Halloota halloota!;)

Pikainen tervehdys!:)

Meillon zombie-elämää ollut nyt tässä huonojen yöunien vuoksi.

Pienellä miehellä pukkaa niitä leipäkirveitä lissää, aika tiukille ottaa niitten tuleminen.

Olen kyllä supon laittanut aina yöksi, mutta silti, jo klo 03 sen tehot alkaa hiipumaan.

Puhkeisivat nyt sinne suuhun kiusaamasta pientä viatonta miehenalkua:/ ja niin voitaisiin palata(?) jo normaaliin elämänrytmiinkin kiinni, kenties?

On me ulkoiltu, kuten ennenkin. Olen sen säännöllisen päivärytmin kannattaja, hommat tehdään "samalla rutiinilla" päivästä toiseen. 

Sen huomaa, että ne arkirutiinit on tositosi tärkeitä vielä pienelle, koska jos  pikkasenkaan tulee poikkeemaa päivään, niin johan on hösselinä koko päivä.

Tänään oli aamulla pakkasta mittarissa -2 astetta. Ja lunta ei ole kuin kuurana ja jäänä maassa, sillä eilen satoikin vettä ja vei lumen pois.

Ei taida nyt hetkeen olle lunta luvassakaan...?

Ennen on ollut kyllä lunta ihan älyttömästi jo näihinaikoihin...ihmettelen!  :o

Viikonloppuna on tarkoitus ostella joulukalenterit lapsille.

Vaikka itsekin askarrellaan karkkikalenteri, silti pitää olla kaikilla vielä sellainen raha-arpakalenteri:)

Suurten rahojen toivossa niitä sitten joulukuun aikana raaputellaan... ;)

Joulunössykoitäkin on jo kaappiin kerääntynyt saapusalle, odottaa vaan paketointia.

Itseasiassa aikalailla kierrätystavaroista saadaan joululahjat kaikille.

Ihan uudenveroisia ovat, mitä on kotoa kaapinkätköistä löytynyt ja kulkiessaan pikkurahalla käytettyä ostettu.

Että keräily kunniaan! Siitä on tiukanpaikan tullen hyötyäkin!;)

Se itsetehty suklaa ja joululeivonnaiset on sitten joululahjalistalla ihmisille myös. 

Pitää vaan miettiä nätit pussit ja korit, mihin ne pakkaa jouluisesti:)

Siinon tontuilla monta (yö)työtä vielä edessä;)

Kivaa hommaa kuitennii. Ei joulu ole joulun tuntoinen, ellei sitä mitenkään laita.

Vai mitä?

Vanhimmalla poijjaalla oli ne taitaja kisatkin jo, mutteivät päässeet jatkoon. 

Kokemus sinänsä oli varmastikkin osallistua, joten hyvä sekin!:)

Kokeita ja kokeita on piisannut molemmilla ja on vielä monet kokeet ennen jouluakin.

Ihan hyviä numeroita on kokeista saaneet, ainahan sitä parantamisen varaa voisi olla, mutta olen sanonut, että "minulle riittää, kun parhaanne yritätte. Itse itseänne varten käytte koulunne, ette minun vuokseni.

Siihen katsoen opiskelkaa, jotta saatte jatkokoulutuspaikan itsellenne ja myöhemmin elämässä töitä, minkä palkan turvin voipi ja pystyy sitten itteensä ja omaa perhettäkin elättämään".

Ja kyllä he opiskelevatkin, parhaansa tekevät:) Täytyy kehua.

Toki leikkiivät yms. kaveritkin on tärkeitä, niin pitääkin olla:) Sopivassa balanssissa kaikkea:)

Keskimmäinen poika on jo aloittanut ns. "joulukamman" käytön. 

Hän laskee joka päivä, montako yötä jouluun on...itseasiassa taisi aloittaa sen laskemisen jo marraskuun alussa:)))))

Mies odottelee työpaikan pikkujouluja 20.12, eli neljää päivää ennen varsinaista jouluaattoa.

Mun  "pikkujoulut" taitaa olla  joulukuun alussa, kun järjestän joulukaffeet ja oriflameillan ystävilleni ja entisille työkavereilleni:) Kaikki ei varmaan pääse, mutt atoivon, että näen heitä muutenkin.

Poijjilla on koulussa kans varmaan jotain, mutta sitten lähempänä joululomaa varmaan. 

Että sellaista.

Miten tämä taasen venähti näin pitkäksi sepitykseksi, vaikka ajattelin, etten ihan kyllästytä teitä jaarittelemalla taasen kaikkea...*hm.

No, mä nyt vaan oon sellanen muutenkin, että eka ei oo asiaa hirveesti, mutta kun suun saan auki niin ei loppua näy... :)))))

No, palaillaan taasen:) 

Koitan jossain välissä mittailla taasen arvoja (verensokereita ja verenpainetta) ja laittaa niitä tänne.

Vaa`an tietojakin pitänee katsoa jossain välisä, koitan olla stressaamatta siitä painosta liikoja, eli en ihan joka päivä hyppää katsomaan lukemia. Koitan saada suuntaa alaspäin, edelleen.

Mutta nyt siis moimoi!:)

Kuulumisia ja mietteitä laidasta laitaan

Mukavaa, kun on tullut hieman enemmän jo lunta:)

Pikkumieskin pääsikokeilemaan jo rattikelkkaa eilen ensimmäistä kertaa. 

Ja voi sitä riemua!!! Mitä kiljahduksia siitä seurasikaan, kun pääs sellaisen kapineen kyytiin!:D 

...Ja että maakin oli tuollaista outoa ja ihanaa, valkoista höttöö täynnä!XD

Hän ei onneksi vielä kuitenkaan hoksannut maistella lunta:)))))
Saa nähdä, milloin hoksaa, että pitäs varmaan sitäkin hieman maistella:)

Meille on myös pikkumiehelle tulla tupsahtanut uusia "leipäkirveitä" (=hampaita), ylös, molempiin kulmiin:)

Niitä pittääpi sitten esitellä kaikille, hän "irvistelee hieman":))))

Kirpputorilöytö- mopollaan pärryyttelee ympäriinsä huussollissa ja kuulostaa sille, ihan kuin hän koittaisi opetella R-kirjainta, vaikka mopon ääntä taitaapi matkia:) Hauskan kuuloista!;)

Isäntä rakas <3 on  lääkekuurilla edelleen, poskiontelotulehdus vaivaa.

