Kuulumisia tiivistellysti:)

Hitsit että onkin hyvää tehnyt hieman ladata akkujaan!:) 
Tuntui jo että järki pakenee päästä, kun ei saa levättyä, päätä vaan särki ja särki...se yritteli varmaan jtn flunssaakin, muttei sitten tullutkaan. 
Nyt on Jyrillä vuorostaan hieman tukkoinen olo ja Eljaskin hieman köhii.
Astmalääkkeet tuplattu, jospa se rohto tepsii heilläkin.
Huomenna Väinö saa rotarokotteen, eli meillon tiedossa neuvola-aamu. 
Jumpassa on kuljettu ja edistystä on tullut vasuriin. 
Ranne tekee "vilkutusliikkeen" ja sormet aukeaa kunnolla. 
Avustettuna hän tarttuu esineeseen sillä kiinnikin. 
Raasu koittaa sitä sitten suuhun mielessään vissiin viedä, mutta eihän se mene, siispä siinäkin saa apua:) 
Voi sitä ilmettä, kun sitten saa maistellakin lelua. 
Niihin pieniin sieviin silmiin syttyy ihan lamput palamaan "bling!" ja suu menee hymyyn lelu suussa. 
Jokeltelua Väinöllä  tulee jo ihmeen paljon myös, ajatteleepi vissiin, että osallistumpas minäkin näihin keskusteluihinne:)
Yöt meillon nyt ruvettu myös nukkumaan näköjään. Ihanaa!:) 
Yhden syötön öitä. *koputtaa puuta.
Se nimittäin varmaan loppuu nyt huomenna, kun saadaan se rotarokote.
Eljaksella aikoinaan se rupes möyrii masussa heti (annetaan siis suuhun tippoja,  vaikka puhutaan rokotteesta) ja kun kotiin päästiin niin oksensi. 
Oksenteli sitten kolme vuorokautta kaikkiaan, välillä enempi, välillä vähempi.
Vanhemmat poijjaat ovat sitten sairastaneet sen taudin ihan kunnolla, raasut, (muutamana vuonna aina kevään tai syksyn aikana), sekä olleet yhdesti ihan sairaalahoidossa sen taudin takia. 
Muistan, kun silloin itkin ja rukoilin, että joku viisas keksis siihenkin tautiin rokotteen, kuten on muihinkin vakaviin lastentauteihin keksitty. 
Jyri-poika meinasi siihen nimittäin melkeenpä kuolla. 
Viikko oltiin sairaalassa, Jyri pahiten kipeenä ja tipassa. 
Mutta tippasuonet alkoi olla jo "käytetty" ja lääkäri sanoi, että nyt pittää tapahtua ihme, hän ei enää saa tippaa mihinkään ja se ei tiedä hyvää. 
Onneksi Jyri rupes sitten pikkuhiljaa huolimaan hörppyjä tuttipullosta (puolivuotias kun oli silloin). 
Ja niin kaikki sitten pikkuhiljaa kääntyi parhain päin. Lyhyestä kerrottuna, oikeesti siitäkkii sais taas romaanin aikaseksi, jos viittis kirjoittaa ihan juurta jaksaen...
Mutta sen sanon, että rota-virus on kova tauti! 
Herrajee, kun sitä tavaraa tuli molemmista päistä koko ajan ja se oli ihan hirveetä...! *hyi...puistattaa vieläkin ja se haju tulee heti mieleen...yök!:/
No, vähemmän haiseviin aiheisiin...
Isoilla poitsuilla on ollut jo kokeita koulussa, osa on mennyt hyvin ja osasta ei vielä tiedä. 
Vanhempain keskustelutkin ovat alkaneet pyöriä ja aikaa on jo varattu keskustelulle.
Saa nähdä mitä sanottavaa opettajalla on...aina se yhtälailla jännittää, vaikka olisi ihan hyvin lähtenyt koulu käyntiin nyt syksyllä, koulunkin puolelta:)
Isäntä tekeepi pitkiä päiviä töissä, jotta pääseepi sitten aina lääkärireissuille mukaan, kunhan niitä tulee taasen.
Autoja hän on korjaillut, kuten ennenkin, pikkuhiljaa. 
Nyt on vaan ollut vesisateita taas, on hieman vähemmällä ollut se sitten sen vuoksi. 
Puusavottakin tuolla pihalla pitäs aloittaa haravoinnin lisäksi pian myös, oikeestaan kärryn tyhjäys liiteriin. Siinon vielä syksyksi pihasaunaan puita ja talveksi takkapuita sisälle tupahan. 
Voi olla kyllä, että saa vielä toisen satsin hakea.
Talvikamppeetkin pitäs kattella kaupasta...jokaiselle ois niitten ostoo. Ja kengät. Kaikille.
Siinäpä sitä onkin katteltavaa...täällä on aika huonot valikoimat ainakin minun kokoiselleni. 
Ylivieskaan kai sitä saisi itte lähtee shoppailemaan, niitä maatilanemäntien kokoja kattelemaan:)))))
Yöt on olleet jo pikkupakkasen puolella.
Sieltä se tulee, se talvi taas...siitä puheenollen, taidan lähtä peiton alle lämpimään...
Ensilumia odotellessa, taas seuraavaan kertaan!:)
Palaillaan, yötä ja  moimoi!:)

