Jouluähky

Nyt on siis kinkku tuhottu ja nestekeräys saatu sormiin ja naamaan, hyvä turvotus:(
Vielä vuodenvaihde pitää selvitä "ruokajuhlista", niin sitten se alkaa...ruokavalio syyni.
Mitään pikadieettiä tms. en voi aloittaa, koska imetän ja haluan vielä imettää Väinö herraa, mutta koitan vähentää napostelua (vaikken mielestäni napostele), jos nuo mun kilot nyt siitä sitten johtuu? Ne nuo kilot kyllä tuli sen jälkeen kun ton hormoonikierukan asennutin, lokakuun alusta tähänpäivään +8kg. 
Ihan tarpeeksi:/   ja kun niitei ollut synnytyksen jälkeen, olo oli "kevyt" painostani huolimatta ja energinen.
Maha on kuin viimeisillään ois taas raskaana ja älyttömn turvonnut olo. yms kivaa oloa koko ajan.
On mulla onneksi lääkärille meno tammikuun puolessa välissä, että jos ne siellä ottas kantaa kans tähän hommaan...hirveesti oon nettiä selaillu ja ollu tohtorina ittelle, harmi vaan, että nuo oireet passaa melko moneen muuhunkin juttuun, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan. 
Jotenkin on semmonen olo, ett jotain on pielessä, mutta mitä... Ja kun en kuitenkaan mielestäni syö erityisesti enempää, kuin ennenkään tai herkuttele koko ajan, liikuntarintamalla on kyllä hieman hiljaisempaa ollut, kuin ennen synnytystä...Voihan se olla semmostakin.
No, tänään tein piiiiiiiitkästä aikaa lempparia: kesäkurpitsoista, paprikasta, kaalista, tomaateista, valkosipulista, sipulista ja jauhelihasta wokkia. Mausteena suola ja pippurisekoitus. Sitä sitten ruisleivän ja maitolasin kanssa nautittiin, ai, että oli hyvää piiiiiiiiitkästä aikaa:) Mä yleensä hieman vierastan ulkolaisia kasviksia, mutta nyt oli kaupassa tarjolla ihmeen hyvännäköisiä kasviksia, niin uskalsi niitä nyt sitten ostaakin.
Kevyempi vaihtoehto kinkun jälkeen:)

Tässä kuva siitä maukkaasta hässäkästä, kun se porisee vielä liedellä. Kannattaa kokeilla. Toimii myös kanan kanssa oikein hyvin!:)

Palaillaan taas:) Nyt nukkumaan, kello on jo syntisen paljon...

Joulukuvia lisää... :)

                                          Mummolassa joulunvietossa, aattona 2012. 

                                          Rakas siskon/kummipoikani kävi pienemmille malliksi pukin sylissä, 

                                          näyttääkseen, ettei se pukki nyt niin pelottava ole, mille näyttää... ;D

                                          Eljas ei rohjennut syliin mennä, mutta reippaana ja iloisena vilkutti

                                          pukin perään, kun pukin matka jatkui taas muidenkin

                                          kilttien lasten luo ja lopuksi Korvatunturille saakka:)

                                          Väinö kävi sylissä, hieman kummastellen ja tutkiskellen pukkia katseli...

                                           Niin, se oli myös samalla Väinön ensimmäinen joulu:)

                                           Hauskaa oli, kuten kuvista näkyy. Lahjankin osasi repiä itse auki. 

                                           Aika tolokusti sai äiti lahjasta kiinni pitää, että ei pudonnut lattialle siinä

                                           tohinassa. 

          

                                           Suklaarosvo (suunpielet aina paljasti) Eljas<3 ja pikkuveikka Väinö<3 :))))

  

                                    

                                                    Väinö-tonttu<3                                                  

                                           

                                          Kotona kuvattua, joulun herkku, uunissa kypsytetty riisipuuro:)                                         

                                         

                                                    "munaton jouluhalko"

                                                    Joulupöydän tunnelmaa

                                               

                                                    Väinön kädentaitoja... :)

                                                   

                                                   Eljaksen kädentaitoja... :) Ja kun ei paperi riitä,

                                                   sitten piirretään mihin kynänjälki tarttuu, 

eli seinään, tuoleihin...

                                                     takkatulen lämpöä....

                                         

Joulurauhaa tunnen rinnassain... ;)

On tullut aika taas laittaa parastaan ja puunata joka kolo huussollissa, jopa ne kaapitkin, vaikken ajatellutkaan kaapissa jouluani viettää;)
Siinäpä se aika on kulunut viime päivinä, siivoillessa:))))))
Samoin leipomusten parissa. 
Pipareita, kaffeekeksejä, "jouluhalkoja" rommilla ja ilman, munatonta "jouluhalkoa", joulutorttuja...kinkun laitan huomenna yöksi uuniin ja aatto aamulla otan sen sieltä pois sitten. 
Sen jälkeen riisipuuro uuniin...ja siitäpä se aatto alkaa, puurolla ja kinkulla. 
Sitten mennään vanhempieni luo saunomaan joskus iltapäivällä ja syömään. 
Ihan useemmaksi tunniksi.
Siskoni sakki tulee myös sinne:) 
Ja illan kohokohta: tietenkin sitä pukkia ootellaan siellä myös käyväksi.
Sellaset on suunnitelmat:)
Mutta vielä tähän päivään ja valmisteluihin palatakseni...
Tänään on sitten koko sakilla siivottu ja tuuletettu patjoja ja petivaatteita myöten kaikki, pakkasta kun on ruhtinaalliset -29 astetta! 
Yöllä käy pikkasen korkeemmallakin tuo elohopee, ja tuossa Hyrynsalmella päin -32astettakin! Huhhuh:/
Takka lämpee meillä tässä vielä lisäksi ihan kunnolla 1-2 kertaa päivässä, jotta ei pakkanen pure.
Lahjoja en kerennyt paljoa ostella, mutta jotain pientä on kaikille...
Tämä joulu ei ole nyt "kierrätysjoulu", kuten edellinen, nyt ei oikeen kukaan innostunut siitä. 
Mulle se olisi sopinut kyllä.
Tärkeintähän on kuitennii se perheen ja ystävien kanssa yhdessä oleminen, ja hyvä ruoka!:)

