Katsaus tähän päivään

Tänään ollaan oltu aamu liikenteessä. Oli kontrollikäynnit sairaalaan. Ja *jeeeeeeeeeee! -Pienen miehen jumppa loppuu! Se on nyt varmaa:) Hänen kehitys on kulkenut hienosti eteenpäin!:) Toisaalta lopettamisesta jää haikea mieli lapsen puolesta, hän tykkäsi hirveesti siellä käydä...ja jumppatäti oli älyttömän ihana!:) Mutta se on elämää tämäkin. Ja jos kerran jotain hyvääkin tänään tapahtui, niin jotta jing ja jang ei menisi epätasapainoon, saimme nyt sitten sen astmadiagnoosin pienelle miehellekin. Eli nyt meidän perheessä on siis virallisesti 4 keuhkosairasta, astmaatikkoa. (No, se oli kyllä odotettavissakin). Lääkkeet on onneksi keksitty ja sen astman  kanssa lapsi oppiipi kyllä elämässä pärjäämään, ajan kuluessa:)
Yritin varailla tulevalle suurkirpputorille myyntipöytää, mutta yhtään paikkaa ei ollut enää vapaana:/ Kaikki olivat menneet jo 1-2 pvn aikana! No...mennäänpä sitten sinne ostoksille siis!:D Pitääpi yrittää olla nopeampi ensikerralla.

Huutonettii olen koittanut opetella käyttämään, sekin on hyvä "toripaikka". Jotain siellä edes näkyy menevän kaupan aina sillointällöin. 

Painoa pudotellaan edelleen, mihinpä se nyt vielä loppuisi...ei olla ihan vielä tässä ns.raskautumispainotavoitteessa, valitettavasti. Hidasta on, hullux tuleepi...no, ei nyt ehkä hulluksi, mutta aika ikäväähän tämä nyt on... Ei oikein meinaa jaksaa tsempata tarpeeksi kunnolla? Nesteet on kyllä tänään ollut kiitettävästi liikkeellä, tuntuu että saisi yhtenään asua vessassa. On tuota tullut vettä killitettyä aikalailla? XD No...eipähän  se "kuspis nouse päähän" ainakaan? :))))

Nyt liukeen kaffeelle, ennen kuin se ihan maistuu "huoltoaseman kauan pannunpohjassa seisoneelle öljymäiselle kaffille".

Niin ja tulevatpa isommatkin poikakullat pian koulusta!:) Oli tarkoitus paistaa heille lettuja välipalaksi, joten sitäkin suuremmalla syyllä heipat nyt!:)

Palaillaanpa taasen!:)

Tämän päivän "häppeninki"

Sitä ois nyt niinkuin ilta urakoitu koulukirjojen päällystyksellä:) Meillei nuo poikalapset tunne siihen asiaan suurta mielenkiintoa, joten tämä "äiti-ihminen" sen sitten tekee. Ja saa kuulema tehdä ihan sen vuoksi, kun äiti tekee sen kaikista siisteimmin...? -Hm. En kyllä itse allekirjoita tuota. Sanotaanko, että se on 50-50 että menee kuplille tai onnistuu "kauniisti". Ja vaikka kuinka yrittän olla "varovainen" sen kontaktimuovin kanssa, se tuntuu aina imaisevan kiinni väärään kohtaan:))))))

On se kumma, ettei lapsukaiset sitä halua edes yrittää tehdä nykyään? Olen koittanut "kädestä pitäen" opettaa, miten päällystetään kirja...mutta ei -melkein karkuun juostaan siinävaiheessa...

Muistan itse aikoinani ekaluokalla ollessa ensimmäisten läksyjen olleen juuri kirjan päällystäminen.