...ainiin, ristiäiskuvia laitan, kunhan saadaan siirrettyä tähän uudelle koneelle niitä. Tästä kuulema puuttuu jokin ohjelma, jotta vois bluetoothilla puhelimesta niitä siirrellä:/   Joten joudutte hieman oottelee...sorry.

Ristiäispäivä:)

Juhlat menivät hyvin, väsymyksestäni huolimatta.
Aamulla heräsin kuola poskilla ja kieli purtuna...oli vissiin sitten "joku" ollut taas niin väsynyt vai migreenikö vai mikä lie syynä, että sellanen herääminen oli "taas"...
No, panadolit migreeniin ja menoksi. Siitä se päivä lähti.
Äiti rakas oli touhunnut mitä ihanimmat tarjoiltavat ja hääriskeli juhlien emäntänä, sisko rakas toimi omasta väsymyksestä huolimattaan tiskarina. 
Tuhannet kiitokset<3 heille. 
Isännän siskokin oli leiponut piirakkaa ja kakkua, joita toi sitten tullessaan. 
Kiitokset vielä sinnekin, jos satut lukemaan<3
Vieraita oli mukavasti, sellaset parikymmentä ja kummeja vauvalle tuli neljä:)
Kasteessa hän sai nimen Väinö Kalevi Pasinpoika:) 
Kutsumanimi on siis Väinö:)
Raskaana ollessa ja nyt on tullut lauleltua aika paljon J.Karjalaisen Väinö- laulua, jostain kumman syystä:)
Kerrompa samalla muuten aiempien lasteni nimet: Jere Matias, Jyri Toivo Olavi, Eljas Antero Pasinpoika. Oon tainnut tähän mennessä kertoilla heistä täällä nimillä "ensimmäinen poika", "toinen poika" jne. *heheheh:)))))
Kaksi ensimmäistä lastani/-mme ovat ensimmäisestä avioliitostani, nyt nämä kaksi viimeistä (tai oikeemmin kolme, se pieni, joka ei koskaan saanut syntyä...) on syntyneet tässä avoliitossa Pasin kanssa.
Sellainen poikalauma on nyt siis loppujen lopuksi täällä:)
Ja mä saan olla sitten kaikkien heidän "Maikkimaan" rinsessana sitten täällä ja pomottaa... ;) ...tosiaankin pomottaa juu, välillä hyvällä ja välillä tosi huonolla menestyksellä:)))))

Mutta nyt unta kaaliin, aamulla on jumppa klo 8!:)
Palaillaan ja mukavaa alkavaa työ-, loma-, kuntoutus-, ym. viikkoo kaikille!:)