Näiden seuraavien vaatimattomien jouluisten kuvien myötä toivotamme kaikille meidän blogin seuraajille:

      Oikein Hyvää, tunnelmallista Joulua kaikkien rakkaiden ihmisten, niin sukulaisten kuin ystävienkin kanssa
                                     ja Oikein Onnellista, sekä Rauhaisaa tulevaa Uutta-Vuotta 2013!

                                                 

                                                                                                                                         

Pikaiset kuulumiset Oulun reissulta

Oulun reissu tuli tehtyä:)
Olimme siellä jo 4.12 ja yövyimme potilashotellissa.
5.12 oli sitten heti aamusta varsinainen tutkimus, heti klo 8-8.30 (kirurgille päästiin vasta n. klo 13)
Mutta sieltä saatiin positiivisia uutisia!:)

Väinön käsi on palautumisvaiheessa, joka hermo näyttää elonmerkkejä näissä nyt tehdyissä tutkimuksissa, eli ENMG ja kirurgin arvio/ tutkimus.
*Huh, kyllä iso taakka tippui sinne harteilta.
Toivotaan, että edistys jatkuu. Jumppaa jatketaan kotona ja tk:ssa.
Kontrolli Oulussa taas maaliskuulla:)

Kuulemisiin, lopettelen. Kello on jo paljon.
Pakko koittaa levätä...aika stressaantunut immeinen olen viime aikoina ollut.
Ja nyt iskee vielä lisäksi joulustressi, kun en ole yhtään tänä vuonna kerenny aloittaa joulun laittoa...en ostellu mitään, kokannu mittään pakkaseen...nyt on ollu hiljaisemmalla tuo sytytys siihen hommaan...ja nyt kun siihen virkoo, huomaa, että hoppu tulee...! ;)

Mukavaa joulun odotusta kaikille!:)

Sellaista tänne, kuulemisiin paremmalle ajalle taasen!:)

Enterrorokkokin oli ja meni, eikä mitään uutta tautia oteta...kiitos!

...Pitkä katoaminen blogista tuli taas, kun se meidän sairastelu jatkui... :/
Saatiinpa sitten samaan syssyyn enterrorokko! MISTÄ helkatista me se repästiin...no, en tiiä, meilläpäin hirveesti sitä liikkeellä, joten ihmekkös tuo sitten...
Tulipahan sellanenkin sitten sairastettua. 
Oli muuten helekatin kippee suu ja kurkku ei yhtään muuta, kuin kylmää nestettä kärsi suuhunsa laittaa viikon aikana. Ei oo ollu moista ennen. 
Kynnet saatiin pittää ja ilman rakkuloita meni meillä tauti onneksi sitten ohi.ONNEKSI!
Nytköhän sitä saisi loppuvuoden sitten olla terveenä? Toivotaan ainakin.
Väinölle tuli jo Oyksiin aika, ENMG tutkimuksiin ja lasten käsikirurgi Ryhänen kattoo käden sitten samalla.
Niin, ja eipä mittää...VÄINÖLLÄ LIIKKUU KÄSI! :D  
Ihmeitten ihme tosiaan, hän paukuttaa jumppalelua, vie erbikäden suuhunsa nostelee ja liikuttelee sitä kuin toistakin kättä. Mutta se on kuulemma liikaa sisäkierrossa. No, pääasia siis, että liikettä on!:D   - JEEEEE!
Nyt on tullut myös tavattua myös sellainen äitee meidän kylältä, jollon 2kk ikäinen erbivauva. Me jo kaffeet juotiin ja rupateltiin kolmeen pekkaan, meidän kylän erbiläiset. Tällä kolmannella on siis 2,5v. erbipoika.
Juteltavaa riitti ja maailmaa tuli parannettuu...samalla me äiteet saatiin omaa oloa voimaannutettua joukolla:)
Vertaistuen voimaa, vaikka tällasella pienellä porukalla!;)
Eli täällä ollaan. Mutta akkuja koitetaan latailla myös.
Nyt pittää laittaa takkaan tulet, jotta taretaan ens yö...oli pikkasen viileetä viime yönä meillä, vaikka lämmitys päällä ja ulkonakkaan ei ollunna kuin -10...KUIN! Heh, ekat niinkin kovat pakkaset...

Mutta palaillaan!:) Pysykääpä terveenä, mekin kovasti yritään pysyä terveenä:)))))


Ai, niin. Ja HUOMENNA JUHLITAAN ISÄÄ!:D     

OIKEIN IHANAA, RAKKAUDEN  TÄYTEISTÄ  ISÄNPÄIVÄÄ  KAIKILLE  ISÄIHMISILLE! ;)
 

Sairaskertomus jatkuu...