Toki vanhemmat saivat lopuksi siinä auttaa-ja vanhempien pitääkin lasta auttaa, jos on hankalaa suoriutua siitä hommasta...mutta ensisijaisesti piti opetella se kirjanpäällystys itse. Piti edes yksi kirja päällystää itse kotona...ja sitten opettajan tai oma kirja koulussa. Siitä opettaja näki sitten, oltiinko "läksy" opeteltu itse. Ekaluokkalaisen taidolla se päällystäjän "ura" alkoi ja siitä on kehitytty onkin verran. ...Omia versioita miten se tehdään "nopeasti" *hih...:)

Joo-o,ollaan kirpusteltu tännään. Löysin vanhat retro villahousut pikkumiehelle kierrätyksestä hintaan 50 snt:))))

Samoin löytyi vanha toppahattu, oiskohan se kuitennii jostain 80-lvulta, mutta hinta ei päätä huimannut siinäkään, oli vain 40snt:)))) Ja kunto oli molemmissa hyvä!:) Itselleni löysin "palttoon" hintaan 5e. Astioita en nyt löytänyt lisää ( ...en kyllä taida tarvitakaan, ainakaan käyttöastioita-se on eri asia sitten nämä, mitä keräilen...eikä niitä renkaita retrovaunuihin löytynyt vieläkään) 

Vieraitakin pistäysi meillä tuossa iltapäivällä. Rakkaat kummityttäret<3 kävivät tätiä moikkaamassa äitinsä kanssa, sekä samalla poikani synttärikaffella, kun eivät eilen päässeet.  Eiliset 15-vuoissynttärit menivät kaikinpuolin hyvin, lukuunottamatta sitä"äxidenttiä", kun yksi synttärikavereista pomppasi trampalta "hieman ohitse" ( ...auton päälle, ei onneksi käynyt kuinkaan-hän selvisi säikähdyksellä-onneksi! Pientä mielipahaa aiheutti myös erään henkilön synttäreiltä poisjääminen...ymmärsin, että omanluokan tyttö olisi kyseessä...)

No, joskushan niitä esteitä immeisille tulee-yllättäenkin. (Samoin joskus ne ekat rukkaset ja sydänsurut...)    :`/   ...Mutta onneksi ei nyt ihan rukkasia tai sydänsuruja vielä kuitenkaan.

Ylipäätään salaa toivon, että tämä viimeinenkin luokka yläasteella menisi ilman "tyttöjen perässä juoksemista tai niitä sydänsuruja..." Mutta kyllähän sitä jo tuossa iässä itse oli jo ensimmäiset sydänsurunsa surrut, "voevoevoe"...ja hengissä ollaan. Ainoa "muistutus" itselle siitä ajasta, on huono ysiluokan päästötodistus:(

Sitä kun taidetaan edelleenkin pitää tärkeänä "peace of paper"ina, kun siirrytään toisen asteen koulutukseen, sekä joskus työelämään. Sillä minä salaa toivon, mitä toivon-"anteeksi".

Keskimmäisen pojan iloisuus koulua kohtaan myös on ollut huomattavaa...oli sittenkin hyvä veto opettajilta jakaa luokat, kuten jakoivat...näköjään! Kiitos opeille!!!:) Siis ihan oikeesti kiitän! Ei ole sitä kamalaa melusaastetta oppitunneilla enää niin paljoa, kun kaikki oppilaat jaettiin eri luokkiin ja mukaan tuli vielä erään toisen koulun oppilaita myös, kun luokat "yhdistyivät". Alkuun ajattelin, että on se kyllä hurjaa-vain yksi tuttu oppilas omasta luokasta siinä tulevalla uudellä luokalla... :))))) Hieman se jännitti lomalla poikaa itteensäkin, mutta nyt huomaamme molemmat, että pelko on ollut aiheeton! Ja ope on kuulemma aika hauska!:) Mikäs sen mukavempaa sitten!:)

Mitä nutraamiseen tulee, minä yritän nyt sittenkin sinnitellä taas pelkillä pusseilla (5kpl/pv, eli 555kcal), kuten alussa nutrausta aloittaessani. Silloin meni kolme viikkoa niin ja pudous oli yllättävä JO viikossa, "se" miinus kuusikiloa! On se kumma, jos ei rupea paino putoamaan taas! Katsotaanpa vaakaa viikonpäästä? :) Olisikohan jo sitten se uusi kymmenluku alespäin?:)

Hullulla hullun huvit ja niin poies päin. Jos pahalle tuntuu, lissään kaalit, mutta yritetään näin.