Hän on edelleen kovasti innostunut haalimaan autoja, sekä mopoja ja värkkäilee niitä tallissa iltaisin jonkin aikaa aina töiden jälkeen.

hmmm. mitäs vielä...

...Eilen kävimme myös hammaslääkärissä keskimmäisen poijjaan kanssa, ihan vain tarkastuksessa.

Kaikki oli ok, onneksi.
Hampaiden pinnoitusaika saatiin hänelle, mutta vasta maaliskuulle. 

Täällä on joka puolella terveyden- huollossa ongelmia aikojen kanssa, niitei oikein tahdo saada.

Lastenpolille varailin aikoja kaikille kolmelle, kontrolliin. 

Nekin menevät tammi-helmikuulle, aika tulee vielä tarkemmin postissa, sillä hoitajalla "tilttas" taas kone, niin ei saanut siinä puhelimitse sitä asiaa hoidettua.

No, hyvä, että on aika tulossa.

Tällä viikkoa pitänee itse vuorostaan hakea se kausi-influenssa rokote, joulukuulle jos meneepi, niin se alkaa olla jo hieman myöhäistä...Olen sen rokotteen nyt ottanut joka vuosi 12 vuoden ajan. 

Ja kahtena ensimmäisenä vuonna ajattelin, etten sitä enää ota, jos niin kipeeksi siitä tulee, että koko talven sairastaa...mutta sittenpä kuulin, että se joillakin tekee niin kahtena ensimmäisenä tai jopa kolmena ensimmäisenä vuonna ja sitten se sairastelu rauhoittuu, ja huomaakin, että siitonkin ollut apua. 

Elikkä jatkoin rokotteen ottamista aina uudelleen vuosi toisensa jälkeen.

Enpä ole sittemmin oikeestaan flunssan ja astman vuoksi joutunut sairaalaan osastolle, kuin pikkumiehen aikana, loppusuoralla synnytyksen lähetessä, mutta siinoli muitakin syitä (verenpaine, raskausdiabetes),kuin se ettei keuhkot ollut flunssan vuoksi kunnossa. 

Ja sen kun mös muistaa rokotetta hakiessa, ettei rokota itteensä puolikuntoisena, ei nuhaisenakaan, niin silloin ei tule mitään ylimääräisiä sairasteluja.

Poikkeuksena itselläni kuitenkin se ihan ensimmäinen sikainfluenssapiikki mikä jaettiin silloin, kun itsekin vasta odotin pikkumiestä...silloin tuli tavallinen piikki erikseen, plus se sikapiikki.

Rokotutin itseni terveenä, mutta heti samalle iltaa lähti ääni, ja pysyi poissa 2-3 kuukautta. 

Minun piti puhua kuiskaamalla, ääni ei riittänyt mihinkään, ja väsytti. 

Pelkäsin hirveesti, että vauva kärsii siitä piikistä...sitähän ei oltu tutkittu mitenkään. 

Mutta ihan hyvinvoivalle hän näyttää, onneksi :)

Pojjaat sen rokotteen tuossa viime perjantaina saivatkin jo.

Kummallekaan ei tullut kuumetta, ei nuhaa...meidän muna-allergikko (keskimmäinen poika) vaan sai siitä pienen omenan kokoisen muhkun käsivarteensa. 

Sitä sitten kortisonilla ja kylmällä hoideltiin ja nyt ei ole mitään näkyvää enää.

Kyllä meillon kaikilla hillinnyt meidän sairastelua influenssakautena se rokote, eikä pojatkaan ole joutuneet sairaalaan osastolle astman vuoksi flunssan aikana. 

Enkä tosiaankaan kadu, että on sitä ruvettu ottaa ja edelleenkin otetaan, vaikka se "sika" siinä kylkiäisenä tuleekin ( eri rokoitesisältö kuitenkin, kuin se ihan ensimmäisen sikapiikin sisältö)

Pienempi paha kaikille näin.

Nyt odotan vain, koska pienimies on senverran iso, jotta hänetkin voisi rokottaa..muistaakseni sen rokotteen saa ensikerran joskus 5-6vuoden ikäisenä...?

No, astmaatikkona hänkin tuleepi sen saamaan. Viimetalvena oltiin influenssan vuoksi hänen kanssaan viikko osastolla ja kaikkiaan hän oli melkein kaksi kuukautta kipeenä.

Ihan nenämahaletkuun joutui siinä samalla, kun ei voinut syödä mitään. Oli kova mahatauti, kuumetta, räkäinen ja tukkoinen. Siellä sairaalassa imettiin limarräkää nenästä/ nielusta 3 kertaa päivässä.

Kotiuduttuammekin kävimme aamu ja iltaimuilla osastolla kolmenapäivänä.

...Olipahan sekin vaan tauti:/

 Jospa tämä talvi menee ilman pitkiä ja rajuja flunssia. *koputtaa puuta.

Asiasta toiseen ja kolomanteenkin...

nyt on vihdoinkin löytynyt sukset poijjiille:) Pittääpi vaan viikonloppuna ne käydä hakemassa tuolta Intersportista. Molemmat ihastuivat sellaisiin luistelusuksiin, merkki taisi olla Atomic.

Toivotaan, että niillä sitten hiihdellänkin, ettei ne jää ihan käyttämättömiksi.

Itsellenikin tekisi mieli hankkia sukset...olen viimeksi hiihtänyt yläasteella:)))) Mutta se ehkä nyt saa odottaa vielä...katsotaan.

Tykkään kyllä hiihtää, penskana olin kilpailuissakin ja pärjäsinkin niissä hyvin...ja tuomarit kehuivat aina tyyliä. Vanhempani, etenkin isä odotti uutta hiihtäjälupausta minusta:)))) 

...Isälle olin aina pienenä tuumannut hiihtolenkeillä, että "oo sinä se Marja-Liisa Kirvesniemi, niin minä olen se Helena Takalo" :)))))

...Niin ne vaan jotkut asiat jää...en muista mihin se hiihtoinnostus kaatui, oiskohan alkanut jo astma jollain lailla oireilla, eikä niin mukavalle enää tuntunut...oli sitten "helppo" lopettaa, kun ei jaksanut enää hiihtää. 