Niinpäs vaan Väinökin tuli kuumeeseen ja yskii oikeen kuivaa yskää. 
Hieman aivasteleekin ja pieni nenu on tukkoinen.
Kahden metrin kaaressa yökkäillään välillä ja masukin on hieman sekaisin. Voi että:/
Mutta lapsiperheen arkihan on tätä silloin kun sairastellaan...I know that...mutta silti, on se aika "hurjaa".
Lääkärissäkin on käyty yhden sylissä nukutun yön jälkeen, muttei onneksi ollut korvatulehdusta.
Suppoo saadaan antaa, vaikkei ikää vielä ole ihan tismalleen sitä sallittua 
(supoilla ns.ikäraja 3kk,Väinö 2kk2vkoa), mutta kun Väinön paino huiteli sellasissa lukemissa ettei osattu arvatakkaan. 
Se oli jo päälle 6,2kg! *hih, on poika ainakin tissillä ollut;)  
Vanhimmat sanoi, ett no, onko tuo ihme, kun aina alakertaan tulee, niin Väinöllä on tissi suussa...
Niinpä se melkeen on:)))))
Eljas alkaa jo osoittaa paranemisen merkkejä ja on jo ilman kauheeta "tulukutusta" (=mun käskyjä, kehoituksia, komentelua....) ottanut itte juotavaa ja ruokakin jo hieman maistuu.
Jospa se siitä tosiaan paraneminen lähtee:)
Meillon onneksi kyllä niin ihana (venäläinen) lääkäri tässä lähitk:ssa lapsille, 
että siellon mukava käydä vaikka "turhaankin" joskus:))))) 
Hän on niiiiiiiiiin positiivinen ihminen ja hauska, puhuu tosi hyvin suomea, omalla aksentillaan tietty. 
Jos sinne vastaanotolle mennessään on matala mieli, niin lähtiessä varmasti naurattaa:))))) 
Ja hän aina kehuu lapsia miten reippaita ja ihania he ovat!:)
...Sitä ei suomalaiset lääkärit tee, ne vaan möllöttää naama mutkalla näin " :S "
Vanhimmatkin lapset muistaa sen lääkäritädin omista sairasteluistaan ja heitä rupee aina naurattamaan, kun kuulevat että kyseinen "täti" on ollut lääkärinä :D  
Lapset ja äidit hänestä tykkää ja aikuiset miehet pelekää!:D
Että semmoista siellä...
No, mitäs täällä muuta....tässä lauantain kuluksi laitettiin isompien kanssa yhdessä ruokaa, ihan tavallista kotiruokaa, spagettibolognesea.
Eljaskin osallistui  hommiin kantamalla kaikki legot köökkiin ja levitteli ne siihen lattialle:))))
Niinpä ruoanlaitto sai sit uutta swingiä, vai pitäskö paremminkin sanoo, että twistiä... :D
Sitten pyykkivuoran valloitukseen ja kohta sekin on jo onneksi selätetty.
Kone laulaa "hoosiannaa"kun jaksaa ja jaksaa pyörittää koneellisen aina toisensa jälkeen.
Meillä tätä pyykkiä riittää. 
Joko me ollaan täysiä possuja tai sitten ylisiistejä, kun sitä pyykkiä on niiiiiin paljon... :))))
...vai onko siitä välimuotoo...?
Isommatkin livisti ruoan jälkeen kaverilleen toiselle puolen kaupunkia ja tulevat kotia vasta kun lauantai-illan sauna alkaa olla täällä kotona lämmin...
Isäntä laittelee vielä pihaa talvikuntoon. Ei kaikkia kerennyt viimeksi laitella. 
Nyt hänkin sai vielä armonaikaa siihen hommaan, kun nää "ensilumisateet" mitä on ollut 
ja pakkaset vaihtuivatkin n. +10 asteen lämpöön:)))))
Pikkuiset naperot nukkuupi ja minä heti käytin tilaisuutta hyödyksi, ja kirjoitan kuulumisia tänne.
Mutta jotta nyt ei mulla jää hommia rästiin, lopettelen ja jatkan taas toiste.
Oikein hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille!:))))) Palaillaan! 

p.s.
Pitäkää ittenne lämpiminä ja pysykää terveenä!;)

Korvatulehdusta ja troppailua

Olipas se yö...Eljaksella kuume huiteli  39. astetta.
Illalla iskä käytti pientä lääkärissä ja molemmissa korvissahan siellä oli tulehdus. 
Kyllä osas hienosti ilmoittaa, että nyt sattuu korviin:) 
Ei mitään sellasta kamalaa itkua ollut vielä onneksi, Eljas vaan tökki korviaan ja kysyttäessä nyökkäsi, 
että näin on asia:)
Nieluviljelynkin olivat ottaneet kurkusta, pari pv menee siinä näytteessä. 
Siitä riippuu sitten, syötetäänkö 7 vai 10pv kuuri.
Hirmuinen lääkäearsenaali on taas käytössä, mutta jospa se tästä helpottaa, 
kun kuuri alkaa puremaan.
Kuumeeseen meneepi ihan panadol suppoo ja pronaxenia. 
Nyt yö meni kyllä sillä pelkällä pronaxenillä, 
laski kuumeen muutamassa tunnissa 36. joten nyt sitten jaksaa onneksi juodakin itse. 
Yöllä sai reppanalle antaa ruiskulla, kun ei jaksanu itte juoda:/
Mutta hyvinhän se sitten suiskullakin meni se nesteytys...välillä piti vaan muistuttaa, 
ettei parane jos ei juo myös, että pelkkä lääke ei riitä vaan pittää myös juoda.
Saa nähdä tuleeko Väinö- vauvaan korvatulehdus seuraavaksi...?
Rintalapseenhan se ei pitäs tarttuu mikkään tauti, 
mutta Väinöhän on jo kerenny korvia sairastamaan kolmen vkon iässä, 
joten en usko ihan siihen väitteeseen, ettei voisi tarttua.
Mutta toivon kyllä, ettei tarttuis!
Aika hurjaa hengittelyä saa välillä seurata Eljaksellakin, 
kun on ahtaalla ja apulihakset tekee töitään (=kyljet kuopilla, samoin kurkku)
Helpottaa kyllä sitten, kun antaa 4x ventolinen ohjeen mukaan pahassa paikassa, 
normaalisti riittää ahtaalla oloon 1-2 hv ventolinea. Tietty tuplattuna on sitten muutkin lääkkeet nyt taudin aikana.
Mutta Väinöllä tuo tauti tietäs varmaan taasen yhtä sairaalajaksoa:/
Eli jospa se ohittas hänet edes, "minä voin ottaa tuon taudin kyllä itteeni jo nyt vaikka heti, 
jos Eljaskin sillä paranis ja Väinö säästyis"  ...mutta kun ei sellasta voi valita:/