Tsemppiä kaivataan ja h******n hyviä hermoja!:)))))

Guten nacht!:)

Sateisen syysillan sivuraiteilla

Kylläpä oli ihanaa saunoa pihasaunassa! Sen lämpö rentoutti niin kehon, kuin mielenkin!:) On mukavaa, kun alkaa illat pimenemään. Saa laittaa pihalle/saunaan kynttilöitä ja lyhtyjä...*ihanaa!

Nyt pikaiset mietteet tänne ja sitten vaaka-asentoon! (=nukkuu kylläkin...väsyttää!)

Tänään meillon -*öh-taas-siivoiltu, huomenna mun ensimmäinen vauvani täyttää 15-vuotta!:) *nyyh:`/ 

Vaikka toki olen kyllä iloinen, on vaan haikeeta...Tulee mieleen oma nuoruus. Tuntuu, kuin kaikki olisi ollut vasta...Mutta vanhenemista ei voi estää...

Ja sitten mä äitinä ajattelen, että kohta hänen on hankittava ajokortti ja käytävä armeija...

Joku voisi ajatella, että entäs "mopoikä"...? No, hänellä on kyllä olemassa mopo, sekä siihen tarvittava lääkärintodistus, mutta nyt oma halu siihen mopohommaan on lopahtanut(?) Kuulostaa, että hän ennemmin odottaa ajokortti-ikää, sekä omaa-autoa... -Hmm. No, ihan järkevää toisaalta.

Me ollaan kuulemma lopuksi niin "kaiken keskellä" tässä, että "pyörälläkin/jalan pääsee joka paikkaan kätevästi". -Ok:)

Ja lopuksi, "ja kylläpä te kyyditsette, jos kyytiä jostain syystä tarvitsee..." XD

-No, tottakai!:)

Keskimmäinen poika ei aikonut myöskään mopoa laittaa...tuumasi, että hän kyllä pääsee pyörällä, hän ei ikinä halua mopoa! Niin...Arvatkaapas, mitä hän haluaa? Hän haluaa skootterin.  XD

Tai sitten hänkin säästää autoon ja ajokorttiin. "Voi, jospa silloin ois jo niitä lentäviä autoja, vähän olis siistii!!!"

-On se hyvä, että jollain on tuota mielikuvitusta!!! XD

Ehkä ne ei autot ihan lennä vielä silloinkaan...mutta se on ainakin varmaa, että molemmat saavat itse osallistua ajokorttiin ja autonsa hankintaan rahallisesti. Kesätöitä yms. rahoja säästöön vaan. Osan olen luvannut maksaa ja auttaa asiassa, mutta täysin taivaalta ne asiat eivät tipu.

Rakas isäntä<3 osaa kyllä korjailla autot yms. ajokuntoon. Luotan häneen 100% , tai sitten auto on ollut todellakin pelkkä romu, jos ei siitä ajokuntoista tule.

Jos opetusluvalla opettaa ajamaan, se on halvempaa(?)...mutta se opettamisen "nakki" napsahtaa sitten ainakin minulle:)))))

No, ei mulla pitäs hätää olla, selvisin kirjallisista ja inssistä läpi aikoinaan kerralla. Enkä ole kolaroinut kertaakaan! *hups!...

...Tai, no yhdesti olen liukkaalla kelillä ajanut edellä ajavan perään, se oli ruuhka-aikana tuolla  keskustassa, ei tullut henkilö- eikä autovahinkoa, rekisterikilvet molemmilta vaan vähän vääntyivät...ja olen perettänyt kyllä "porttiin" pahki... :) Mutta ei onneksi muuta! ...Eihän tuonvertainen ole paha? :)

No, alunperin-ennen tätä sivuraidetta- jutun pointti oli siinä, että haikeeta on, kun eka vaavi on jo niiiiiiin vanha. Mutta sehän on luonnollista, että vanhetaan. Samalla itsekin muistaapi taas oman ikänsä. Pieni pudotus maanpinnalle, et ole enää se kaks`kymppinen tyttö, vaan 35-vuotias Nainen! Äiti! Avopuoliso!:)

Pienimies on luonnollisesti jo untenmailla, kun tätä istun kirjoittamassa. Päivä on ollut hänen kohdallaan touhua täynnä, uusia sanojakin koitetaan sanoa.

