Gastroskopia anestesiassa kertomus, viikkopudotus ja kuulumiset pikaseen!

Hei vaan kaikille! 
Ja lämpimästi <3 tervetuloa uudelle lukijalle, Pinja a!:)

Siitä on hetki vierähtänyt, kun viimeksi tänne kirjoitin:)
Paljon on tapahtunut tässä välillä silti:)

Gastroskopia anestesiassa tehtiin, ja se onnistui *Hurraa, hurraa, hurraa!:))))))
...no, tietenkin onnistui, kun nukuttivat!;)

Mutta kyllä mua jännitti ihan hirveesti! 
Olin siellä varmaan, kuin ajovaloista säikähtänyt jänis!
Aamulla ilmoittauduin osastolla klo 6.20 (oikea aika olisi ollut klo 6.45, joten etuajassa olin, ihme kyllä)
Hississä jännitti niin, että meinasin oksentaa sinne, "laatoittaa" hieman lattiaa uudelleen...mutta kyyti oli nopea ylöspäin ja ennen kuin kerkesin sellaista onneksi tehdä, olinkin jo "perillä".

Aamulla klo 7.30 pääsin vasta sairaanhoitajan haastatteluun, mitattiin verenpaine, käytiin allergiat läpi, otin aamulääkkeeni mitä sain ja kuulin, että olen sille aamua toinen saliin vietävä.
No, kysymyksiä olisi ollut, mutta sen verran kipakka täti oli siinä pöydän ääressä, että jäin odottamaan huomattavasti ystävällisempää täti-ihmistä tilalle ;)
Sen jälkeen pääsin huoneeseeni.
Sinne tuotiin minulle leikkaussalivaatteet, jotka vaihdoin ylleni.
Toooosi sexyt....vaaleensiniset housut ja selästä auki oleva pusero, joka sitastiin kiinni niskalta narulla. 
Ja sukat, sekä aamutakki.

Sitten vaan oottelin...oottelin...oottelin ja oottelin, ja meinasin jo lähtä kotiakin, kun alkoi tympimään koko oottelu.
No, ko 13.15 kävi käsky vaihtaa huonetta. 
Tuli vieläkin yrmeämpi hoitaja siihen komentelemaan ja helevettiä huutelemaan muillekin hoitajille. 
Tässä vaiheessa kävi minulle hyvin harvinaisen selväksi, että osastolla on todella huono työhenki. :(

Hönkäsimpä siinä parinminuutin mittasen palautteen kaiken heidän keskenäisen kiistan keskellä heille ja sanoin, että he vaarantavat potilasturvallisuudenkin nuilla sisäsillä kiistoillaan, että sille kannattas tehdä oikeesti jotain, kyllä te itsekin tiedätte, mikä täällä mättää...
Ja kun mikään tieto ei kulje näköjään siellä minnekään hoitajien välillä. 
Ja miten siellä vanhuksille ja muillekin potilaille ollaan tylyjä ja jokainen hoitaja ohjeistaa omin tavoin, tuulestako ne tempaa ne ohjeet??? 
Toinen sanoo toista ja toinen toista, ei ihme, jos potilaat on ymmällään.
Naama on kuin norsun perse kaikilla hoitajilla, sekä kummallista silmienpyöritystä ja naaman vääntelyä, tollasen helvetin huutamisen lisäksi sitten on havaittavissa toisten työntekijöiden seläntakana.
Niin mä sanoin. 
Kiittelivät palautteesta ja sanoivat, että ton voi kirjallisena laittaa menemään...
Mä sanoin, että mä sanoin nyt tässä, te kuulitte ja tiiätte palavereissa tätä asiaa ruveta hoitaa ilman kirjoitteluakin.