...Samoin telinevoimistelu, koripalloilu, jalkapallo ym.ym. Heh! ...kyllä sitä minäkin olen joskus ollut liikkeessä ja paljon!!!XD

...Siiton aikaa jo ikuisuus.

Astmadiagnoosinhan minä sain vasta esikoisen syntymän jälkeen...oireita oli varmaan ollut jo useamman vuoden, mutta tk:sta en saanut lähetettä tutkimuksiin sairaalaan, koska hengitykseni ei vinkunut.

...Ei ainakaan silloin XD    ...Nyt kyllä vinkuu koko emäntä välillä;)

No, joo:))) Hehhehe!:))))

Tänään mulle soitteli se lääkäri niistä sokerirasituskokeista, kehui, että hyvät ovat. 

Eikä vaadi seurantaa.

Lopetteli puhelun hieman nätisti sanomalla, oikeastaan hän pyysi tarkistamaan vielä syömisiäni, koska olen kerran lihonut.

Mutta lasta saadaan virallisen tahon luvalla yrittää, tulee jos tulee. 

Samalla tarkkaillaan kuitenkin mitä suuhun menee. Ok...kuulostaa niin hirveen helpolta, ja sitähän se tässä välillä oli.

Nyt kun tästä kuopasta taas noustaan ja vauhtiin päästään, niin hyvä... :)

Mä taidan tarvita aika mojovan potkun persuksiin, sellasen, että järki tulee tähän koko hommaan takaisin:)

Kyllä se tulee:)

Mullon nyt taas tuo A4 kokoinen lappu tuossa pyödällä, ohjeet ruokiin, mitä syön ja minkä verran. 

Se on jo alku, kun se on siinä "pöytätablettina", niin sitä ei voi sivuuttaa.

Mutta meneepipä pitkäksi tämä juttu taas....lopetellaanpa hyvissä ajoin:)

Moikkamoi!:)))

 

Mielenkiintoista luettavaa laihduttamisesta

....Hassua mitä sitä yllättäen silmien edestäänkin löytää "järkevälle" tuntuvaa luettavaa:))))   

linkki:

http://www.tohtori.fi/?page=4074915&id=9441170

tämä toinen oli hieman erikoinen: 4 neuvoa onnistuneeseen laihdutukseen, "ei saisi kertoa kenellekään että laihduttaa":))))    ...Entäs se tuki, mikä olisi tärkeää siinä projekstissa? Mutta kieltämättä, tuossakin neuvossa voi olla ainakin hieman perää, kaikessa outoudessaan ja kieroudessaan;)

linkki:

http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/haluatko-laihtua-sulje-suusi/art-1288429232294.html

Toivottavasti toimiivat... 

Moimoi:)

Negatiivisuus huipussaan

Heipähei!:) 

Täällä ollaan taasen, en oo hävinny...

Nyt alkaa vaan ote taasen lipsua näköjään tähän laihistouhuun "jostain syystä".

Jotenkin oon ollu sen verran stressaantunut(?), että vanhat tavat ottivat jo hieman uudelleen niskalenkkiä... :(

En oo ylpeä siitä, että ratkesin mässäilemään "huonoon" olooni.

Ja kun mässäämisestä tuli huono olo lisää, taas jotain piti taas ottaa lohdukkeeksi, jne. kierre on "loputon".

Pitäs vissiin keksiä jotain rentouttavaa ja arjesta poikkeavaa- edes kerran, vaikka sellainen kylpyläkuhertelu viikonloppu kahden isännän kanssa:) 

Sitä me molemmat kaipaisimme...mutta se kahdenkeskinen aika tuntuu olevan kuin kirosana. 

Pahimmat kommentit: "Mitäs ootte lapsia tehneet, jos nyt pitäisi saada ne pois jaloista!" 

"Sitä ois kannattanut silloin aatella,kun lapsia rupee hankkimaan!" 

Pahimmat kommentit tulee niiltä, joilla ittelläänkin on lapsia, ja jotka kyllä ovat viettäneet enemmän kahdenkeskistä aikaa tavalla tai toisella, kuin me.

Me pyhitetään kaikki aika perheelle ja parisuhde jää vähemmälle luonnollisesti. 

Kyllähän jokainen sen tietää, joilla lapsia on, että aikaa toisilleen on vähempi.

Mutta eikö sitä kahdenkeskistä aikaa "lasten kasvatusgurut"kehoita edes joskus järjestämäänkin?

Eikä se tarkoita sitä, että en rakastaisi lapsiani tms. miksi ihmeessä se aina läheisten pitääkin käsittää niin???

Parisuhdettakinhan pitäisi hoitaa ja saada kahdenkeskistä aikaa, edes kerran vuodessa(?)vaikkei vielä mitään suurta kriisiä olisikaan.

...Miksi sellaista pyyntöä pitäisi heti ruveta puolustelemaan tai perustelemaan, jos kyselee lapsenvahtia...?

Mitä arvelelette, olisikohan siitä apua parisuhteen lisäksi yleensäkin rentoutumiseen, laihduttamiseen, akkujen lataukseen tulevaakin varten, univelkaa pois... ja yleensäkin hyötyä koko perheelle.

Saisiko se myös tämän syömiskierteen poikki? Luulen ainakin, että hyötyä olisi ja syömiskierteen saisi poikki.

Olen kovasti pohtinut tätä omaa syömiskäyttäytymistäni ja tiedän, että olen aina lohdutellut itseäni hyvällä ruoalla, nyt muutamana päivänä taas varsinkin.

Luulin jo päässeeni siitä "pahasta", mutta ei...se vanha tapa on niin kuin joku tauti kiinni minussa, piilevänä. ...Odottaa vain heikkoa hetkeä ja sitten se iskee. Kauhea syöpötteleminen. 

Peiliin ei tee mieli katsoa, "inhoan" itteeni niin paljon nytten.

Tuntuu, että olen pettänyt itseni, olen pettänyt kaikki läheiseni.

...Mukavaa oli kyllä eilen illalla nautiskella isännänkin kanssa siiderit saunan päälle, ja YRITTÄÄ rentoutua, edes vähän. Mukavaa oli, oikeesti. :)

Mukavaa oli myös katsoa porukalla elokuvia ja syödä dippiä ja sipsejä:)  

...Mitä ihmettä minä tekisin...? Miten pääsen tästä "pohjanoteerauksesta yli" ja jatkamaan siitä, mihin onnistuneesti jo pääsin, jatkamaan kohti sitä tavoitetta, mikä on vielä haaveena...