Ja nutraus jatkuu. Edelleen odotan sitä "ratkaisevaa" notkahdusta uudelle kymmenluvulle alaspäin. En vaan tiedä, miksi se ei jo muutu?! *plääh. Sitä odotellessa...

Hyvää yötä taasen!:)

Stressinpoistoa?

Olipas mukavaa käydä hieman shoppailemassa (omanlaista terapiaa sterssiin)  kierrätyskeskuksessa!:)

Mukaan tarttui ihania vanhoja kalenteripyyhkeitä ja käsilaukkuja!:))))) Minkäs sitä keräilijäluonteelleen mahtaa!;) Ja kun halavalla sai, niin vielä parempi!

Vielä ei ole niihin retrovaunuihin sieltä tai muualtakaan löytynyt renkaita, jospa ne jostain vielä löytyy-pian. Ois niiiiiiiiin ihana päästä niillä jo kärryttelemään!

Viimeyö meni yhteen-kahteen asti mehustaessa viinimarjoja ja mustikoita. Tänä yönä sama homma edessä:)

Ja olipas se marjamehu muuten hyvvää! Vei kielen ihan mennessään...En voinut olla maistamatta:/  No, annettakoon se anteeksi XD

Mitäs meillon tässä väliajalla taas kuulumisia kertynytkään...? Nyt pittääpi ihan miettiä (väsyttää näköjään toi yötyö*hihhiii!)

Ai, niin! Vanhin poikakin sai tiistaina ne raudat suuhunsa, ylähampaisiin. Oli ihan hyvillään itsekin, ettei ne olleetkaan sen kummemmat laittaa:)

Keskimmäinen poika niistä hieman naljaili, tai yritti naljailla- mutta asiaan puututtiin heti "tolokusti", niin se "leikkinaljailu" loppui siihen.

Isäntäkin teki omia shoppailujaan, ja hommasi (taas) yhden auton lissää kunnostettavaksi. En tiedä päätyykö se vanhimmille pojalle ensiautoksi vai mikä lie sen kohtalo, sen näkeepi tässä sitten. Kolme vuotta vielä olisi hänellä "vain enää"ajokortti-ikään-*hui!;) Vain kolme...siinon mun "vaavi" kasvanu jo sitten mieheksi...!!!

Kouluista alkoi taas vanhempainiltalappuja sadella, on "sitä sun tätä ja tuota"...*huhhuh! Jopa kolmen tunnin vanhempainiltoja-korjaan TOIMINNALLISIA vanhempainiltoja. AAAAAAAAAAAARGH?!  Mä en voi ymmärtää pienillä läskisillä aivoillani, että minkä ihmeen takia niitä vanhempainiltoja pitää nykyään olla niin usein ja kamalan pitkäkestoisia...? Mitä ihmeen vuoden äiti-vuoden isä palkintoo siellä yritettään mainostaa? XD  En halua kuulostaa (  ...vaikka kyllä nyt taitaa kuullostaa?:/   ) että väheksyisin koulun ja kodin yhteistyötä-ei-en ollenkaan halua väheksyä...! Se on tärkee ja hyvä asia! Mutta joku raja sille "vanhempainilta ohjelma-tarjonnalle"ja sille perään katsomiselle, suurinpiirtein, että ..."ketkäs on niitä hyviä vanhempia, kun saapuivat paikalle"...

Musta tuntuu, että käyn opettajien kanssa kahdenkeskiset keskustelut, luokkakohtaiset/luokkaretkiin liittyvät, sekä niissä toiselle asteelle siirtyvien oppilaiden vanhempainilloissa. Ne on meille ne tärkeimmät. Kaikki muu saa jäädä, esim. terveyskasvatus/terveyskäyttäytymistunnit vanhemmille jne. *huhhuh...  

En usko etteikö ihmisillä ole tiedossa jo ko.asiat ja suurinosa osaa varmasti toimia "oikein". Ainakaan meillä ei ole ongelmia sillä saralla vanhempien lasteni kanssa.

