Comeback to my blog! :)

Täällä ollaan taas, en voi sanoa että levänneenä, mutta kuitennii:) 
Melekeen niinku ois tosiaan comebacin tehnyt:))))))
En oo unohtanu tätä hommaa, on vaan ollu niin paljon muuta mielenpäällä...
...joten nyt pitemmittä puheitta asiaan.
Kuulumiset heti alkuun: elokuusta lokakuuhun on Väinö ollut enempi ja vähempi yskäinen, 
on kokeiltu montelukast huonolla menestyksellä. 
Nyt sitten saatiin seretide, joka näyttäs olevan ehken parempi:) 
Ainakin meillä jo nukutaan edes osa yöstä, eikä istuta avoimen ikkunan alla hönkimässä ventolinea ja lopuksi yrjötä lattioita...että nyt on parempi:) 
Maitokin vaihdettiin eriin. Nyt on käytössä Nutrilon Standard 2.   
Eljaksellekin aloitettiin seretide ja hän on voinut myös paremmin. 
Ruokahalut ovat löytyneet viimeinkin ja uusia ruokia on maisteltu oksentamatta. 
Ruoan koostumuskaan ei enää ole oksentamista laukaiseva tekijä!:) 
Jeeee! Meillä menee siis hyvin! :D

 Isot poijjaat ovat olleet terveenä ja koulu jatkuu edelleen kivasti molemmilla!:) Äiti on ylpee isoista poijjistaan, sekä tottakai kaikista rakkaistaan <3 !;)
Jyrillä on lisäksi tulossa keväällä rippijuhlat, joten on sellaistakin puuhaa tiedossa, hyvissä ajoin suunnittelua ja muuta:)

Isäntä <3  armas oli leikkuulla nyt torstaina...napatyrä hävis ja tilalle tuli uus napa, joka lähinnä leikkuuhavan ja ompeleiden vuoksi muistuttaa "hymynaama" hymiötä :)  
Särkylääkkeitä ja lepoa, kolme viikkoo saikkua, sitten pitäs olla kunnossa:)
Väinö on menossa myös leikkuulle, muttei käsi, vaan karannut kives palautetaan paikoilleen.

