtuu...ja mielikuvitus saa siivet.... 

Näiden keskustelupalstojen innoittamana ostin nyt kuitenkin raskaustestin, teen sen aamulla!:)

Nyt nukkumaan, siis hyvää yötä!:)  

 

Viikonloppu kokkailua köökissä a`la murkut

Kylläpäs se viikonloppu taas on hujahtanut mennä kuin siivillä! :/   

Vaihteeksi kuitenkin muutakin saatu aikaan, kuin ulkoilua ja viikonloppusiivoiluja.

Meillä murrosikäiset velikullat<3 laittoivat lauantaina ruoan (äiti oli takavasemmalla apuna). 

He laittoivat lasagnea. Tuoksui älyttömän hyvälle, joten uskoisin sen onnistuneen 100% ja kun ajattelee, että talon isot miehet (=2 murkkua ja isäntä) söivät sen vuoan tyhjäksi yhdellä ruoalla! Pikkumies maisteli kyllä sitä,  mutta se ei ollut hänen juttunsa se ruoka tälläkertaa ja minä en voinut sitä edes maistaa, koska se ei ollut gluteiinitonta ruokaa:/   

Minä söin jauheliha-kasviswokkia. Pikkumiehelle ei kelvannut nyt sekään, joten hän söi sitten merimiespataa a`la kaupan valmisruokapuoli (=piltti). 

Olo on ollut itselläni hieman tylsistynyt ja turvonnut, mutta se johtuu taas tästä lähestyvästä purkautumishuipusta (=öljynvaihto :/   ) Eli meneepi ohitse.

Takassa on pidetty lämpöä, pakkaspuolella on ollut lämpötila öisin.  Hyvin on tarettu-ainakin nyt toistaiseksi. Mutta katsotaanpa sitten, kun mittarissa alkaa olla -25 tai -30 astetta pakkasta. Hymy hyytyy...

No, tänään on sitten jatkettu kokkailua köökissä, mutta leipomuksilla.

Aamupäivän murkut olivat "leipurin" opissa ja nyt syntyi teeleipiä, sämpylöitä, korvapuusteja ja voisilmäpullia:)

Palkan tuttuun tapaan ottivat jos sitten tuorekseltaan, heti hävis puolet niistä, kuin tuhka tuuleen!;) 

Eli hyvää tais olla?

Toisen puoliskon laitoin surutta pakastimeen, odottamaan jotain muuta kertaa.

Pakastimesta puheenollen, saatiin myytyä se meidän 300litran pakastearkku hintaan 85e:)  

Ihan hyvät kaupat tuli tehtyä!:)

Nyt meillonkin sitten jo paikoillaan keittiössä se kokopitkä jääkaappi, "uusi" kaappipakastin eteisessa ja entinen jääkaappipakastin-yhdistelmä vieressä:) Ei hullumpi niinkään se järjestely, nyt on marsuille omat eväät sielä eteisessä ja limukat, isännän saunajuotavat yms. siellä. Pakastimet on täynnä marjoja, marjamehuja, leipää, pullaa, kasvispakasteita.

Ja se eteinen on tilavampi nyt, kun arkkupakastin on siitä pois.

Tänään  piti nukkua päikkärit. Niin väsytti, ja päätä särkee. 

(Voisko tätä öljynvaihtoo mitenkään delegoida muille...?   ...Ai, ei...:/  Niin, mä kyllä tiesinkin sen, mä vaan haaveilin sellasesta...)

Painosaralla aamupaino näyttää hitaasti hiipivän alespäin, käyn paremmin puntarilla sitten, kun nää "ylimääräset nesteet on heitetty matkasta pois".  

Maha on jo tottunut normaaliin ruokaan ja annokset on pieniä:)

Mä syön nykyisin, kuin kirppu "entiseen minään" verrattuna:))))))

Toistaiseksi olen ollut olooni ja vointiini sen painonpudotuksen suhteen tyytyväinen. 

En ole vielä repsahtanut, enkä toivonmukaan repsahdakaan:)

Pyykkiä on pesty myös koko viikonloppu, tuossa mulla kasa oottaakin taittoa ja laittoa kaappeihin.

Saa ruveta sen kasan ääreen yötöihin:)

Pienimies nukkuu jo yöuniaan. Tänään on ollut hieman horisontti hänellä sekasin, kun kaatuo ja löi päänsä lattiaan:/ Se tietääkin sitä, että kaiken varulta teen yöseurantaa...herättelen ainakin kaksi, ellen kolmekin kertaa yön aikana, ja katson vointia, sekä "tajunnan tilaa". Niin olen ikäni toiminut toistenkin kolhujen aikana ja niin teen nytkin. En uskalla ihan antaa nukkua yötä läpeensä. 

Hän ei kyllä ole onneksi oksentanut, eikä ole kyllä ollut muitakaan merkkejä, että mitään olisi "vialla", mutta silti. 

Varulta. 

Pienen voinnin vuoksi.

Oman mielenrauhanikin vuoksi.

Murkut nukkuvat myös jo maha ähkyssä yläkerrassa ja isäntä siivoilee vieras/työhuonettaan (= tv:n yms. "raatojen" kasailua sieltä lattioilta)

Niihin mä en kajoa.

Voin kyllä muuten siivota sitten sitä huonetta, kunhan ne nippelit ja nuppelit ym. vehkeet on sieltä lattialta pois.

Toivonmukaan kasattu kokoonkin ja valmiina menemään omistajilleen takasin:)

Nyt mä meen aloittelemaan yötöitäni, jotta pääsen sitten toivonmukaan klo 01 viimestään nukkumaankin:)

Vielä menee lasten kouluvaatteet pesuun ja kuivariin. Siihenpä se yhteen tai puol` kahteen menee se kunnolla nukkumaan rupeeminen:)

Mutta hyvää yötä, kauniita unia...oman kullan kuvia!:)