Kotiintuloajat pitävät, eivät polta, eivät juo, leikkivät "ennemmin legoilla" ja pelaavat tai ulkoilevat mm. pyöräilevät, hyppivät trampalla, frisbeegolfaavat,uivat, kalastavat, luistelevat...jne. :)

Henkilökohtaisesta hygieniastakin olen opettanut huolehtimaan heitä aina pienestä pitäen ja vieläkin paremmin nyt, kun murrosikää pukkaa. Joten en ihan katso tarpeelliseksi mennä koululle tominnalliseen vanhempainiltaan noista asioista vääntämään mitään kolmeksi tunniksi...anteeksi nyt vaan:(

Mutta ehkä ne ei ole pakollisiakaan kaikki(?) se vaan itsestä tuntuu sille(?) ja "stressihormoonit" nousee heti nollasta sataan.... ;)

Mutta nytpäs alkaapi pienimies heräillä...mepäs ruvetaan pottahommiin, sitten kaffeelle/nakertamaan välipalaa ja mennään pihalle nauttii ulkoilusta, aurinkokin paistaa niin lämpimästi (sopivasti, ei liikaa)...taisi pieni kesä tulla takaisin? :)

Mukavaa päivän jatkoa!:)

Nyt meni hermot ?

Nyt kyllä lähtee järki?! Mulla alkaa tuo "ruokapuoli" tökkimään sen verran (ne kaalit sen nutrilettin lisänä), että mä lyön kohta ns. hanskat tiskiin... :/  Miten vois vielä kaalin makua muuntaa kasviksilla ja mausteilla, jotta se olisi uudenmman ja maukkaamman makuista???...En keksi!!!  Nutriletin makua olen muuttanut kahvilla ja maidollakin jopa, "vastoin" rt:n ohjeita.

Ois ees joku kohtalotoveri jossain...?

Nyt aletaan olla pian siinä pisteessä, että on enää kuukausi aikaa jäljellä, samoin se kymmenen kiloakin, mitkä olen ajatuksissani vielä haluamassa pois, ennen raskautumista. Kiirettä pittää, paniikki tullee...

Ja kun paniikki tulee-tulee stressi, kun stressi tulee-tulee yleinen "huonous", kun yleinen huonous tulee- tulee nälkä...Ja kun on nälkä...AAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH!!!! :(   

En halua edes ajatella koko asiaa...Mä varmaan syön kuin hullu puuroo sitten?!

( ...Toivottavasti en! Pitääpi edelleen muistella sitä tavoitetta vaan useemmin, toistaa kuin jotain mantraa itselleen? Laittaa sinitarralla sen todella lihavan amerikkalaisen(?) mallin kuva jääkaappiin tms. jotta muistaa, mitä ruoanhimo voi pahimmillaan saada aikaan..? Vaikka hänellähän se oli toivottua, se lihominen siis, vielä entisestään....ja anteeksi, jos kauhistelin hänen lihavuuttaan, vaikka itsekin olen kyllä tooooosi lihava! Kertokoon sekin kommentti jotain mun omasta huumoristakin? )

Jotenka, nyt pitäs olla happy, happy happy koko ajan...eikä panikoida. Tosin, mun luonteella se on aika haastavaa.

Pianhan se nähdään, kuinka tässä käypi.

Kauniita unia, vai sanoisko makoisia unia?;)

Lauantain mietteitä ja muita kuulumisia

Ihanaa, viikonloppu!:) Olipas mukavaa saada nukkua melkein puoli kahdeksaan!!! Sitten pikaisesti kaffe porisemaan ja isäntää herättelemään, koska minä olen meidän perheen herätyskello(kin) XD  ...mä en ikinä oo oppinu tykkäämään minkäänlaisesta herätyskellon äänestä, joten ainoana naisena perheessä minä saan "kiekua" herätyksen!:)))))) Korjaan selvemmin: minä haluan sen herätyksen antaa!:) Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin herätä kellon pirinään...Mulla on aika tarkka tuo sisäinen kello, se herättää silloin kuin olen "ajatellutkin" että mihin aikaan aamulla tulisikaan nousta:)

Joo, Armaani lähti siis rompepäiville mun vanhempieni kanssa ja me muut jäimme tänne kotia telekkuamaan.