No, huoneeseen pääsin ja samantien mulle tuotiin Pamol F 2x että pureppas siitä, "jauha jauha, niin sylkee erittyy niin voit sitten niellä ne tabetit..." 
*hih...Se oli mun esilääke:)))) Kipulääke:)))) ...Ja olin siis nukutukseen menossa:))))

No, ilman vesitilkkaa en saanut sitä alas, joten ynseä hoitaja antoi sitten kuitenkin onneksi tipan vettä.
Sitten kuului käsky, että "kintut kyytiin ja pää tyynyyn". 
Sain kaksi peittoo päälleni, joista toinen oli lämpöpeitto.
Laidat ylös ja liikenteeseen. Klo 13.30 olin jo salissa, melkeen. 
Sellasessa välitilassa odottelin, että saan mennä saliin.
Siinä huoneessa vasta tapasin ystävällisen ihmisen joka hymyili, jutteli ja "lohdutti" ettei hänen käsissään ole kukaan kuollut, että luottavaisin mielin saan olla. Hän piti kädestäkin, jopa kiinni samalla:)
Hän pysähtyi hetkeksi kiireen keskellä ja kuunteli, oikeesti kuunteli. Ja siis oikeesti jopa HYMYILI!!! :)
Mulla eno on aikoinaan kuollut (20v. sitten kylläkin) leikkaukseen mennessä, rauhottaviin jo, joten siinä "pelkopesäkettä" sitten mieleen on riittänyt. 

Mutta tää hoitaja kertoi todennäköiset syyt sellaseen kuolemaan ja ajattelin, että siinä on perää.
Eli kerrompa tässävaiheessa lyhyesti stoorin: 

Tää mun enomies oli diabeetikko, joka oli menossa jalkojen amputaatioon. 
Hän kuoli ennen leikkausta jo rauhoittavien lääkkeitten jälkeen. 
Todennäköisesti on ollut niin paljon bakteereja jo veressä, että siihen kuoli... :(   
Ja hän oli sitä ennen sanonut, että hän ennemmin kuolee, kuin antaa jalkansa amputoida...*karmivaa...  
Mutta niin siis kävi, että sai jalat pitää, mutta henki meni. R.I.P eno. 

No, jatkan vielä tätä omaa stooria...
Klo 14.00 olin salissa, mutta meni jonkin aikaa valmisteluissa kun sain tippakanyylin, verenpainemittarin, happisaturaatiomittarin ja lihasjännitystämittaavan mittarin. 
Ja hirveesti lätkiä jokapuolelle yläkroppaa ja otsaan, sellaisen lätkän, joka mittaa "unen syvyyttä"...
Sain istua koko sen laittamisen ajan, sillä en voinut olla aivan selällään niin pitkään. 
Olisi tuntunut pahalle, kun läskit ois valunu kurkulle ja muutennii jännitti...
No, sitten tuli saliin koko ajan ihmisiä lisää ja kohta kuulin, kun tarkistuslistaa kävivät läpi.
Sen jälkeen emäntä pötkälleen ja kuului että nyt lähtee tulemaan (siis nukutusaine) ja samalla sain maskin naamaan (joka hais homeelle*hih..) siitä pyydettiin hengittää muutama kerta oikeen syvään happee 
(kyllä siinä jotain oli lisäksi varmaan nukutuskaasua, kun hais jännälle...) 
Pari kertaa omaan tuttuun tyylini tapaan yökkäsin, mutta silti "reippaana" hengitin omien laskujen mukaan 4x ja sitten pimeni vintti!!! Totaalinen pimennys:)
Se tuntui sille, kuin joskus oikeen väsyneenä silmiä ei saa vaan auki pidettyy vaan uni tulee väkisin.
Eli ei ollu kamalaa:)
Eikä nukutusaine tuntunut millekään tipan kautta laitettuna, vaikka olin lukenut, että sekin tuntuu pistävälle tai kylmälle. 
Ja kysyiväthän ne siitäkin siellä heti, mutta sanoin heti että en tuntenut.