Väsymyksen kourissa

Niin on väsyttäny, etton kaikki energia mennyt lastenhoitoon ja hengittämiseen, sekä jumppareissuihin.
Mistähän syystä sitä näin on uupunut...en tiedä...
Samallainen alku on ollunna muittennii kanssa, heti on ollu jtn sairasteluja ja jumppia tms. mutta on jaksettu ja on väsyttänyt.
Nyt vaan tuntuu, ettei "herää" kunnolla näihin päiviin:/
Sais vissiin aloittaa vitamiinikuurin. Nythän ne D-vitamiinit on ollunna tapetilla, pitäs tehostaa niitten syöntiä hirveesti, tupla, ellei triplamääriin asti. Niin pysys flunssat talvella loitolla, eikä väsyttäs jne. 
Mä voisin nukkua vaikka kellon ympäri, jos saisin siihen mahdollisuuden.
Mut niin luulen kyllä, että isäntä myös...koko sakki tässä talossa...unitauti?:))))
Vauveli on syönyt parin tunnin välein, pariin otteeseen on kauppaankin keretty syöttöjen välillä ja kaksi "kokonaista" yötäkin on nyt nukuttu (klo23-05.30)eli onhan se jo noin pienelle koko yö unta:)
Kaikki pitäs olla hyvin, mutta väsyttää silti.
Energiaa tulee tankattua mistä vaan hipleestä, mikä näkyy sitten näppyina naamataulussa ja vaaálla...johon päin en nyt taas hetkeen ole uskaltanut suurinpiirtein edes hengittää...
Jospa tämä meneepi ohitte pian, toivotaan ainakin niin.
Sunnuntaina olisi vihdoin ne ristiäisetkin:) Pakko oli äitiarmaan, kippuravarpaan leipomisiin turvautua. No, minä muistan häntä. 
Kyllä se sanonta totta on, että "Äidit ovat kuin enkeleitä! He kannattelevat meitä, kun emme itse jaksa lentää!" Kyllä allekirjoian nytten tuon...muistan toki vuoroni äitiä, en unohda kyllä avunantoa! Mukavaa kun pieninkin poika saapi nimen ja voi ihan julkisesti kutsua häntä nimellään, ei tartte enää "salailla".
Sellaset suunnitelmat tääll viikonlopulle:)

Mukavaa, aurinkoista viikonloppua!:)
Palaillaan taas, kun on mielikin virkeempi;)

Polilla käynti

Tänään oli sitten se lastenpoliaika. 

Lääkäri ja kaksi jumpparia siinä tutkailivat ja tarkistelivat vauvelia.

Vauveli oli kasvanut kovasti tissimaidolla, alastonpaino oli sen 5kg:)))))

Lääkäri sanoi, että tuntuupi maitoo ainakin saavan:))))

No, käden suhteen he päätyivät sitten siihen lopputulokseen, että Oyksista ortopedi tuleepi kattomaan vauvelia jo 17.9 lastenosastolle, samalla kun hänellä on leikkauspäivä Kajaanissa.

Suunnitelmana on siis tällähetkellä vauvelille pääsääntöisesti jumppaa, jumppaa ja jumppaa... jumppari ehdottikin, että jumppaus siirtyisi suoraan yksityiselle fysioterapeutille, koska jumpparinkin kanssa hoitosuhde tulee olemaan pitkä.

Leikkauspäätöstä ei tehdä kuulema, ennen kuin ollaan varmoja, ettei käsi rupea muuten toimimaan, eli n. 4-5kk odotetaan vielä, annetaan aikaa mahdolliseen ns. normaaliin kuntoutumiseen, vaikkakin tämä on "vaikeampi muoto erbistä", mikä meillä on. 

Kuulin sattumoisin sitten siinä lääkärillä, että meillon nyt tällähetkellä samalla paikkakunnalla pari muutakin vauvaa, joilla on erbi. Vaikka ensin olin siinä käsityksessä, ettei muita ole...

En tiedä sitten minkä asteisia heillä nämä vammat ovat, mutta emme ainakaan ole "yksin" omalla paikkakunnalla tämän "erbihomman" kanssa, vaan on näitä kohtalotovereita, ainakin jossain täällä lähelläkin olemassa:) Ja onhan niitä löytynytkin sieltä Redy ry:n facebook sivuiltakin, sinne tuli meillä heti liityttyä  myös.

Se olisi sitten viikonloppu:)

Isommat poijjaat lähteevät mummelin ja ukin kanssa maalle. 

Kuulostivat jotain muutakin kivaa keksineen, esim. Oulun reissun. Saa nähdä, onko viikonlopun sää sitten sellainen, että saavat Oulunkin reissun tehtyä.

Myö jäädään kotia näitten pienten kanssa ja jos huomen aamulla on hyvä ilma, käydään peräkonttikirppiksellä, sekä kierrätyskeskuksessa:) 

Päivän kohokohdat:)))))

Sitten jos ulkoillaan ja tehdään normijuttuja, mitä yleensäkin muuten touhuiltas.

Ristiäisten suunnittelukin pitää polkasta viikonloppuna käyntiin tolokummin...miten minä en muka nyt siitä saa ollenkaan mietittyä ja suunniteltua?! ;)

Päivän jatkoja, palaillaanpa taasen...!:)

Kirurgin aika tuli jo postissa!

Joo, pittää heti ilmoittaa, että meille tuli tänään postissa jo se kirurgian poliklinikka aika.

Se on lokakuun loppupuolella. 

Pikkuisen jännittää mitä tuleman pittää...