Meillon ohjelmassa kevennetty viikonloppusiivous -"öljyt vaihtuu", niin ei kykene parempaan työhön nytten:/ Mutta se saa - ja välttääkin- seuraavaan kunnolliseen siivouskertaan. Joka päivä meillä kuitenkin  imuroidaan enimmät rikat lattioilta, jottei tämä meidän pienin ihan töikseen sieltä mitään nouki suuhunsa.

Meillon myös alkanut pienenmiehen pottakoulu!:) Voi niitä riemunkiljahduksia, kun sinne joku tuotos välillä onnistutaan saamaankin!!! XD -Ja taputtaa pitää tietenkin ja kehua ihan mahdottamasti!;)  Siinä pienimies sitten suorastaan halkee ylpeydestä "Mä tein ton!"  *hih! Ihanaa!:)

Ruoaksi laitoin jokuaika sitten porisemaan liedelle pataan pienen pilkotun varhaiskaalin, sinne joukkoon (ihanan punainen kotimainen) paprika ja pieni (kotimainen) kesäkurpitsa, pilkottuna tietenkin:))) ja 3 pilkottua (kotimaista) tomaattia, kaksi (pilkottua, kotimaista) sipulia...sitten vaan maustehässäkkä  joukkoon +suola oman makumieltymyksen  mukaan. Siellä se nyt sitten porisee ja kun kaikki on mukavan pehmeitä, se on valmista "naatittavaksi":)

Poijjille laitoin yrteillä maustettua perunamuusia ja makkaraa. Lisäksi sitten saavat ottaa lautaselleen tuota kasvishässäkkää.

Vanhin poika on ollut  nyt vuorostaan kipeenä, on nyt lääkekuurillakin.Se röhä ja nuha meni hänellä sitten poskionteloihin:/ Pari päivää hän lepäsi kotona pahimman olon yli ja sitten meni takaisin kouluun.

Oikomishoitokin alkoi tuossa koulujen alettua vanhemmalla pojalla ja hammaslääkärissä on nyt sitten kahden viikon aikanakin käyty yhteensä jo 4 kertaa. Tiistaina mennään taas, silloin kiinnitetään ne metallirenkut hampaiden ympärille, jotta saadaan raudat suuhun. Käsittääkseni nämä raudat tulevat ensin ylähampaisiin, eteen. Se on varmaan 15 -vuotiaalle poijalle kova paikka, ne raudat...mutta sitten taas järjellä aateltuna ne on pienempi paha, kuin mahdollinen leukaleikkaus, mistä "peloteltiin" oikomishoidon "epäonnistuessa". Tai eihän se pelottelua ole, tiedetäänpähän, mitä saattaa olla edessä, jos ei tämä hoito onnistu yrityksistä huolimatta. Ainakin kaksi tekohammasta hän saa suuhunsa parikymppisenä. Saa kuulema sitten valita ottaako nastan vai proteesin...juu-u. Kyllä siinä aika paljon on sellaista, mitä ei osaa "pieni-iso 15 -vuotias" vielä käsittää, hyvä jos minäkään pysyn kärryillä... Sen "tiedän", että nuorena on parempi tuollaiset korjaukset ja hoidot tehdä, kuin sitten aikuisena.

Keskimmäinen poika on (ainakin vielä) terveenä, ei ole flunssa iskenyt...ja iloinen kuudesluokkalainen uusine koulukirjoineen:)))) On se ala-asteella onneksi vielä tuo koulu mukavaa!:))) Ylä-asteella se on sitten hieman raskaampaa jo... XD

Tuossa 15.8 oli minulla itselläni taas ravintoterapeutilla käynti, samalla kun pienimieskävi "jumpalla". Paino oli tippunut taas edellisestä kerrasta. Vauhti on nyt 0,5-1kg viikossa. Minusta se on liiiiiiiiiiiiiiiian hidasta, mutta se "täti" siellä tuumas sen olevan oikeinkin sopiva, joten ollaanpas sitten hirveen iloisia siitä!:D Nutrilett jatkuu edelleen, siihen on o toottunut. Pelottaa vaan, kuinka painon käy sitten, kunhan pitää siirtyä taas oikeaan ruokaan...?