Palaillaan, nyt alkaa olla pikkupotilaan juottamisen aika:) Pittää mennä hieman Eljasta herättelemään...
Väinökin kävi siinä kuudenaikaan hereillä, söi ja kakki, sitten nukahti. 
Ainakin näillänäkymin kaikki hänellä ok, kun yönkin nukkui levollisesti vielä:)

Mutta hyvää päivän jatkoa!:)

Arjen (ei niin mukavia) yllätyksiä

...Ei sitä pitäisi mennä kehumaan, että terveenä ollaan. 
Voihan kissan kikkareet sentään!:/ 
Tottakai pikkuinen Eljas<3 on nyt kovassa kuumeessa.
Siton vissiin nyt liikkeellä jtn kovaa flunssaa. 
No, sieltäpäs se syyslomakin koululaisille pian tulee, saavat lomalla sairastaa:) 
"...Niinhän se kunnon koululainen tekee", kuten sanonta kuuluu;)
Eilen oli Väinön jumppakin, mutta se jouduttiin lopettamaan, ennen kuin kunnolla kerkes alkaakkaan.
Muutaman minuutin jälkeen Väinöllä meni suunympärys siniseksi. 
Sitä sitten seurattiin ja ihmeteltiin hetlinen siinä jumpparin kanssa. 
Lopulta soitin lääkäriin ja saatiin samantien lähtä näytille.
Onneksi ei tälläkertaa kyse ollut mistään vakavasta. (Kielikin oli normaalin värinen)
Mutta kylläpä se taasen säikytti!:/
Seurantalinjalla ollaan ja herkästi kuulema uudestaan lääkäriin, 
jos suu ja kieli rupeaa sinertämään tms. tuleepi.
Jumppaa voidaan jatkaa edelleen, sille ei tullut onneksi estettä. 
Hieman kotona taidetaan vaan kertoja vähentää, ettei rasitu sen vuoksi liikaa, 
tehdään kyllä kotonakin niitä edelleen, muttei ihan joka vaipanvaihdolla:)
Että semmoista taas ihan yllättäen.
Mitäs muuta...
Eilen illallakin sateli hetken lunta...tällepäivääkin jo on luvattu lunta. 
Saa nähdä tuleeko myräkkää? 
Yöllä on ollut pikkupakkasia, autonlasit on jo aamuisin ollunna kuurassa...
Niinköhän tuossa nyt tänä syksynä kävi, että jäi haravoimatta piha...?:)))))  
Pitäs saada tuo aika ja energia balanssiin;)

Nyt tämä naikkonen lähtee hetkeksi köllälleen vielä itsekkin, 
ennen kuin pienet miehet heräävät nokosiltaan.
Voihan se olla taas, että kun asetun pitkälleen niin samantien saan nousta:)))) 
Mutta toiveissa olisi, hetken huilitauko:)