"Niin, ota ittees läski niskasta kiinni, ja lopeta se ruikutus ja syöminen". "Itsepähän syöt..."  

-Jee, jee, niinhän se on. Tiedän, kiitos.

Joo...kylläpä tämä vuodatus taitaa riittää.

Palailen, kunhan olen "positiivisemmalla päällä" :)))))

Moikkamoi!:)

Tänään saatiin jo vähän malliksi lunta!:)

Heippatirallaa!;)

Ei sitä lunta yön aikana tullutkaan, mutta aamusta ihan pikkuisen malliksi tuiskutti, 

kun olimme aamu- ulkoilemassa. Nurmikko sai kun saikin hieman uutta väriä.

Tänään tuli käytyä iltalenkilläkin.

Jotenkin oli niin mukavan raikkaan tuntuinen ilma, että lähdettiinkin koko porukalla liikenteeseen:)

...Kuu mollotti taivaalla kirkkaan keltaisena, mahtavana "pallona" . 

Poijjaat ottivat sitten sillä reissulla paljon kuukuvia:))))

Kotiin tultua tein sitten kolme peltiä pannaria miesporukalle<3 

Mitäs muuta...

...Siinä sitten pikkumiehen iltahommien jälkeen "tuunasin" -sillai helpomman kaavan mukaan*hih-

olohuoneen sohvaa...laitoin siihen "päälliset". Isomummi käydessään toi omia mukanaan ompeluksiaan, jotka sitten nyt meillä hyötykäytettiin. 

Kaksi isomummin ompelemaa lakanaa muuntautui istuinosaan päälliseksi, ja tyynyliinat olivatkin sopivan suuria sohvan irrallisille selkänojatyynyille.

Nyt ei haittaa, jos joku pieni, tai vaikka isompikin "tahmatassu" jättää käyntikorttinsa sohvaan...vaikkei meillä olohuoneessa yleensä syödä.

Sitten on ollut ohjelmassa pyykkäystä, pyykkäystä ja pyykkäystä, tietysti ruoanlaiton ja tiskien lisäksi:)

Viimeinen koneellinen pyykkiä huriseepi vielä parasta aikaa.

Siinäpä se tämä päivä oli lyhykäisesti, tiivistellysti:) 

Ai, niin...se varmaan kiinnostaa, "palasinko ruotuun"?  

Palasin:) Ei ole "varaa" päästää itteensä nyt repsahtelemaan (=syöpöttelemään, herkuttelemaan, mässäämään...) useasti, muuten koko homma rumasti sanotuna "kusee".

Pitää nyt yrittää tätä liikuntaakin tosissaan lisätä ja kattoo, mihin rahkeet riitttää.

Jalat on nyt kipeet, hyvä jos kärsii askeltaa...mutta yön levättyä ne on taas uudet kintut, ja niillä jaksaapi taas päivän tallustella:) En siis valita:)))

Mutta nyt "sontakori syrjälleen" ja huomiseen!!!:) 

Hyvää yötä!:)

Tunnelmakuva...

              Syysillan ihanuutta, tunnelmallista kynttilän valoa:)

Leipomuskuvia

                                 Yläkuvassa juustoisia yrttileipiä

                                 Yläkuvassa jauhelihapiiras

                                       Yläkuvassa kinkkupiiras

                                   Yläkuvassa teeleipiä

                                       Vuokapullia (voisilmäpullia)

Lisää kuvia mm.sorsalammen reissulta :)

                     Kuvanäkymiä sorsalammelta.

                              ...Voi ihmettä:)

Mukavaa on sorsia kattella, vielä mukavempaa oli kun pääsi rattaista pois.
Kuvanoton ajaksi oli pakko laittaa hänet istumaan rattaisiin, jottei käy ikävästi ja pienimies mee huomaamatta lampeen sorsien perässä.

                      Sorsat rantautuvat....:)

Sorsan kaunis poseeraus siinä pyörätien vieressä nurmella lätäkössä.

                   "No...olikos täällä jollain immeisellä meille ruokaa...?"

                    Ylemmässä kuvassa sorsia lammella...

                       ...Sorsia pyörätien vieressä nurmella...

It`s showtime!;) No. 1

Nyt niitä kuvia tänne ja sassiin!:)  

Järjestys on todentotta sekaisin, kuvat on otettu kännykkäkameralla...

...ja niitä olisi voinut ruveta laittelemaan joka kirjoitukseen erikseenkin, jos olisi aikaa sekä kärsivällisyyttä...mutta anteeksi, sitä minulla nyt ei ole niin paljoa...siis sitä aikaa :))))))  

Mutta toivottavasti niitä katsoessa muistuu joku juttu mieleen ja kuva mielessä yhdistyy sinne "vanhempiin" juttuihini:)

Koetan seuraavat kuvat saada aina ajantasalle, nyt kun osaan minäkin näköjään tämän homman:)

Äitin rakkaat on toooooosi vanha kuva jo, se on otettu silloin, kun pienimies oli vain muutaman viikon vanha ja poijjaatkin pieniä, "lyhyt" tukkaisia poikia:)

Ylemmässä kuvassa äitin Rakkaimmat Timantit!<3

                                                    Kisun kanssa:)

                  Ylemmässä kuvassa pikkuinen kuumepotilas.

             Spagettikastike oli hyvää...näkee jo naamastakin,
             mitä oli ruokana;)

Luontokuvia...    Oravan poseeraus eräs kerta poikaporukan
kanssa ollessa frisbeegolfreissulla...

...ja kotipihan "kummajainen":))) ...näin "kauniin kummajaisen"
pienimies kerran hämmästyksekseen löysi.

Metsäpolku (kaenuulaesittaen mehtäpoloku*hih, joo...ei taas...)
Orpo kukkiva orvokki, kotipihalla, lokakuun loppupuolella...

Isänpäivä onnittelut ja muuta turinaa

Hyvää isänpäivää kaikille isimiehille!:)  

Hieman myöhäinen onnentoivotus kyllä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. 

Me ollaan oltu isänpäivää viettämässä Paltamossa, isäni kotipaikalla.

Samalla miehet hoitelivat siellä isoa puurevohkaa, pilkkoivat ja pinosivat tilattuja puita talvenvaralle liiteriin. 

Rakas armaani kävi sitten meidän omia puita hakemassa oman sukunsa mummolan mettästä Puolangalta, pilkkoivat ja pinosivat niitäkin liiteriin yhteisvoimin. 

No...Aamu alkoi siis perinteisellä isänpäivä kaffetuksilla sänkyyn:)

Heräsin kuuden maissa keittelemään kaffeeta ja herättelemään porukkaa tekemään tärkeitä ja "huippusalaisia" valmisteluja.

Siinä ei auttanut miesten nikotella "ettei vielä tähän aikaan maistu", kun lapset pistävät tarjoilussa parastaan...kello kuus aamulla!!! :D Leipiä, leikkelettä, pullaa ja kaffeeta:))) *hih!

...Heillon ollut tapana aina viedä ne kaffeet sinne petiin, ennen kuin miehet on kerinneet nousta aamutoimiin.

Kortit askartelimme jo aiemmin kotona.

...Oli traktorikorttia, autokorttia ja pitsan näköinen kortti :))))

Sitten pehmeää ja lämmintä paketissa, eli perinteiset "isäsukat";) 

Nämä sukat oli ihan laadukkaat, ulkoiluun tarkoitetut lämpösukat, jotka eivät hiosta...ainakin niin siinä sukkien lapussa luki.

(omalle isälleen vanhimmat pojat soittivat siinä hieman päivemmällä isänpäivä onnea ja vievät lahjansa hänelle, kunhan näkevät seuraavan kerran...)

Lahjaksi oli myös jokaiselle omatekemää "karkkisuklaata", jota valmistivat tässä taannoin Koto-ohjelmassa  ja jossain toisessa (kokkaus)ohjelmassa (sorry, en muista sen nimee), mutta se suklaa oli hienommalla nimellä, kuin "karkkisuklaa"... 

Mutta me teimme sen siis "omalla" karkkiseoksella fazerin siniseen suklaaseen (allerginen porukka meillä, ei voida käyttää esim.pähkinöitä).

Laitoimme siihen siis ässämixejä, vaahtokarkkeja, toffeekarkkeja, gluteiinittomia keksejä.

Pilkoimme ne ja lisäsimme siihen joukkoon sulatetun suklaan (3 fazerin sinistä suklaalevyä).

Kaadoimme pellille ja jäähdytimme jääkaapissa...

Hyvää tuli:)))) 

...Liiankin hyvää...

Silloin perjantaina kun sen teimme, maistiaiset muuttuivat suklaan syömiseksi ja lopulta sitä ei enää ollut jäljellä, muutakuin se ukille tarkoitettu "suklaalevy" (se säilyi onneksi).

Miehenikin tykkäsi kovasti siitä "suklaajutusta" ja oli kympillä mukana sitä herkuttelemassa jo etukäteen:))))

...Loppuillasta olikin sitten kaikilla olossaan pitämistä, liika imelä on aina liikaa. 

Siitä tuli ainakin meille aikuisille kamalan huono olo:)))   

"Ahneella ******** loppu:/

Hyvää se silti oli, oli tyhmää vaan ahmia sitä liikaa! 

Ilman muuta tehdään toistekin...ehkäpä jouluksi?

Ai, söinkö minäkin...?  ...Joo, söin minäkin:(   

...No, isänpäivän kunniaksi, ja siksi kun tartti piristettä näille "negatiivisille tapahtumille" mitä tässon nyt ollut...ja...ja...ja...joo, huonot on  perustelut...blaablaablaa...

Tiedän..."Otan itteeni niskasta kiinni, palaan ruotuun heti huomenna".

Kuntopyörä on vielä tallissa, mutta mies on luvannut sen sieltä hoitaa tupaan alkavalla viikolla, joten sitä odotellaan...

(Nyt se isäntä aikoi läppärin viritellä niihin sarviin kiinni, kuulema oon koneella sittenkin enempi kuin tv:n ääressä...)  *hah! XD

..no, nyt kirjoitan "taasen" tätä blogia...sitäkö tarkoittanee?

Hmmmm. No, jokatapauksessa, retkahdukseen ei pidä jäädä roikkumaan, vaan katse eteenpäin!:)

Takka lämpee nyt meillä täällä kotona, oli huoneet aika kylmät,  kun reissusta kotia tultiin.

Säätiedote lupaa, että saataisiin yön aikana jopa lunta?:) Jeeee, tulisikin jo.

Onhan tämä aika ihmeellistä, kun ei vielä ole tullut yhtään lunta.

Vuosi sitten syyslomalla saatiin jo täälläpäin maahan lumet, muistaakseni.

No, senpä ihmeen näemme ehkä aamulla?:)

Pikkumieskin<3  näkee sitten ihmeellistä lunta "ensikerran" (ei viimetalvesta muista sitä varmaankaan, oli ihan vaavi silloin)

Isommatkin poikakullat <3 odottavat talvea innolla, ovat aamuisin aina ikkunassa kattomassa pihalle, että onko maa jo valkoinen. 

Hieman pettyneellekin ovat vaikuttaneet, kun ei ole sitten ollutkaan vielä...

Ja on jo marraskuu!!! 

...Ja kohta on jo joulukuu...käääk!  

Tykkään joulusta hirveesti, mutta olen "hieman" perfiktionisti sitten niissä siivoiluissa, leipomisissa, syömisissä, järkkäilyissä, joten...

ne kaikki ihmeellisimmät paikatkin pitää puunata...toki juuri jouluksi:)))) 

* Mukavaakin, vaikka hieman stressaavaakin?

Pihalla on jo joulukuusi hankittuna (ulkokuusi), siihen pitää laittaa vaan ulkovalot.

Sisälle emme laita oikeaa kuusta, vaan muoviversion.

Eihän se tietenkään vedä vertoja oikealle kuuselle, mutta haisee ja sotkee vähempi paikkoja, kuin "aito" kuusi.

*Ihanaa, saa alkaa suunnittelemaan joulutarjoiluja ja pikkuhiljaa ettiä joulukoristeita varastosta:)

Mutta nyt nukkumaan! ...silmät rupeaa menee jo ristiin, ajatuskin takkuaa...!" XD

Näihin lumen  ja joulun odotustunnelmiin lopetellen...palaillaan taasen.

Hyvää yötä!:)

Hey, Dude! Pimp my ride!;) (tässätapauksessa: virittele mun kuntopyörä!)

Kuinkas ollakkaan, yöllä "petti pohja" ja "öljynvaihto" alkoi.

Ja ihan kunnon jomotuksen kanssa.

Olo on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pettynyt...

Pettynyt, vaikka tietää, että ei se tärppi heti yleensä käy.

Pettynyt, vaikka tietää, että vikaa voi olla vielä omassa elopainossakin, eikä siinä pudotuksessa...

Mitä voisin tehdä enemmän, jotta vielä saisin painoo alas...? Liikkua, liikkua ja liikkua.

Syömistä ei voi enää tavallaan vähentääkään, jos on lääkäreiden ja sen ravitsemisterapeutin sanoihin uskomista "terveellisestä rajasta".

Sillä 1600kcal dieetillä mennään.

Eli se on se liikunta sitten.

No, uimisesta tykkään, kovastikin, mutten ole jostain kumman syystä yläasteen jälkeen nauttinut uimahallissa uimisesta.

Näin pienellä paikkakunnalla, kun lihava menee uimahalliin, saa tuntea olevansa suurikin nähtävyys...olo on kuin jollain näytösvalaalla siellä altaassa...

Kuntosalista en tykkää...eikä siellä ole "isoja" ihmisiä...

Eli mulle jää vaihtoehdoiksi vain se ulkoilu ja hyötyliikunta, pyöräily, kävely.

Kävelystä/ vaunuttelusta nautin kaikista eniten tällähetkellä:)

Ois meillä mun vanha kuntopyörä tuolla tallissa...pitäsköhän se viritellä ajoon?;)

Mies vitsaili, että laitetaan se makkariin...kun hän kattoo tv:tä, mä voin polkee:))))

..Ja mikä parempaa, hän virittää sen niin, että tv pysyy päällä vain kun mä poljen...! * ...hitto, että se kehtaa välillä... :)))))  

...Saa nähdä...Vai onko se sitten vaatetelineenä lopuksi, kuten viimeksi:)

Ei, kyllä sillä poljetaan, jos se sisälle taas saadaan tuotua.

Näihin mietteisiin ja viikonlopun vietteisiin:)

Onneksi näyttää, että porukka tervehtyy. Poijjaatkin on taas koulussa ja mekin on ulkoiltu tänään jo:)

Jospa ei saada takapakkia enää* koputtaa puuta...

Palaillaan....moimoi!

Ei raskautta ilman plussaa! :/

tulos: negatiivinen

Joo, se voi olla tämä painonpudotus hyvinkin, mikä on nyt sotkenut hieman systeemejä...

menkkoja ei oo edelleenkään, mutten ole labratestinkään mukaan raskaana.

HARMI! :(

Isäntäkin on harmissaan, mutta samalla mielissään, kun "treenit" jatkuu;)

Itse olisin toivonut "hieman helpommalla" treenillä pääsevän...vaikkei siinä treenauksessa nyt mitään vikaa ole. Siinä vaan alkaa olla kohta tuo kolmas pyörä mukana, eli "stressi".

Ja spontaanius on ihan tipotiessään. 

Mennään saman kaavan mukaan, kilpaa kellon ja nukkumisen kanssa.

Ja hiirenhiljaa...mutta silti se on jännä, ettei sitä tarvi kuin ajatella, niin johan on koko huussolli virkeenä;)

Saunaan kai sitä saadaan lauteille mennä treenaamaan, piiloon lukkojen taa, niinkuin häijjyyttä tekevät teinit konsanaan...jotta ei tartte ajatella, että on yleisöä mukana?

*huoh...

Kyllä tämä tästä...

No..vielä köhitään ja niistellään, kaikki on ollunna tässä flunssassa, osa enempi osa vähempi...vatsaoireitakin on lapsilla ollut hieman.

Lisäksi tuossa tiistaina oli vanhimmalla poijalla mennyt koulussa ranne liikuntatunnilla, se kuvattiin silloin tistaina illalla ja tänään vasta äskettäin saatiin kuulla vastaukset...Ei murtumaa. Onneksi!

Se on vaan siinä nyrkkeillessä jotenkin venähtänyt...

Liekkö miten paljon pitänyt machoilla siinä säkillä...?;) Eikös ne poijat yleensä vähän esitä...?

Kuumettakin oli tullut silloin koulupäivän aikana yli 38, joten ei voitu häntäkään rokottaa.

Että semmoista, pikakuulumisia.

Palaillaan, nyt pitää sulatella tuota negatiivistä uutista...

Momoi!

Leposunnnuntai

Päivä on mennyt flunssaisena porukalla maatessa ja "pakolliset" hommat tehdessä.

Vatsaa nippailee, enteilee varmaan sitä öljynvaihtoa...ainakin sille tuntuu.

Kuvottaa kyllä, mutta muutenkin joskus on kyllä ollut muutenkin huono-olo ennen menkkoja...

ja tämä yskiminen on kyllä sellaista että jo sekin tekee "yökön" yskäisyn perään...

Joten taidanpa kuitennii vielä odotella pari päivää...mitä tuleman pitää.

En kysele vielä sitä verikoeaikaa.

Alkaapi ne sieltä kuitenkin...?   :/

Vetämättömin tunnelmin...hyvää yötä, palaillaan:)

Sairastuvalla

Flunssassa ollaan, jo 3/5 meidän perheestä. 

Mikälie tauti taas...alkoi kurkkukipeellä, nuhalla ja nyt on hirveän sitkeä yskä. 

Kyljet ovat yskimisestä kipeät, samoin keuhkot. 

Lapsilla kuumetta, itsellä ei (onneksi) jaksaa edes hitusen paremmin "toimia".

Meillon "siskonpetit" olohuoneessa, oikea sairastupa tämä alakerta taas. 

No, eipä tarvi minun portaissa ravata yöllä unenpöpperössa kattomaan miten jakselevat, vaan kuulen heidän joka hengenvedon makkariimme:)

Se on se heidä(kin) astma mikä pitää minua varpaillaan, ja toisen pojan (vaikka ikää jo onkin) taipumus erittäin korkeaan kuumeeseen. 

Ja yleensä hän sairastuu aina keskellä yötä..."jännä" olo herättää hänet ja sitten hän jo oksentaa niin rajusti, että kasvot ovat verenpurkaumilla. 

Siitä tiedän, että nyt on taas kuume korkealla. 

Ei muutakuin lääkettä sitten vaan ja vaikka pikkareissa (=alushousuissa) kartanolle, jotta kuume laskee nopeaa alas. 

Kuulostaa hurjalle, mutta niin vaan joutuu yleensä tekemään.

Pikkumies on potilaana pinnasängyssään myös. Lämpöä on ja nuha, sekä yskä.

Mies ja vanhin poika ovat toistaiseksi terveimmät. Tai, no, yskiipi se mieskin jo hieman...

Isomummokin lähti tänään jo kotikoloonsa.

Se oli oma "lukunsa" sinänsä koko mummon sairaalareissu...mummon piti jäädä sinne tarkkailuun yöksi, mutta miehen päästyä kotiin, puhelin soikin ja mummo sanoi pääsevänsä kotia.

Me olimme niin kuin "ööt aapisen laidalla", että "mitä...????"

Oli puhuneet pään kuvauksista yms. mutta mitään ei sitten tehdäkään, päästettiin kotia.

Siellä se mummo seisoi pimeässä sairaalan pihalla, maksukuitti kourassa ja odotti hakijaa tyytyväisenä, kun menin häntä hakemaan!!!

Yleensä ei minun mielestäni potilasta päästetä pois, ennen kuin hakija on tullut, varsinkin kun vanhuksesta on kyse...joten minähän tivasin koko paluumatkan, että karkasitko..? :)))

Ei kuulema karannut, ihan lääkäri oli kotiuttanut.

Hmmm. No, kerroin miehelle juttelustamme paluumatkalla ja myös siitä, että mummo edelleen piteli päätään välillä...Mutta olo oli kuulema "terve kuin pukilla, eo mikään paikka kipeenä!"

Seuraava yö nukuttiin meillä ihan koiran unta. Jokainen koraus ja henkäys, mikä sohvalta kuului, sai meidät suurinpiirtein hyppäämään olohuoneeseen ja laittamaan valot päälle. 

Mummo ei onneksi itse siitä tiennyt mitään, hän oli napannut nukkumatin ja pistänyt korvatulpat...

Näitä "ihmeparanemisia" me on mummon kohdalla aina nähty ennenkin...kummasti hän tervehtyy, kun halu päästä "kotiin" iskee mieleen.

Kerran iskiaksen iskiessä oikein tolokusti mummoon veimme häntä myös lääkäriin, koska emme voineet olla varmoja mikä vaiva olisi kyseessä, koska oireet olivat "sekalaiset" ja lääkkeet eivät taas auttaneet...mummo oli tosi kipeä. Pelkäsimme, että veritulppa(kin) olisi voinut olla kyseessä...no...menimme silloin siis lääkäriin ja jouduimme odottamaan vuoroamme, luonnollisesti. 

Odotus oli kuitenkin sen verran pitkä, että mummo "tympääntyi"...hän alkoi haaveilemaan neuletöistään ja tvn sarjoista mitä kohta tulisi telkkarista ja nehän jäisi näkemättä, koska oltaisiin sairaalalla ( ei aulan tv toiminut)

No, sain puhuttua vielä jäämään ja odottelimme... vihdoin pääsimme lääkäriin.

Kyllä siinä lääkärillä levähti silmät auki, samoin minulla, kun mummo "ihan puskasta veti seniorijumpat" pöydän toisellapuolen, eikä mistään kivuista ollut tietoakaan!!!

Kyykkyhyppelytkin vielä teki, malliksi, miten hyvin se vanhakin vielä taipuu!!!

*Huoh...noloa...mutta minkäs teit? 

Siinä kun selittelit lääkärille, että kyllä se mummo oli kipeä meillä ja kovastikin...ja nyt se tuossa jumppaa ja hyppii, näköjään...onhan se hassua:))))

No, lopuksi siinä tais lääkäriäkin hieman naurattaa, (jos lie minuakin)....pyysin anteeksi vaivaa ja lähdettiin.

No, meillä mummo istui sitten koko loppukyläilyn pillereitten voimalla ja tyyny takapuolensa alla...(että ei ollut kipeä???)

Mies meni sinne lääkärikäynnille seuraavana päivänä mummonsa kanssa ja olivat puhuneet mummon lääkityksestäkin aika pitkään. Ongelma on vaan se, että miten sitä tuonne 200km päähän "vahtii". 

Sieltähän saa kuitenkin reseptejä uusittua tervyskeskuksessa...eli vaikka täällä jotain poistettas, mummo "omatoimisena" uusiipi sen siellä kotikonnuillaan:( 

Mummolla on kyllä pian varmaan muutto edessä, tähän meidän lähelle...

Sellaista elämää meillä täällä välillä on, silloin, kun mummo on täällä:)

Muuten mies soittelee hänelle joka päivä ja kyselee voinnit, siinä samalla puhelulla puhutaan joskus (kaijuttimella) muutkin. 

Silloin kun mummo on täällä, huussollissa riittää tilanteita, kun saman katon alla on monta henkilöä...on uhmaikäinen, esimurkku, murkku, vauvakuumeinen hormoonihörhö, muutenvaan välillä lapsekas (isäntä)  

ja ikäihminen (meidän ns. hoitomummo)

Seuraavan kerran mummo tulee taas n. kuukauden päästä.

Toivotaan, että hän säästyy nyt tältä meihin iskeneeltä flunssalta ja pääsee lääkärikäynnilleen.

Ja mitä testiin tulee, en ole vielä tehnyt...ei ole kyllä alkanut vieläkään.

Taidan maanantaina soitella ja kysästä lähetettä verikokeeseen...ellei siis siihen mennessä öljynvaihto ala...

Mutta nyt untenmaille, edes hetkeksi, jotta jaksaa hoitaa potilaita (tai osuvammin sanottuna, jotta herää hyvin hoitamaan potilaita). juottaa, lääkitä, ja mitata kuumetta:)

Rokotus/rokotukset nyt siirtyy, mutta otetaan nekin kunhan pystytään.

Kyllä se taas tästä...

Hyvää yötä ja palaillaan!:)

plussattu on- mutta vain kiloja:/

Kylläpä se kannati olla pilleripolliisina mummolle ja pitää hieman syynissä miten tiuhaan niitä lääkkeitä "salaa"popsitaankaan...