Pienimieskin oli iloinen "jumpalla" käynnistään ja iloisesti lähetteli pusuja lähtiessään "jumppatädille" :))))

Pian varmaan saadaan lopettaa se fysioterapia, enää ei ole ollut näkyvillä sellaista hypotonisuutta, kuin silloin ihan vastasyntyneenä siihen 10kuukauden (-1v.) ikään asti. Seurantakäyntejä fysioterapiassa yksi vielä tässäkuussa sekä sairaalalla lasten neurologilla käynti 31.8, sitten kuulee, miten jatketaan:)

Nytpäs pienimies heräskin jo päiväuniltaan?!(lyhyet unet tänään näköjään...)   ...joten päivänjatkoja vaan pikaisesti kaikille...!:) Palaillaan!:)

Uusi viikko taas alkoi, se on siis taas maanantai!

Nyt voin sanoa vasta, että elämä voittaa -oikeesti!:) Lenkkeily (=mulla siis ihan tavallinen kävely vaan...) on taas päässy alkuun ja pyöräily. Ilmat on aika vaihtelevia nyt olleet, kylmempiäkin päiviä on jo ollut. Kylmyys muistuttaapi, että syksy tulleepi auttamatta ja sitten taas talvi... Kyllä se menee äkkiä tuo kesä :/  On kyllä talvessakin omat hyvät puolensa, kunhan ei ole pakkasta viittätoista tai kahtakymmentä enempää:))))   "Sisustusbuumi" huussollissa alkaa laantua tavaroiden löydettyään jo paikkansa, vihdoinkin! Vielä eteistila kaipaa "make overia" tai jotain...en oo vielä keksiny, että mitähän sinne tehtäs lopuksi...mielessä on vaan kaikenlaisia ideoita. Miehen siunausta niistä yksikään ei ole vielä saanut, enkä ole ottanut selvää, että mistä syystä se nyt sitten kiikastaa a) ei jaksa enää sisustushommia  vai b) ei ole ollut mieleinen idea  c) aika ei ole ollut tarpeeksi otollinen sille hommalle, että ois innostunut.

No, jospa sen ennen talvea kuitenkin saisi vielä laitettua. Muuta ihanaa ja rentouttavaa vastapainoksi flunssille ja siivoomiselle/sisustamiselle on ollut se, kun pihasaunaa on lämmitetty lähes joka ilta. Otetaan ilo irti siitä huvista kunnolla ennen talvee. Se on meillä vaan kesäkäytössä ja talvenajan varastona puutarhakalusteille yms. Sitten jos niille tavaroille keksisi jonkin muun paikan, niin mikseipähän siellä varmaan tulisi kylvettyy talvellakin...se olisi kyllä ihanaa...lyhtyjä tunnelman luojina ja kunnon kinttupolku hangessa talolta saunalle!:)  Oih!;) Että sellaisia haaveita myös.

Painopaini jatkuu edelleen ja vauvaunet tulevat yöllä uniin:) Ei painajaisiina onneksi kuitenkaan, vaan sellaisiina vauvantuoksuisina, mukavina unina! :) Haikeelle on tuntunut pieniä vaatteita laittaa takaisin varastoonkin, kun pienimies on jo "hiukan isompi mies" niihin kuteisiin. Mutta sitten olen ajatellut, että, no "kohtahan" me ne TOIVOTTAVASTI saadaan kaivella takaisin;)

Sillä tsempillä jaksetaan ja jatketaan!:)

Päivän jatkoja ja mukavaa iltapäivä kaffehetkee!;)

Liito-orava...Muumimammasta hattivatti? Ja mitä muita nimiä vielä...?