Hyvää päivänjatkoa, palaillaan!:D

Sunnuntai-illan mietteitä ja muita kuulumisia lyhyesti

"Takkatulen ääressä, mukavassa lämmössä on ihana käpertyä oman kullan kainaloon ja 
huoahtaa hetkinen ennen nukkumaan menoa..." 
Siis kuvitteellisesti:D Takassa on kyllä tuli...
Kyllä on niin hektistä tämä aika nyt meillä, ettei tahdo minkäänlaista yhteistä aikaa olla...tai on, mutta silloin yleensä kuorsataan kilpaa!;)
Nytkin väsyttää niin, että tuo vaaka-asento kyllä houkuttelee koko ajan...mutta pikaisesti laitan tänne näitä kuulumisia, ettei ihan siellä luulla, että "maa on meidät niellyt".
Viikonloppu on mennyt siivoillessa, ulkoillessa, shoppaillessa (vanhimmille poijille talvikengät tuli ostettua) ja vieraitakin on käynyt.
Ihan normi vkonloppu.
...ja isännällä on taas uusi "aarre"...auto. Just... 
Mä sanoinkin että "OMG!" "...Mistä nuita autoja meille sikiää tohon pihalle...ihan vahingossa sanoin, se lipsahti vain..."  :D
Alkaa loppua pihalta tila, ja multa ymmärrys...?
No...jospa niitä siitä taas välillä "häviäiskin" jonnekkin. Naurahdin, että minä pistän kohta huutokaupan pihalle pystyyn... ;)
Terveenä ollaan...kohta pitäs uskaltaa ottaa taas se "sikapiikki"...Tänne meille oli tullut lehden mukaan se erä, joka aiheuttaa narkolepsiaa...jospa ne tutkiivat ennen, kuin sitä jakavat. 
Ainakin nyt on sen jakaminen lopetettu, ennen kuin alkoikaan... ei tainnu onneksi vielä kukaan tietääkseni keretä saada...
Meillä se kausi-influenssarokote on otettu joka vuosi, lapsetkin, useampana vuonna.
Nyt on vasta hieman huolta herännyt, kun siinä tulee lisänä muutakin...
No...seuraillaan uutisointia.
Pakkasen puolella on yöt käyneet. Hieman räntääkin sateli eilen päivällä, hetken ajan.
Muistutti, että talvi tulee todella.
Eljas ainakin odottaa innolla, että koska tuleepi lunta... ja lumiukon tekoa, pulkkamäkeä jne. on katsottu viime talven kuvia ja muisteltu, millasta sitten talvella on:)
Luin juuri tuossa faceakin hetken aikaa ja siellä yksi  tutun tuttu kirjoitti, että hänellä alkaa vasta kesäloma!:D
Ai, että...voi olla että tulee talvi ennen sitä jo...?
Aamut kirurgin ajalle vähenee, 23.10 on sinne meno ton meidän Väinön kanssa. 
Nyt on ihan kunnon aika, eikä mikään pikakatsaus lääkärin ruokatauolla.
Minä yritän saada ne etes ultraamaan sen olkapään, kun kuulostaa, ettei niitä MRI kuvia noin pieneltä ole mitään syytä ottaa.
No, tutkinpa nettiä...kuulostelempa REDY:n sivuilla, miten muilla on ollut ja mennyt.
Väinön käden sormien ja ranteen liikkeet on kyllä hieman parantuneet, mutta kyynär ja olka ei liiku edelleenkään, vaikka joskus hivenen näyttää, että kyynär liikkuisi (vai kuvittelenkohan minä vain...?)
...only time will tell...

Mutta toivoahan on aina? :)

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taasen kaikille!:) Palaillaan!:)
Hyvvää yötä!;)

Ristiäiskuvia

                                        
                                          Ihana suklaajuustokakku, miehen siskon bravuuri:)
                                          Rakas<3 äitini ja isäni hoiti sitten kaiken muun:)
                                          Miljoonat kiitokset heille taasen juhlapaikasta, sekä tarjoiluista!:)
                                          Vaivannäkö korvataan.



                                          Väinö Kalevi Pasinpoika kastepäivänään<3

                                         Pikku-Eljas<3 hääri kameramiehenä, kuvasi kaikilta ihmisiltä juhlissa
                                         jalat...(muutama hameenaluskuvakin oli melkeen tullut...)

                                                       Kuvia juhlapöydästä...ei muistettu ottaa alkukuvaa, joten tällasia
                                                       kakkuja saa nyt sitten kattella:)))))

                                          Väinö oli itse rauhallisuus koko kastepäivän:)

                                          Ja se "virallinen" kastekuva

                                        


                                          Kakunkoriste, kuin Väinö itsekin, söpö<3

                                      

                                                          ...juhlapöytää kuvattuna...

                                                      

                                          Meidän perhe<3, koko poppoo:)
                                          vas. rakkaat lapseni/lapsemme: Eljas, Jere, Jyri, 
                                          minä ja Väinö, Rakas mieheni<3Pasi

Kuulumisia tiivistellysti:)