Mummon kertoman mukaan pääkipeää on ollut jo useamman viikkoa

ja nyt viikon aikana pahentunut niin, että vaikka lääkkeitä ottaa, ne ei auta:/

No, minähän siitä sain tietysti sellasen hepulin, että piti "hätäasioilla" käydä vessassa heti, 

herkkävatsainen kun olen.

Sitten vielä hetki mummon tarkkailua ja jutustelua oireista...

Lopuksi tulin siihen tulokseen, että tilanne on sellainen, että se on selvitettävä-HETI.

Olkoonpa poskiontelovaivaa tms. mutta jos noin on kipeä, parempi mennä käymään...

Mies lähti siis mummon kanssa päivystykseen.

Ties vaikka johtuisi mummon aiemmasta vaivastakin tuo pääkipeä...hälläkun oman vaivan mukaan ei saa lämpökään nousta, se on sairaalareissu heti.

En sen tarkemmin kerro tässä, että mikä on siellä taustalla, mutta osittain väärien hoitodiagnoosien ja jatkohoito-ohjeidenkin syytä. 

...Sekä ennenkaikkea sen syytä, kun täällon huutava lääkäri ja hoitajapula koko Kainuussa.

Mummot ja vaarit syrjäsuduilla jätetään oman onnensa nojaan sairauksineen, odottamaan monien kuukausien päähän tulevia lääkäriaikoja kaupunkiin...jos edes kaikki sinne asti elävät.

Hirveetä, mutta totisinta totta täälläpäin.

Kohta laajennetaan ruumishuoneita...:/

Nyt alkaa olla jo sellaista, ettei täällä kaupungissakaan pelaa nämä systeemit niinkuin pitäisi.

Alkaa olla tietyillä aluella täälläkin lääkäripula.

Kummallista tämä touhu nykyään...ei voi pieni ihminen käsittää.

No, toivotaan, että mummolla on kuitenkin kaikki ok. ja tutkivat hyvin kaikesta työntekijäpulasta huolimatta.

*huoh...

Mulla flunssa on päällä, mutta vielä henki pihisee. Nou hätä siis.

Vielä kuitenkin tänään uskaltauduin lenkille, mikä oli virhe. 

...Mutta astmalääkkeitä nyt hieman enempi kehiin, niin varmaan helpottaa...ainakin hieman.

Toivottavasti tämä ei tarttuisi poikiin, heillä olisi pian se kausiflunssarokotuskin jo.

Pienimmälle ei vielä sellaista laiteta, vaikka astmanen onkin...muistaakseni se oli kuuden vanhoille vasta ekakerran annettavissa...

Ikäväkseni ilmoitan, mitä painorintamalle kuuluu.*häpeää itseään...

Plussattu on, mutta vain kiloja:(    +2kg on tullut nyt yllättäen.

Harmittaa hirveesti. Toivotaan, että se ois hormonaalista nousua...eikä muuta.

Ei kyllä se leivän syönti ainakaan nosta noin äkkiä painoo...eihän...?

No, nyt pittääpi ruveta hyppimään urakalla vaa`alla  ja tutkiskelemaan taas tapojaan missä mättää.

HARMITTAA PIRUSTI!:/

...Mutta se siitä. 

Nyt pehkuihin, jotta jaksaapi huomenna nousta taas ennen kukonlaulua:)

Palaillaan...

Hyvää yötä!

Murtteella pölijyillyä

Tämä päivä on mennyt todella alavireessä. 

Kaenuulaesittaen: tää päevä on mennynnä ihan alavirreessä

Kurkku oireilee ja pää on kipeä. Väsyttää.

Kaenuulaesittaen: Kurkku kränkkää ja piä o kippee. Unettaa.

Pakolliset päivärutiinit on tullut tehtyä.

Kaenuulaesittaen: Pakolliset päevväruttiinit on tullunna tehtyy.

Tänään ei tehnyt mieli edes ulkoilla.

Ja samma på kaennuu: tännää ei tehenynnä etes mieli ulukoiella.

Nytkö se sitkeä flunssa on ulottanut räkäiset lonkeronsa meidänkin tupaan?

...Nykkö se sitkas lunssa on ulottanunna räkässet lonkerosa meijjännii tuppaan? 

Sitteko minnoon kippeksi tulossa,mie syön ko hevonen. Minnoon ahtanu tännää varmaa sen hevosen verran leippää itteeni, ja sekös kelijututtaa!:/ Potuttaapi ihan hirveennä.

...Tästoon repinynnä huumorrii tännää, meijjän omasta murtteesta.

Se o hirveen haoskaa, olla kaenuulaenen, mutta sittei taijjuo kukkaa, ku sitä murretta ruppee oekkeen kunnolla viäntämmään:))))

Kuullostaapi ihan pölijällekin välillä, kun oekkeen vientää. 

Osa viäntämisestä tullee vielä tosta savonmurtteesta, se o liian lähellä..se savo ;) 

Ei vaiskaa, ko minnoon asununna siellä savossa, jonnii aiekaa, joskus nuorenna tyttönnä:)

Ompa joskus luultunna minnuo hyvinnii yksinkertasseeks ihimiseks, ku oon puhununna tälläkeinon johonakkii.

Se ei kyllä hirvveen haoskaa uo se, ei.

Joten yritetäänpä sitten kirjoittaa niin, että siitä jotain voisi lukija ymmärtääkin:)

...Tuli vaan nuo murresanat muutenkin mieleen, kun niistä on ollut täälläpäin lehdissä puhetta ja lisää tulee olemaankin.

Onhan se oma murre aina jonkinmoinen rikkaus, jollainlailla sitä tulisi vaalia.

Edes vanhimmat lapseni eivät ymmärrä kaikkea, mitä joskus tulee sanottua. 

Harvemmin ovat kai kuulleet sitten ihan kunnon kaennuun murretta?

Mummoni aikoinaan oli oikea murreasiantuntija ja sanontanikkari, sieltä tuli kaikkea 

kuin "apteekin hyllyltä". (=nopeasti, sen enempää miettimättä)

Minä vedän vällyn niskaan (=menen peiton alle nukkumaan) ja rupean parantelemaan lepäämällä oloani.

Hyvvee yötä ja kaanniita unnie, oman kullan kuvvie!:)

Palattaan, kohan mie oon taas oma "järkevvä"  ittein!;)