Mukavaa, kun on tullut hieman enemmän jo lunta:)
Pikkumieskin pääsikokeilemaan jo rattikelkkaa eilen ensimmäistä kertaa.
Ja voi sitä riemua!!! Mitä kiljahduksia siitä seurasikaan, kun pääs sellaisen kapineen kyytiin!:D
...Ja että maakin oli tuollaista outoa ja ihanaa, valkoista höttöö täynnä!XD
Hän ei onneksi vielä kuitenkaan hoksannut maistella lunta:)))))
Saa nähdä, milloin hoksaa, että pitäs varmaan sitäkin hieman maistella:)
Meille on myös pikkumiehelle tulla tupsahtanut uusia "leipäkirveitä" (=hampaita), ylös, molempiin kulmiin:)
Niitä pittääpi sitten esitellä kaikille, hän "irvistelee hieman":))))
Kirpputorilöytö- mopollaan pärryyttelee ympäriinsä huussollissa ja kuulostaa sille, ihan kuin hän koittaisi opetella R-kirjainta, vaikka mopon ääntä taitaapi matkia:) Hauskan kuuloista!;)
Isäntä rakas <3 on lääkekuurilla edelleen, poskiontelotulehdus vaivaa.
Hän on edelleen kovasti innostunut haalimaan autoja, sekä mopoja ja värkkäilee niitä tallissa iltaisin jonkin aikaa aina töiden jälkeen.
hmmm. mitäs vielä...
...Eilen kävimme myös hammaslääkärissä keskimmäisen poijjaan kanssa, ihan vain tarkastuksessa.
Kaikki oli ok, onneksi.
Hampaiden pinnoitusaika saatiin hänelle, mutta vasta maaliskuulle.
Täällä on joka puolella terveyden- huollossa ongelmia aikojen kanssa, niitei oikein tahdo saada.
Lastenpolille varailin aikoja kaikille kolmelle, kontrolliin.
Nekin menevät tammi-helmikuulle, aika tulee vielä tarkemmin postissa, sillä hoitajalla "tilttas" taas kone, niin ei saanut siinä puhelimitse sitä asiaa hoidettua.
No, hyvä, että on aika tulossa.
Tällä viikkoa pitänee itse vuorostaan hakea se kausi-influenssa rokote, joulukuulle jos meneepi, niin se alkaa olla jo hieman myöhäistä...Olen sen rokotteen nyt ottanut joka vuosi 12 vuoden ajan.
Ja kahtena ensimmäisenä vuonna ajattelin, etten sitä enää ota, jos niin kipeeksi siitä tulee, että koko talven sairastaa...mutta sittenpä kuulin, että se joillakin tekee niin kahtena ensimmäisenä tai jopa kolmena ensimmäisenä vuonna ja sitten se sairastelu rauhoittuu, ja huomaakin, että siitonkin ollut apua.
Elikkä jatkoin rokotteen ottamista aina uudelleen vuosi toisensa jälkeen.
Enpä ole sittemmin oikeestaan flunssan ja astman vuoksi joutunut sairaalaan osastolle, kuin pikkumiehen aikana, loppusuoralla synnytyksen lähetessä, mutta siinoli muitakin syitä (verenpaine, raskausdiabetes),kuin se ettei keuhkot ollut flunssan vuoksi kunnossa.
Ja sen kun mös muistaa rokotetta hakiessa, ettei rokota itteensä puolikuntoisena, ei nuhaisenakaan, niin silloin ei tule mitään ylimääräisiä sairasteluja.
Poikkeuksena itselläni kuitenkin se ihan ensimmäinen sikainfluenssapiikki mikä jaettiin silloin, kun itsekin vasta odotin pikkumiestä...silloin tuli tavallinen piikki erikseen, plus se sikapiikki.
Rokotutin itseni terveenä, mutta heti samalle iltaa lähti ääni, ja pysyi poissa 2-3 kuukautta.
Minun piti puhua kuiskaamalla, ääni ei riittänyt mihinkään, ja väsytti.
Pelkäsin hirveesti, että vauva kärsii siitä piikistä...sitähän ei oltu tutkittu mitenkään.
Mutta ihan hyvinvoivalle hän näyttää, onneksi :)
Pojjaat sen rokotteen tuossa viime perjantaina saivatkin jo.
Kummallekaan ei tullut kuumetta, ei nuhaa...meidän muna-allergikko (keskimmäinen poika) vaan sai siitä pienen omenan kokoisen muhkun käsivarteensa.
Sitä sitten kortisonilla ja kylmällä hoideltiin ja nyt ei ole mitään näkyvää enää.