Hitsit että onkin hyvää tehnyt hieman ladata akkujaan!:) 
Tuntui jo että järki pakenee päästä, kun ei saa levättyä, päätä vaan särki ja särki...se yritteli varmaan jtn flunssaakin, muttei sitten tullutkaan. 
Nyt on Jyrillä vuorostaan hieman tukkoinen olo ja Eljaskin hieman köhii.
Astmalääkkeet tuplattu, jospa se rohto tepsii heilläkin.
Huomenna Väinö saa rotarokotteen, eli meillon tiedossa neuvola-aamu. 
Jumpassa on kuljettu ja edistystä on tullut vasuriin. 
Ranne tekee "vilkutusliikkeen" ja sormet aukeaa kunnolla. 
Avustettuna hän tarttuu esineeseen sillä kiinnikin. 
Raasu koittaa sitä sitten suuhun mielessään vissiin viedä, mutta eihän se mene, siispä siinäkin saa apua:) 
Voi sitä ilmettä, kun sitten saa maistellakin lelua. 
Niihin pieniin sieviin silmiin syttyy ihan lamput palamaan "bling!" ja suu menee hymyyn lelu suussa. 
Jokeltelua Väinöllä  tulee jo ihmeen paljon myös, ajatteleepi vissiin, että osallistumpas minäkin näihin keskusteluihinne:)
Yöt meillon nyt ruvettu myös nukkumaan näköjään. Ihanaa!:) 
Yhden syötön öitä. *koputtaa puuta.
Se nimittäin varmaan loppuu nyt huomenna, kun saadaan se rotarokote.
Eljaksella aikoinaan se rupes möyrii masussa heti (annetaan siis suuhun tippoja,  vaikka puhutaan rokotteesta) ja kun kotiin päästiin niin oksensi. 
Oksenteli sitten kolme vuorokautta kaikkiaan, välillä enempi, välillä vähempi.
Vanhemmat poijjaat ovat sitten sairastaneet sen taudin ihan kunnolla, raasut, (muutamana vuonna aina kevään tai syksyn aikana), sekä olleet yhdesti ihan sairaalahoidossa sen taudin takia. 
Muistan, kun silloin itkin ja rukoilin, että joku viisas keksis siihenkin tautiin rokotteen, kuten on muihinkin vakaviin lastentauteihin keksitty. 
Jyri-poika meinasi siihen nimittäin melkeenpä kuolla. 
Viikko oltiin sairaalassa, Jyri pahiten kipeenä ja tipassa. 
Mutta tippasuonet alkoi olla jo "käytetty" ja lääkäri sanoi, että nyt pittää tapahtua ihme, hän ei enää saa tippaa mihinkään ja se ei tiedä hyvää. 
Onneksi Jyri rupes sitten pikkuhiljaa huolimaan hörppyjä tuttipullosta (puolivuotias kun oli silloin). 
Ja niin kaikki sitten pikkuhiljaa kääntyi parhain päin. Lyhyestä kerrottuna, oikeesti siitäkkii sais taas romaanin aikaseksi, jos viittis kirjoittaa ihan juurta jaksaen...
Mutta sen sanon, että rota-virus on kova tauti! 
Herrajee, kun sitä tavaraa tuli molemmista päistä koko ajan ja se oli ihan hirveetä...! *hyi...puistattaa vieläkin ja se haju tulee heti mieleen...yök!:/
No, vähemmän haiseviin aiheisiin...
Isoilla poitsuilla on ollut jo kokeita koulussa, osa on mennyt hyvin ja osasta ei vielä tiedä. 
Vanhempain keskustelutkin ovat alkaneet pyöriä ja aikaa on jo varattu keskustelulle.
Saa nähdä mitä sanottavaa opettajalla on...aina se yhtälailla jännittää, vaikka olisi ihan hyvin lähtenyt koulu käyntiin nyt syksyllä, koulunkin puolelta:)
Isäntä tekeepi pitkiä päiviä töissä, jotta pääseepi sitten aina lääkärireissuille mukaan, kunhan niitä tulee taasen.
Autoja hän on korjaillut, kuten ennenkin, pikkuhiljaa. 
Nyt on vaan ollut vesisateita taas, on hieman vähemmällä ollut se sitten sen vuoksi. 
Puusavottakin tuolla pihalla pitäs aloittaa haravoinnin lisäksi pian myös, oikeestaan kärryn tyhjäys liiteriin. Siinon vielä syksyksi pihasaunaan puita ja talveksi takkapuita sisälle tupahan. 
Voi olla kyllä, että saa vielä toisen satsin hakea.
Talvikamppeetkin pitäs kattella kaupasta...jokaiselle ois niitten ostoo. Ja kengät. Kaikille.
Siinäpä sitä onkin katteltavaa...täällä on aika huonot valikoimat ainakin minun kokoiselleni. 
Ylivieskaan kai sitä saisi itte lähtee shoppailemaan, niitä maatilanemäntien kokoja kattelemaan:)))))
Yöt on olleet jo pikkupakkasen puolella.
Sieltä se tulee, se talvi taas...siitä puheenollen, taidan lähtä peiton alle lämpimään...
Ensilumia odotellessa, taas seuraavaan kertaan!:)
Palaillaan, yötä ja  moimoi!:)

...ainiin, ristiäiskuvia laitan, kunhan saadaan siirrettyä tähän uudelle koneelle niitä. Tästä kuulema puuttuu jokin ohjelma, jotta vois bluetoothilla puhelimesta niitä siirrellä:/   Joten joudutte hieman oottelee...sorry.

Ristiäispäivä:)

Juhlat menivät hyvin, väsymyksestäni huolimatta.
Aamulla heräsin kuola poskilla ja kieli purtuna...oli vissiin sitten "joku" ollut taas niin väsynyt vai migreenikö vai mikä lie syynä, että sellanen herääminen oli "taas"...
No, panadolit migreeniin ja menoksi. Siitä se päivä lähti.
Äiti rakas oli touhunnut mitä ihanimmat tarjoiltavat ja hääriskeli juhlien emäntänä, sisko rakas toimi omasta väsymyksestä huolimattaan tiskarina. 
Tuhannet kiitokset<3 heille. 
Isännän siskokin oli leiponut piirakkaa ja kakkua, joita toi sitten tullessaan. 
Kiitokset vielä sinnekin, jos satut lukemaan<3
Vieraita oli mukavasti, sellaset parikymmentä ja kummeja vauvalle tuli neljä:)
Kasteessa hän sai nimen Väinö Kalevi Pasinpoika:) 
Kutsumanimi on siis Väinö:)
Raskaana ollessa ja nyt on tullut lauleltua aika paljon J.Karjalaisen Väinö- laulua, jostain kumman syystä:)
Kerrompa samalla muuten aiempien lasteni nimet: Jere Matias, Jyri Toivo Olavi, Eljas Antero Pasinpoika. Oon tainnut tähän mennessä kertoilla heistä täällä nimillä "ensimmäinen poika", "toinen poika" jne. *heheheh:)))))
Kaksi ensimmäistä lastani/-mme ovat ensimmäisestä avioliitostani, nyt nämä kaksi viimeistä (tai oikeemmin kolme, se pieni, joka ei koskaan saanut syntyä...) on syntyneet tässä avoliitossa Pasin kanssa.
Sellainen poikalauma on nyt siis loppujen lopuksi täällä:)
Ja mä saan olla sitten kaikkien heidän "Maikkimaan" rinsessana sitten täällä ja pomottaa... ;) ...tosiaankin pomottaa juu, välillä hyvällä ja välillä tosi huonolla menestyksellä:)))))