Itselleni tuli Oysiin kutsu, letkunnielentään...vatsan tähystykseen siis. Ei kiva, mutta pakollinen toimenpide tulevaa varten...
Tämä hiljaiselo on osittain johtunut siitäkin...on pitänyt hieman yrittää miettiä asioita.
Paljastetaan nyt sitten, että aikoinaan, kun kerroin siitä munuaisissa olevasta häikästä...no, siton seurattu...tultu siihen tulokseen, että mulle ei tässä vaiheessa ilmeisesti allergioitteni vuoksi  määrätä lääkkeitä verenpaineeseen, eikä nesteenpoistoon...vaan lasketaan sen varaan, että kun nää tutkimukset on ohi ja "loppuhaastattelut" takana, niin keväällä minutkin sitten leikataan. 
Mulle tehdään mahalaukun ohitusleikkaus, vai mikä se nyt onkaan...mahalaukusta tulee kooltaan pingispallo.
Sen seurauksena lääkärit olettavat, että munuaisten tila ym. palautuisi paremmiksi.
Sitä toivon minäkin. 
Kolme vuotta sitten mulle ehdotettiin jo tätä, haistatin pitkät, olinhan juuri laihduttanut aiemmin paljon taas pois elopainoo.
Ja Eljaksenkin syntymän jälkeen sain pois painoo hyvin:) 
Kuvittelin, että Väinönkin syntymän jälkeen...mutta ei. Nämä kilot istuu liian tiukassa. 
Mullei oo kyllä energiaakaan oikeen mihinkään, muutakuin "pakollisiin" askareisiin, mutta en todellakaan vain syö ja makaa silti.  Arjen askareet pitää huolen liikkeessä olemisesta, kun mennä suihkia pittää joka suuntaan.
Joo, nyt joku siellä aattelee, että ompa luuseri, menee leikkuulle, ei saa painoo itte pois. Kuulkaapa, sitä painoo on meikäläisen historiikissä pudotettu jo yhteesä sellaset määrät, ettei minussa pitäs olla kuin luu ja nahka. Painoo osaa jokainen pudottaa, mutta se pitäminen balanssissa, on toisille vaikeempaa.
Ja ei, en oo mikään pullanmussuttaja ja karkkihiiri. Mun kilot on tullu ihan perinteisellä suomalaisella ruoalla.
Joo,oon luuseri ja se saatanan läski, joka ei saa itteesä niskasta kiinni otettuu ja täys hööki päällä painettuu kiloja jossai kuntosalilla kasaan. Ja menneepi vielä "veroeuroilla" meen leikkuulle, sitäkin kuulee. 
KYLLÄ! ...niitä veroja maksan minäkin tähän yhteiskuntaan, joten palvelut ym. kuuluu minullekin. Hoidetaanhan juoppoja ja tupakkamiehiä ja akkoja, "hankkiivathan hekin omat tautinsa", jos näitä ruvetaan vertaamaan. 
Sitäpaitsi en ole itse sinne pyytänyt päästä, enkä kuvittele sen olevan helppo tie. Sillä sitä se ei ole. 
Sinne ei niin vaan mennä, sitä edeltään melko monta käyntiä ravintoterapeutilla, lääkärillä...painoo pitää pudottaa, ennen lähetteen saamista sisätaudeille. Sielläkin haastatellaan: hoitaja ja lääkäri, ja päättää laittaako leikkuulle lähetettä. Minä olen siis nyt tässä vaiheessa prosessia: lähete on saatu, käsitelty ja homma etenee. Nämä kokeet ja tutkimukset, sekä kirurgin, sairaanhoitajan ,psykologin, ravintoterapeutin ja fysioterapeutin ns. haastattelut on vielä edessä sielläkin Oysilla. 
Eli laikkauspäivämäärää en tiedä vielä, se selviää silloin tuolla käynnillä (tammikuussa) hyväksytäänkö minut varmasti siihen leikkaukseen. 
Siitä käynnistä 6-8vkoa pitää olla ENE -dieetillä kokonaan, jotta maksan rasva saadaan minimiin, eikä se sitten haittaa leikkuuta. Leikkausaika on siis sitten tammikuun käynnistä 6-8 vkon päässä...sen verran tiedän.

Niin, ja eikä se pelkkä leikkaus takaa laihtumista. 
Kaikki muuttuu sen jälkeen, uusi elämä ruokailutottumuksineen alkaa. 
Sitä yritän harjoitella jo nytten. Toivon, että se onnistuu, sillä se on minun viimeinen oljenkorsi voida ylipäätään olla hengissä, olla terveempi, olla energisempi. 
Nyt tällähetkellä elimistö meinaa luovuttaa, ei enää jaksa.

Onneksi isommat poijjaat kannustaa äiteetä, ja ymmärtää samoin mies, sekä parhain ystäväni. 
Muutama tuttu ja sukulainen tietää tähän mennessä, osa heistä kannustaa ja ymmärtää osa ei... 
Ja nyt tää on sitten jo julkista sanaa:))))) 
Mutta siltikin, tää kirjoittaminen on minulle itselleni tärkee osa tätä...samalla tulee mietittyy asioita ja ns. sisäisesti keskusteltua itsensäkin kanssa...Enkä silti todellakaan kaipaa, että tästä erityistä juorumyllyä lähtee liikkeelle. Enkä kyllä aio sillai salaillakaan asiaa, jos puhetta tulee. 
Ainahan arvostelijoita riittää ja ns. besserwissereitä, oon jo osani saanu heistä ja varmasti tulen saamaan...mutta siitä huolimatta yritän keskittyä asiaan omalta kantiltani, 
minä itse tiedän miten asiat ovat oikeasti.

Nyt tässä nämä kuulumiset siis tälläkertaa, palaillaa taasen kun aika antaa myöten!:)

Hyvää pyhäinmiestenpäivää, kekriä, halloweeniä kaikille...sytytetään kynttilä(t) ja muistellaan heitä, jotka ovat jo keskuudestamme poistuneet. Ja näytetään miten paljon rakastammekaan heitä rakkaimpiamme, ketkä keskuudessamme ovat ja elävät tässä ja nyt tätä päivää.
...joo, meni syvälliseksi...mutta koskaanhan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen.