Juhlahumua ja hieman muutakin humua...

Heipä hei!
Pitkä hiljasielo välissä :)

Syy siihen on se, että on niin paljon tapahtunut toukokuun aikana, hyvää ja huonoa, 
että välillä ei tiedä mitä tänne päivittäisi.

Lyhyesti ja ytimekkäästi kerron nyt sen verran, että olen käynyt tutkimuksissa, 
jotka liittyivät minun luki-ja kirjoitushäiriöön (jota ei ole diagnosoitu, 
mutta sellasta selkeesti on, myönnän itsekin sen)
Kävin neuropsykologilla, jonne minut passitettiin työvoimatoimiston kautta.
Tää neuropsykologi teetätti kaikenlaisia testejä kahden tunnin ajan, ja tuli siihen tulokseen, 
että tarvitaan lisää tutkimuksia.
Minulla on tarkkaavaisuushäiriöön selkeesti viitteitä, kuulema AD/HD tai ADD, 
mutta mitään sen tarkempaa ei vielä sanonut. 
Hän "esittää" tällasta mahdollisuutta, että testien perusteella hyvin vahvasti asia on näin.
Eli ootan mitä jatkossa tuleman pitää.
Mieli vaeltaa...en tiedä onko tää nyt hyvä juttu, vai huono juttu, vai molempia...
ikää minulla on jo kuitenkin 39-vuotta...taskussa peruskoulupaperit, ja (vain) yksi ammattitutkinto.
Työkokemusta ja oman elämän kautta opittua tietoa päässä ja sydämessä.
Kelpaanko minnekään töihin, jos minulle tulee nyt tuollainen diagnoosi...tiedän kyllä että pärjään esim. ammatissani, tiedän vaikeuteni ja tiedän hyvät puoleni...
Huojennus tulee siitä, että minä olen aina tiennyt, että minä olen jollain lailla erilainen, kuin toiset, 
ja nyt siihen asiaan näyttäisi tulevan vahvistus, miksi niin olen tuntenut.
No, nyt pitää vain odotella, mitä jatkossa tuleman pitää. 
Huomenna koitan kirjoitella painoasioista, kunhan olen käynyt vuosikontrollissa 
lääkärin vastaanotolla. 
(rt:llä kävin jo aiemmin, kaikki on, ja olen "leikkaustavoitteen" ylittänyt kuulema hienosti! Eli paljonko paino keskimäärin putoaa leikkausen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana. D-vitamiinia piti ruveta syömään purkista lisää)

Perjantai ja lauantai olivat meillä juhlapäiviä:)
Vanhin poika valmistui ammattikoulusta (omat haasteensa ollut hänellä koulun käynissä, 
ja nyt on toisen asteen koulu takana ja sai vielä stipendinkin!!!) 
Ammattikorkean pääsykokeisiinkin sai kutsut, joista toisessa on jo käynyt...toiset ovat tulevalla viikkoa.
Toiseksi vanhin poika pääsi ysiltä, niin hyvin arvosanoin, että uskon, 
että se  lukio alkaa sitten syksyllä! :)
Äitee on niiiiiiiiiiiin ylpee molemmista pojistaan <3 että halkee!!! 

Tässäpä juhlakuvia valmistuneista ja juhlakattauksesta (jääkaappi oli taas tarjottavaa pullollaan, 
kiitos äidin <3 ja tottakai isänkin, on ollut apuna järjestämässä juhlia(kin) ja saimme taas pitää juhlat mummolassa <3 :) 
En olisi kerennyt yksinäni leipoa juhliin kaikkia tarjottavia mitenkään, kun kaikkea muutakin ylimääräistä ohjelmaa sattui tietenkin niille kolmelle päivällekin, jolloin olisin mielellänä vain ja ainoastaan keskittynyt leipomaan! :D

 <3 Kiitos muistaneille vielä! ;) <3 

Palataan taas! ;)







 

Minimahan vuosipäivä ja paljon kuvia!!!