Mutta nyt unta kaaliin, aamulla on jumppa klo 8!:)
Palaillaan ja mukavaa alkavaa työ-, loma-, kuntoutus-, ym. viikkoo kaikille!:)

Väsymyksen kourissa

Niin on väsyttäny, etton kaikki energia mennyt lastenhoitoon ja hengittämiseen, sekä jumppareissuihin.
Mistähän syystä sitä näin on uupunut...en tiedä...
Samallainen alku on ollunna muittennii kanssa, heti on ollu jtn sairasteluja ja jumppia tms. mutta on jaksettu ja on väsyttänyt.
Nyt vaan tuntuu, ettei "herää" kunnolla näihin päiviin:/
Sais vissiin aloittaa vitamiinikuurin. Nythän ne D-vitamiinit on ollunna tapetilla, pitäs tehostaa niitten syöntiä hirveesti, tupla, ellei triplamääriin asti. Niin pysys flunssat talvella loitolla, eikä väsyttäs jne. 
Mä voisin nukkua vaikka kellon ympäri, jos saisin siihen mahdollisuuden.
Mut niin luulen kyllä, että isäntä myös...koko sakki tässä talossa...unitauti?:))))
Vauveli on syönyt parin tunnin välein, pariin otteeseen on kauppaankin keretty syöttöjen välillä ja kaksi "kokonaista" yötäkin on nyt nukuttu (klo23-05.30)eli onhan se jo noin pienelle koko yö unta:)
Kaikki pitäs olla hyvin, mutta väsyttää silti.
Energiaa tulee tankattua mistä vaan hipleestä, mikä näkyy sitten näppyina naamataulussa ja vaaálla...johon päin en nyt taas hetkeen ole uskaltanut suurinpiirtein edes hengittää...
Jospa tämä meneepi ohitte pian, toivotaan ainakin niin.
Sunnuntaina olisi vihdoin ne ristiäisetkin:) Pakko oli äitiarmaan, kippuravarpaan leipomisiin turvautua. No, minä muistan häntä. 
Kyllä se sanonta totta on, että "Äidit ovat kuin enkeleitä! He kannattelevat meitä, kun emme itse jaksa lentää!" Kyllä allekirjoian nytten tuon...muistan toki vuoroni äitiä, en unohda kyllä avunantoa! Mukavaa kun pieninkin poika saapi nimen ja voi ihan julkisesti kutsua häntä nimellään, ei tartte enää "salailla".
Sellaset suunnitelmat tääll viikonlopulle:)

Mukavaa, aurinkoista viikonloppua!:)
Palaillaan taas, kun on mielikin virkeempi;)

Polilla käynti

Tänään oli sitten se lastenpoliaika. 

Lääkäri ja kaksi jumpparia siinä tutkailivat ja tarkistelivat vauvelia.

Vauveli oli kasvanut kovasti tissimaidolla, alastonpaino oli sen 5kg:)))))

Lääkäri sanoi, että tuntuupi maitoo ainakin saavan:))))

No, käden suhteen he päätyivät sitten siihen lopputulokseen, että Oyksista ortopedi tuleepi kattomaan vauvelia jo 17.9 lastenosastolle, samalla kun hänellä on leikkauspäivä Kajaanissa.

Suunnitelmana on siis tällähetkellä vauvelille pääsääntöisesti jumppaa, jumppaa ja jumppaa... jumppari ehdottikin, että jumppaus siirtyisi suoraan yksityiselle fysioterapeutille, koska jumpparinkin kanssa hoitosuhde tulee olemaan pitkä.

Leikkauspäätöstä ei tehdä kuulema, ennen kuin ollaan varmoja, ettei käsi rupea muuten toimimaan, eli n. 4-5kk odotetaan vielä, annetaan aikaa mahdolliseen ns. normaaliin kuntoutumiseen, vaikkakin tämä on "vaikeampi muoto erbistä", mikä meillä on. 

Kuulin sattumoisin sitten siinä lääkärillä, että meillon nyt tällähetkellä samalla paikkakunnalla pari muutakin vauvaa, joilla on erbi. Vaikka ensin olin siinä käsityksessä, ettei muita ole...

En tiedä sitten minkä asteisia heillä nämä vammat ovat, mutta emme ainakaan ole "yksin" omalla paikkakunnalla tämän "erbihomman" kanssa, vaan on näitä kohtalotovereita, ainakin jossain täällä lähelläkin olemassa:) Ja onhan niitä löytynytkin sieltä Redy ry:n facebook sivuiltakin, sinne tuli meillä heti liityttyä  myös.

Se olisi sitten viikonloppu:)

Isommat poijjaat lähteevät mummelin ja ukin kanssa maalle. 

Kuulostivat jotain muutakin kivaa keksineen, esim. Oulun reissun. Saa nähdä, onko viikonlopun sää sitten sellainen, että saavat Oulunkin reissun tehtyä.

Myö jäädään kotia näitten pienten kanssa ja jos huomen aamulla on hyvä ilma, käydään peräkonttikirppiksellä, sekä kierrätyskeskuksessa:) 

Päivän kohokohdat:)))))

Sitten jos ulkoillaan ja tehdään normijuttuja, mitä yleensäkin muuten touhuiltas.

Ristiäisten suunnittelukin pitää polkasta viikonloppuna käyntiin tolokummin...miten minä en muka nyt siitä saa ollenkaan mietittyä ja suunniteltua?! ;)

Päivän jatkoja, palaillaanpa taasen...!:)

Kirurgin aika tuli jo postissa!