Mutta sehän me kuullaan vasta sitten siellä tarkemmin, joten pittää yrittää jättää ajatukset siitä vielä taka-alalle. Vielä sitä ei siis operoida, se on vain sellainen ns. suunnittelukäynti.

Nyt minusta on ruvennut tuntumaan, että siinä "lötköpötkö" kädessä, jossain siellä lavan ja olan seudulla tuntuu sellainen "luukallus"...tosin pieni, mutta jotain siellä tuntuu kuitennii.

Onneksi perjantaina on jo kontrolli sairaalaan lääkärille sekä jumpparille, saavat tunnustella vielä ja tarkastella...Kyllähän ne vauvan kuvasivat silloin käsistäkin, eikä murtumaa pitäs olla...mutta viimeksi sairaalassa ollessa jumpparikin ihmetteli "kipeyttä" joissain liikkeissä, ja tiedusteli pitäskö kuvata uudestaan kädet, mutta lääkäri sanoi topakasti, että ne on jo kuvattu, lausunto oli ok, ei kuvata enää.

Toiseksi vanhimmalla pojalla aikoinaan ,kun meni synnytyksessä se solisluu, hälle tuli sellainen luupiikki/ luukallus olkapään ja niskan puoliväliin...hävisi sitten ajanmyötä, mutta pari vuotta se kesti.

En tiedä mikä sitten on, mutta sellanen siellä on ja tuo ns.luukallus tuli itselläni mieleen.

Nyt jatkamaan hommia:) 

Tänään oon saanu järkättyä paikkoja ym. taloustöitä tehtyä ja oltua enemmän 2, 5 vuotiaan poijjaankin kanssa:) Vauvelilla on ollut -ainakin tähän asti -sellainen päivä, että hän on vain syönyt ja nukkunut(ja vaippaa vaihdettu).

Yöllä meillä jopa nukuttiin yhden syötön välissä ruhtinaallisesti 5,5 tuntia!:)Se on jo paljon:)

Mutta moimoi!:) Palaillaan:)

Uhmailua ja mustasukkaisuutta a`la pienimies

Elisa:

Tää näyttää olevan niin, että kun luen bloginpuolella kommenttisi, siinä on vaan vaihtoehtona poista tai ilmoita roskapostiksi. Ei mitään sellaista, että vastaa kommenttiin tms. kuten voisi olettaa. Aika erikoista, todella. 

Joo, kyllä nuo parivuotiaat on niin ihanassa uhmaiässä, että ne keksii senkin vuoksi kaikkee heidän mielestään kivaa, mikä taas ei meidän äitien mielestä oo niin kivaa...:))))

Nyt meillon lisäksi nyt tullut tuota mustasukkaisuutta pintaan enempi. 

Tänään se näkyi oikein hyvin silloin, kun vauvan sai nukkumaan, niin tää kaks ja puol`vuotias kiljui aina vauvan hereille...nyt sitten vauveli on illan "kiitellyt" (=itkeskellyt) siitä meitä kaikkia, että ei oo saanunna nukkuu ihan aina sillon kun ois haluttanut, reppana...

Mutta näköjään se uni tulee kuin tuleekin sitkaammillekin sisseille lopuksi...nyt ne nukkuu tursottaa tuossa posket pölleröillään molemmilla...ihan veto pois näkyy olevan. Jos lie hieman ittellänikin, siis veto pois:))))

Aikamoista rumbaa on ollut tänään:)))) 

Pariin otteeseen ulkoiltiinkin tännään pienessä vesisateessa, mikä kyllä toisaalta piristikin kivasti, ainakin hetkeksi. Mutta huomaa kyllä, ettei itse ole ihan vielä oikeen entisessään kunnossa synnytyksen jäljiltä, astman puolesta...pikkasen heikko happi tuntui olevan, vaikkei vauhti ollut päätä huimaavaa, eikä lenkkikään ollut pitkä. Siellä mä "pää pitkällä" yrjösin yhteen puskaan lenkkipolun varrella...teki niin huonoo. 

No, pikkuhiljaa hyvä tulee. Pittää useemmin vaan lähtä käppäilemään ja happee haukkailee, siitä se rytmi taas ulkoiluunkin löytyy.

Nyt vielä pitänee ruveta pyykin viikkaukseen, jottei sitä tarvitse huomenna sitten päivitellä...sen jälkeen jos yrittäs hetken torkahtaa ennen seuraavaa syöttöö.