Valoisampaa viikonalkua! Niinhän siinä kävi, että se kesäflunssa käytti tän perheen mammaa aika rapakunnossa tässä välillä, siksi tällanen pätkä hiljaiseloa tässä välissä. Kun mullon astmakin terveyteni taustalla, niin lähes hapettomassa tilassa (=kuten itse aina sanon, kun on vaikeaa hengittää flunssassa) ei jaksa oikein yhtään mitään. Hyvä jos jaksaapi silloin hengittää, sekä tehdä ns.pakolliset arkirutiinit. Levätäkin piti joka välissä, missä vaan pystyi. Nyt on kolmas päivä abkuuria menossa ja elämä alkaa taas kirkastumaan, petin pohjalta on siis jo noustu:) Miehelläkin loppui tänään kesäloma ja koululaisilla alkaa koulutkin torstaina. Siinä se on yhteinen 5 viikkoa mennyt, että huiskis vaan!  Pienimieskin on tervehtynyt, saanut lisää leipäkirveitä suuhunsa ja oppinut uusia juttuja paljon!:) Uhma on se joka häntä nyt tällähetkellä koittelee, eikä  enää flunssa tai kuume XD

Tänään oli itselläni lääkäriaika lähitk:ssa, kävin kuulemassa verikokeiden tulokset ja saamassa ohjeita ihan lääkäriltäkin tähän laihdutukseen.

Koearvot olivat hyvät!!! Sekin tsemppaa eteenpäin.

Tässäpä ne arvot, saapi vertailla:) eli

ENNEN LAIHDUTUSTA               /  NYT  samat TÄLLÄHETKELLÄ                               

fP-Kol-LDL         3.2                       /     2.5

fP-Kol                  5.0                       /      4.2

fP-Kol-HDL         1.3                       /      1.2

fP-Trigly                1.11                    /       1.12

Vielä pittääpi käydä siinä sokerirasituskokeessa oku aamu istua töröttämässä eläkeläisten seurassa, kunhan olen kokonaan parantunut tästä flunssasta. Flunssa kai nostaa sokeriarvoja(?) siksi sitä ei otettu näitten kanssa samaan aikaan. Eikä ois mukavaa, jos sen ois sitten joutunut uusimaan...kuitenkin pari tuntia ainakin meneepi siinä kokeessa siellä labrassa istuessa...

Laihdutus jatkuu aina tuonne syyskuun loppuun asti nutrauksella, mutta sitten pitää siirtyä 1600kcal ruokavalioon. Näin sanoi lääkäri ja ulisti pannaan kaikki karppi yms. dieetit. Kuulema laihdun, kun rupean syömään päivässä 6 leipää, 6dl maitoa, kaks pottua, kasviksia ja lihaa (tai kalaa, ellen olisi allerginen sille).

Valitetavasti mun pitänee olla rouva lääkärin kanssa eri mieltä...jos tuolla syönnillä laihtuisin, niin eihän mun ois pitäny näin lihava koskaan ollakkaan!!! Raskaana ollessa noudatin sokeriarvojen vuoksi lääkärin ja rav.terapeutin laatimaa 1600kcal dieettiä, paino nous sen +7kg sen dieetin aikana (tosin sitä ennen oli jo noussut itekseen sokereiden vuoksi) ja tätä 1600 kcal dieettiä olisin saanut jatkaa imetyksen jälkeenkin... (imetyksen aikana oli erikseen laskettu 1800kcal ohjeet), mutta se dietti silloin lipsui ja tulos tiedetäänkin, eli lähtökohta tälle kaikelle...mutta taa päin ei nyt katsota vaan nokka kohti tulevaa:)

Nahkat (=allit) roikkuu ikävästi laihtumisen myötä, oikeastaan niitei ollu noin selvään aiemmin olemassakaan:/  ...mutta toivon, että sille asialle voisi kotikonsteinkin tässä tehdä jotain...kunhan flunssa on ohi.

Koitetaan siis ottaa kaikki irti vielä tästä nutraamisesta ja katsotaan mitä paino on syyskuun lopussa:D  Harmittaa, ettei tullut mittanauhaa käytettyä, ois varmaan ollut siinäkin vertailtavaa mustaa valkealla.

Sitten jos ollaan ns. tavoitteessa, lasta "saadaan" ruveta yrittelemään, sekä 1600kcal dieetti aloittaa/jatkaa dieettiä, sillä kuulemma olen vielä sittenkin "niin lihoissani", ettei se ns. dieetti vaikuta raskautumiseen tai raskauteen mulla mitenkään huonolla tavalla, vaan positiivisesti XD

Tsemppiä kaivataan, sillä sitä matkaa on vielä!;) Hyvää yötä, kauniita unia!:) Palaillaan!