Kyllä meillon kaikilla hillinnyt meidän sairastelua influenssakautena se rokote, eikä pojatkaan ole joutuneet sairaalaan osastolle astman vuoksi flunssan aikana.
Enkä tosiaankaan kadu, että on sitä ruvettu ottaa ja edelleenkin otetaan, vaikka se "sika" siinä kylkiäisenä tuleekin ( eri rokoitesisältö kuitenkin, kuin se ihan ensimmäisen sikapiikin sisältö)
Pienempi paha kaikille näin.
Nyt odotan vain, koska pienimies on senverran iso, jotta hänetkin voisi rokottaa..muistaakseni sen rokotteen saa ensikerran joskus 5-6vuoden ikäisenä...?
No, astmaatikkona hänkin tuleepi sen saamaan. Viimetalvena oltiin influenssan vuoksi hänen kanssaan viikko osastolla ja kaikkiaan hän oli melkein kaksi kuukautta kipeenä.
Ihan nenämahaletkuun joutui siinä samalla, kun ei voinut syödä mitään. Oli kova mahatauti, kuumetta, räkäinen ja tukkoinen. Siellä sairaalassa imettiin limarräkää nenästä/ nielusta 3 kertaa päivässä.
Kotiuduttuammekin kävimme aamu ja iltaimuilla osastolla kolmenapäivänä.
...Olipahan sekin vaan tauti:/
Jospa tämä talvi menee ilman pitkiä ja rajuja flunssia. *koputtaa puuta.
Asiasta toiseen ja kolomanteenkin...
nyt on vihdoinkin löytynyt sukset poijjiille:) Pittääpi vaan viikonloppuna ne käydä hakemassa tuolta Intersportista. Molemmat ihastuivat sellaisiin luistelusuksiin, merkki taisi olla Atomic.
Toivotaan, että niillä sitten hiihdellänkin, ettei ne jää ihan käyttämättömiksi.
Itsellenikin tekisi mieli hankkia sukset...olen viimeksi hiihtänyt yläasteella:)))) Mutta se ehkä nyt saa odottaa vielä...katsotaan.
Tykkään kyllä hiihtää, penskana olin kilpailuissakin ja pärjäsinkin niissä hyvin...ja tuomarit kehuivat aina tyyliä. Vanhempani, etenkin isä odotti uutta hiihtäjälupausta minusta:))))
...Isälle olin aina pienenä tuumannut hiihtolenkeillä, että "oo sinä se Marja-Liisa Kirvesniemi, niin minä olen se Helena Takalo" :)))))
...Niin ne vaan jotkut asiat jää...en muista mihin se hiihtoinnostus kaatui, oiskohan alkanut jo astma jollain lailla oireilla, eikä niin mukavalle enää tuntunut...oli sitten "helppo" lopettaa, kun ei jaksanut enää hiihtää.
...Samoin telinevoimistelu, koripalloilu, jalkapallo ym.ym. Heh! ...kyllä sitä minäkin olen joskus ollut liikkeessä ja paljon!!!XD
...Siiton aikaa jo ikuisuus.
Astmadiagnoosinhan minä sain vasta esikoisen syntymän jälkeen...oireita oli varmaan ollut jo useamman vuoden, mutta tk:sta en saanut lähetettä tutkimuksiin sairaalaan, koska hengitykseni ei vinkunut.
...Ei ainakaan silloin XD ...Nyt kyllä vinkuu koko emäntä välillä;)
No, joo:))) Hehhehe!:))))
Tänään mulle soitteli se lääkäri niistä sokerirasituskokeista, kehui, että hyvät ovat.
Eikä vaadi seurantaa.
Lopetteli puhelun hieman nätisti sanomalla, oikeastaan hän pyysi tarkistamaan vielä syömisiäni, koska olen kerran lihonut.
Mutta lasta saadaan virallisen tahon luvalla yrittää, tulee jos tulee.
Samalla tarkkaillaan kuitenkin mitä suuhun menee. Ok...kuulostaa niin hirveen helpolta, ja sitähän se tässä välillä oli.
Nyt kun tästä kuopasta taas noustaan ja vauhtiin päästään, niin hyvä... :)
Mä taidan tarvita aika mojovan potkun persuksiin, sellasen, että järki tulee tähän koko hommaan takaisin:)
Kyllä se tulee:)
Mullon nyt taas tuo A4 kokoinen lappu tuossa pyödällä, ohjeet ruokiin, mitä syön ja minkä verran.
Se on jo alku, kun se on siinä "pöytätablettina", niin sitä ei voi sivuuttaa.
Mutta meneepipä pitkäksi tämä juttu taas....lopetellaanpa hyvissä ajoin:)
Moikkamoi!:)))