Joo, pittää heti ilmoittaa, että meille tuli tänään postissa jo se kirurgian poliklinikka aika.

Se on lokakuun loppupuolella. 

Pikkuisen jännittää mitä tuleman pittää...

Mutta sehän me kuullaan vasta sitten siellä tarkemmin, joten pittää yrittää jättää ajatukset siitä vielä taka-alalle. Vielä sitä ei siis operoida, se on vain sellainen ns. suunnittelukäynti.

Nyt minusta on ruvennut tuntumaan, että siinä "lötköpötkö" kädessä, jossain siellä lavan ja olan seudulla tuntuu sellainen "luukallus"...tosin pieni, mutta jotain siellä tuntuu kuitennii.

Onneksi perjantaina on jo kontrolli sairaalaan lääkärille sekä jumpparille, saavat tunnustella vielä ja tarkastella...Kyllähän ne vauvan kuvasivat silloin käsistäkin, eikä murtumaa pitäs olla...mutta viimeksi sairaalassa ollessa jumpparikin ihmetteli "kipeyttä" joissain liikkeissä, ja tiedusteli pitäskö kuvata uudestaan kädet, mutta lääkäri sanoi topakasti, että ne on jo kuvattu, lausunto oli ok, ei kuvata enää.

Toiseksi vanhimmalla pojalla aikoinaan ,kun meni synnytyksessä se solisluu, hälle tuli sellainen luupiikki/ luukallus olkapään ja niskan puoliväliin...hävisi sitten ajanmyötä, mutta pari vuotta se kesti.

En tiedä mikä sitten on, mutta sellanen siellä on ja tuo ns.luukallus tuli itselläni mieleen.

Nyt jatkamaan hommia:) 

Tänään oon saanu järkättyä paikkoja ym. taloustöitä tehtyä ja oltua enemmän 2, 5 vuotiaan poijjaankin kanssa:) Vauvelilla on ollut -ainakin tähän asti -sellainen päivä, että hän on vain syönyt ja nukkunut(ja vaippaa vaihdettu).

Yöllä meillä jopa nukuttiin yhden syötön välissä ruhtinaallisesti 5,5 tuntia!:)Se on jo paljon:)

Mutta moimoi!:) Palaillaan:)

Uhmailua ja mustasukkaisuutta a`la pienimies

Elisa:

Tää näyttää olevan niin, että kun luen bloginpuolella kommenttisi, siinä on vaan vaihtoehtona poista tai ilmoita roskapostiksi. Ei mitään sellaista, että vastaa kommenttiin tms. kuten voisi olettaa. Aika erikoista, todella. 

Joo, kyllä nuo parivuotiaat on niin ihanassa uhmaiässä, että ne keksii senkin vuoksi kaikkee heidän mielestään kivaa, mikä taas ei meidän äitien mielestä oo niin kivaa...:))))

Nyt meillon lisäksi nyt tullut tuota mustasukkaisuutta pintaan enempi. 

Tänään se näkyi oikein hyvin silloin, kun vauvan sai nukkumaan, niin tää kaks ja puol`vuotias kiljui aina vauvan hereille...nyt sitten vauveli on illan "kiitellyt" (=itkeskellyt) siitä meitä kaikkia, että ei oo saanunna nukkuu ihan aina sillon kun ois haluttanut, reppana...

Mutta näköjään se uni tulee kuin tuleekin sitkaammillekin sisseille lopuksi...nyt ne nukkuu tursottaa tuossa posket pölleröillään molemmilla...ihan veto pois näkyy olevan. Jos lie hieman ittellänikin, siis veto pois:))))

Aikamoista rumbaa on ollut tänään:)))) 

Pariin otteeseen ulkoiltiinkin tännään pienessä vesisateessa, mikä kyllä toisaalta piristikin kivasti, ainakin hetkeksi. Mutta huomaa kyllä, ettei itse ole ihan vielä oikeen entisessään kunnossa synnytyksen jäljiltä, astman puolesta...pikkasen heikko happi tuntui olevan, vaikkei vauhti ollut päätä huimaavaa, eikä lenkkikään ollut pitkä. Siellä mä "pää pitkällä" yrjösin yhteen puskaan lenkkipolun varrella...teki niin huonoo. 

No, pikkuhiljaa hyvä tulee. Pittää useemmin vaan lähtä käppäilemään ja happee haukkailee, siitä se rytmi taas ulkoiluunkin löytyy.

Nyt vielä pitänee ruveta pyykin viikkaukseen, jottei sitä tarvitse huomenna sitten päivitellä...sen jälkeen jos yrittäs hetken torkahtaa ennen seuraavaa syöttöö.

Mukavaa yön jatkoa kaikille ja etenkin tällasille "yökiitäjille!":)))  

(=kotityöt näköjään alkaa vasta kun yö tulee...) 

Palaillaan, moimoi!:)

valokuvia

Tässäpä muutama tuoreempi kuva:) Alla olevassa kuvassa vauvelimme sinivalohoidossa.

 Isin sylissä:) Hauska tuo vauvelin tukka, kun se näyttääpi irokeesille...

Äidin sylissä:)  Kamalan tummat silmän aluset minulla...(sitä tuntee olonsa pirteeksi, kunnes näkee kuvansa...)

 "Pieni pojan pulleroinen, tietä pitkin kulki..." tuleepi mieleen se lasten laulu, kun tätä hanipulleroista katsoo;)

Ja siinäpäs on koko minun rakas <3 laps` katras!:) Meidän rakkaat poijjaat!<3 Ylpeät isotveikat uuden tulokkaan äärellä!:)