Mutta siinä untenmailla olin, en tienny mittää! Lupaus täyttyi!:) 
Olin koneeseen kytkettynä ollut koko ajan, joka hengitti puolestani ja samalla ovat toisella letkulla kattelleet mahaani ja ottaneet näytteitä sitä kautta. 
Näkyvänä muistona toimenpiteestä "Billy Idol huuli", joka laskeutui 2-3pvn aikana omaksi, siihen oli tullut rakkula alapuolellekin huulta.
Johtuen just noista kahdesta putkesta, mitä kurkussani oli pyöritelty, oli nimittäin hieman ottanu osumaa huuleen.
Toimenpide oli kestäny 5min ja 8 näytettä olivat ottaneet, ohutsuolesta asti.
Ja palleatyrää ei kuulema minulla ole! :) 
Ja joka kerta lääkärit on mahaani osoitelleet ja sanoneet, että mullon iso palleetyrä tai joku tyrä ainakin. Mutta eipä ollut. Onneksi!:)

Heräämössä heräsin jo vartti toimenpiteen jälkeen (olin kyllä salissakin heränny, mutten sitä muista yhtään, kun ovat herätelleet ennen heräämöön siirtoa) klo oli tuolloin jtn 15.20
Heräämössä hoitajat kävivät siinä juttelee ja toivottelee kädestä pitäen onnee tulevaan leikkaukseen Oysissa:)
Niin hyvä mieli jäi sitten ainakin siitä kokemuksesta!:)

Sittenpä tuli noutaja(onneksi nyt mukava myös) osastolle, jossa olin klo 16.30
Sain ohjeeksi juodan kylmää, ei muuta. Ja kotiin pääsin kun pää ja jalat kantoi, sekä pissa kulkee normaalisti. Ongelmaa ei ollut noiden asioiden suhteen.
Jotain n. klo 19 olin sitten kotona.
Pää hieman pökkerö ja väsynyt, mutta ei nukkumaan...

Väinö oli tippunut tuolilta päälleen jossai välissä silläaikaa ja isäntä läks heti minut tuotuaan sen kanssa päivystykseen, kun Väinö alkoi oksentamaankin.
Kehoitus oli, että kahden tunnin välein hereille seuraavana yönä. 
No näin tein...ja lisäksi alkoi yskä piinaamaan Väinöä, joka aika pian kävi selväksi että kyseessä on kunnon laryngiitti :(
Joten yöulkoilua saatiin harrastaa kaks yötä, sitten vein aamulla päivystykseen ja saatiin kortisonia, 
joka laukasi oireet vähemmälle. Muttei kokonaan ole helppottanut, ainakaan vielä, sillä viime yö ulkoiltiin taas tiuhaan.
Tänä aamulla käytiin mäellä taas kortisonia yrittää uudelleen saada, mutta ei saatu, kuulema entinen vaikuttaa vielä...joo...no, alkas sitten näkyäkkin jossain...*huoh....

Sellasta täällä.

Ja viikkopudotus "tadaa!" -1kg!:) Ja muuten uudella kymmenluvulla mennään taasen!!!:)

Sairaalan vaakan mukaan ois ollu enempikin, mutta vaakahan näyttää eripaikoissa hieman eri lukemia.
Mutta matka alaspäin painon tiputuksessa jatkuu, hyvä niin! :)

Nyt vaan jännätään tuloksia, jotka saan kuulla 2-3vkon päästä. 
Ne menee suoraan Oysiin... 
Ja soitinkin sinne Oysiin, että tietäävät kaavailla jo hieman tulevaa ;)
Samalla saan sitten kuulla leikkauspäivän, jos ei ole tuloksissa mitään hoidettavaa.

Silmämääräisesti se gastroskopian tehnyt lääkäri muuten sanoikin, ettei siellä mitää ihmeitä näkynyt muutakuin "hel...hirveen isoksi laajentunut vatsalaukku!" ja naurahti päälle, ettei oo ennen sellasta kellää nähnytkään:))))
No, mitenhän iso se on ollut sitten, sitä en tiedä? 
Eikä se lääkäri osannut sanoo syytä, miksi se on ollut niin iso. No, sekin varmaan selviää...

Nyt toivotaan vaan parasta, pelätään pahinta...no, ei ei nyt sellasia mietitä.

Nyt ruvetaan jatkaa viikonlopun viettoa ja rentoutumaan, edes hetkeksi, jotenkin:)))

Palaillaampa taasen moikka moi! <3 Ootte tärkeitä kaikki siellä ruudun toisella puolenkin!!! :)