Mukavaa yön jatkoa kaikille ja etenkin tällasille "yökiitäjille!":)))  

(=kotityöt näköjään alkaa vasta kun yö tulee...) 

Palaillaan, moimoi!:)

valokuvia

Tässäpä muutama tuoreempi kuva:) Alla olevassa kuvassa vauvelimme sinivalohoidossa.

 Isin sylissä:) Hauska tuo vauvelin tukka, kun se näyttääpi irokeesille...

Äidin sylissä:)  Kamalan tummat silmän aluset minulla...(sitä tuntee olonsa pirteeksi, kunnes näkee kuvansa...)

 "Pieni pojan pulleroinen, tietä pitkin kulki..." tuleepi mieleen se lasten laulu, kun tätä hanipulleroista katsoo;)

Ja siinäpäs on koko minun rakas <3 laps` katras!:) Meidän rakkaat poijjaat!<3 Ylpeät isotveikat uuden tulokkaan äärellä!:)

Lauantain turinoita pitkästä aikaa

Kiitos Elisalle kommentistasi/ viestistäsi ja tsempistä!:)    

En ymmärrä, miksei sitä viestiäsi saanut tuohon tekstini jatkoksi julkaistua ja siihen vastattua..jokin asetus juttu kai...? En ilmeisestikään ole kunnolla  perehtynyt tähän blogimaailmaan... ;)

Meillon ollut tiivis päivä tissittelyssä tänäänkin, jokin tankkausvaihe menossa? 

Tuntuu, että koko ajan saa vaihtaa vain tissiltä toiselle tuota pientä, suloista ahmattia:)))) 

...No, poika tekee tulevien päivien maitotilausta suuremmaksi;)

Eilen meillä oli taas äksönia illan aikana, kun  tää meidän 2,5 vuotias aukas silmänsä soffankulmaan...kunnon vekkihän siitä tuli luomeenja verta hirveesti, joten ei muuta kuin isäntä asialle ja auto kohti sairaalanmäkkee ja liimapaikka silmäluomeen. Että  sellasta.

Mutta tämä ilta onkin sitten ollu hänellä rauhallisempi, ei ole hypiskellyt miten sattuu ja aivan niin "iltavilliin" asti innostunut riehumaan, kuin eilen. Harmi, että joskus jotkut asiat menee perille vasta kantapään kautta...Mutta sehän on vain elämää. 

Miespuoliset kävivät tänään aamulla suurkirppiksellä, mutta palasivat melkeen tyhjin käsin sieltä pois. 

Tällä kertaa ei tullut kotiin muita löytöjä, kuin muutama vanha pikkuauto, sekä seiskaluokkalaisen pikkulego löytö bionicle kokoelmaan. Isoin poika oli ostanut jonkin pleikkaripelin.

Aivan oikeen, meillä isommatkin poijjaat leikkii vielä legoilla, no ehkä tämä isoin ei enää niinkään ittekseen niillä värkkäile, mutta "pienempien" kanssa kyllä näpräilee ja rakentelee:) 

Olen sitä mieltä, että lapsi saa olla lapsi niin pitkään kuin haluaa, kerkeepi niitä "pahoja" tapoja näkemään ja kokeilemaan myöhemminkin, jos sille tuntuu.

No, ja onhan tuossa pihalla sitten isännällä taas uus projekti, eräs kuluneen kesän pihakirppis löytö...vanha Rover, joka on nyt ollut hinkkauksen, hankauksen ja tarkastelun alla aika tiiviiseen;)

Minä jo koitin kysellä, että "millonkas siitä joku entisistä autoista lähtee jonnekin päin...?" :))))

Eipä kohta tartte sitten kenenkään stressata ruohonleikkuusta, jos noita autoja tuohon tahtiin tulee...

tai mistään muustakaan, kuten ensi kesän kasvimaasta...tällekesälle en olisi itse sittenkään sitä kopeutunutkaan laittamaan. Ja talvihan sieltä nmuutennii kohta taas tulee...yöt on jo käyneet täälläpäin pakkasen puolella :/   *Hrrrrrrrrrrrrrrrrr....

Mutta mikäs syksyssä onkaan sen ihanampaa, kuin katsella loimuavaa takkatulta...poltella kynttilöitä...ja laittaa pihalle lyhtyjä.

Ei tässä sen ihmeempiä turinoita tänään, kuulemisiin taas:)

Meidän seiskaluokkalaisen sanomista siteeraten:

"Mukavaa kun on viikonloppu ja kaikki koolla!" :)

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille jotka sattuvat blogiani lukemaan!:)