Äkkiä on aika menny...onneksi kaikki on mennyt kohdallani pääsääntöisesti hyvin, vaikken ollutkaan kirurgien ihannepotilas sairauksineni ja allergioineni. 
Mutta lainatakseni heidän sanojaan: "Leikkaus eteni, kuin höyryveturi. Määrätietoisesti, varmasti, kohti määränpäätä". Niin se on mennyt tämä vuosikin, samaa rataa. 
Syömisen tilalle tuli liikunta addiktio, joka vei hetkeksi sitten kipuineen paitsioon. 
Mutta sieltäpä taas noustaan. 
Astma on parempi, lähes lääkkeettä pärjään. Allergiatabun otan. 
Munuaisten suojaksi syön vielä pientä annosta verenpainelääkettä, mutta munuaisetkin ovat jo lähes normaalit. Verensokerit: normaalit. Uniapnea: normaali, enkä herää aamulla kieli purtunakaan, migreeniä en muistakaan millon ois viimeksi ollut, nivel yms. kränkkää kylläkin on, ja sitä tuntuu, että on enempi kuin ennen, mutta johtuu vissiin liikunnasta ja sen määrästä.
Pcos ilmeisesti on ja pysyy, hypojen (hypoglykemia, joka on leikkauksen jälkiseuraus) kanssa tulen toimeen, nekin tuntuu, että on nykyään hallinnassa. 
Kamalan tärkeetä on muistaa syödä 2-3 tunnin välein vähäsen, muuten muutun ihan mörökölliksi! Paino on tippunut -68,9kg Se jo tuntuu kyllä olossakin, ja paljon! 
Lisäksi kun on oman itsenäisyytensä/ omatoimisuuden/ toimintakyvyn saanut takaisin, 
niin on kuin uusi elämä ois alkanut! 
Ja ruokavalio. Se on muuttunut ihan totaalisesti vielä siitään.
Sitähän harjoiteltiin jo ennen leikkausta ENED dieetillä lähes vuoden verran, mutta oikeesti...liekkö tehneet sitten lobotomiankin, kun musta tuntuu, että se on ollut niin uskomattoman helppoa, siihen nähden mitä ajattelin, että se tulisi olemaan...? 
Mielitekoja on joskus ollut, mutta yllätykseksi juuri mikään ei maistu samalle kuin ennen, vaikka tuoksuu hyvälle. Eli ne tulee kyllä äkkiä syljettyä ulos suusta  Ja karvaasti se opettaa, jos väärää onnistuu ottaa. 
*tunnustan!!! Join (pöljä) kaakaota saunanpäälle, kun teki mieli kylmää juotavaa. 
Ei ollut vichyä, mitä sekoittaa veteen, joten ajattelin, että otan kylmää kaakaota vähän. 
No vähän otin. Ei tuntunut missään, ja ajattelin, että no...minä otan sitten lisää, pikkuhiljaa join, 
kun janotti. (pelkkä vesi maistuu leikkauksen jälkeen myös todella pahalle, ainakin minusta) 
Mutta kuinka ollakkaan...olin sitten raatona kokonaiset kolme tuntia, oksennin ja kuolasin, 
vaahto suunpielissä...olo oli kuin merisairaalla...sydän tykytti...vain siksi että join kaakaota! 
-No tyhmä minä!!! Sanottiinhan se, että leikkauksen jälkeen ei siedä enää samalla tavalla makeaa! *tsot tsot!!! Vaan opinpa sen, etten toiste "yllytä" itseäni moiseen suoritukseen. 
Leikkausta en kadu, enkä häpeä. 
Olen ollut onnekas. 
Minulle tämä "viimeinen kortti" antoi uuden elämän. 
Kiitos kaikesta kannustamisesta, tuesta ja myötäelämisestä tällä taipaleella teille kaikille ystäville täälläkin blogimaailmassa!!!<3

...tällaseksi meni jalkakin "loppusalla", ei sillä ois enää kohta kävelty ollenkaan :(

 

 

Onnellisena on helppo hymyillä! <3 ...ja matka jatkuu!!! :) Toivottavasti pysytte "kyydissä" edelleenkin! <3
Mukavaa päivää kaikille! Olette tärkeitä! <3

Lumi suli, talvi tuli, lumi suli, taas sataa...missä kesä???

Nyt on vappu juhlittu! :)
Hyvin pienillä eleillä ja asioilla entiseen nähdeen, eikä tehnyt edes tiukkaakaan :D
Muutenkin hieman erilainen vappu oli, kun satoi lumetkin maahan vielä...

...onneksi ne jo hieman kerkesi sulaa. Tiet ovat sulina lumesta, pihoilla vielä on jonkin verran lunta.
Ja nyt taas pikkasen näyttää, että rupee tuiskuttaa lunta, räntää tai mitä lie.... :(
Kyllä tämä lumen tulo jo riittää, ois vaan sitä aurinkoa ja vehreyttä jo tullut tilalle.

Salilla, lenkillä ja pyöräilee (pyöräkärryn kanssa ja ilman) on tullut käytyä. Lonkka on hyvänä, samoin selkä :)
Paino on tippunut  -800g :) BMI on nytten 35,36 eli vaikea lihavuus.
Lähtötilanne oli kuolemaan johtava lihavuus, BMI 64,1.
Kokonaispudotus -68,7kg :)
Ei taideta "pikkumassun vuosipäiväksi" (5.5.2015) päästä siihen tavoitteeseen kuitenkaan mitä joskus taannoin ajattelin...harmittaa kyllä, mutta tyydyn tähän, että se on ruvennut taas liikkuu alaspäin tuo vaakaluku. 
Siitä tavoitteesta jäädään jopa -7,8kg. :/
...no matka jatkuu, ja tahti on se mitä kroppa määrää. Minä koitan parhaani mukaan ohjailla :D

Kaikki ollaan lisäksi oltunna terveenä, mikä on aivan ihanaa!!! :)

Nyt palaan sunnuntaipäivän viettoon muitten joukkoon :)
Vuosipäivänä koitan kirjoitella ja laittaa kuvia tännekin, tai viimeistään sitten taas viikon päästä.
Katsotaan miten taas kerkeää :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :) <3 
Ootte tärkeitä! <3