Leipomuksia vuodenvaihteelle

Tänään leivottiin extempore vuodenvaihteen pullia...njaah, tais mennä kyllä uunista ottaessa jo noitten murkkujen suuhun puolet pelliltä...mutta onneksi niitä jäi vielä:)
Äitee sai taas tyytyä kattoo tyytyväisiä ilmeitä, kun pullaa mussuttivat. 
Vehnäjauhopullia nääs, ihan taktikoitu juttu. 
Kun ei oo luontaisesti gluteiinittomia jauhoja kaapissa, niin ei tule kiusausta tehdä samalla ittelle, etes lettuja.
Ohje on mun taivaan ikuisesta kouluaikaisesta kotitalouskirjasta, jota on sitten pikkasen muokattu omaan tarkoitukseen sopivaksi, poistettu esim. se sitruunamehu, kun eivät pysty allergian vuoksi sitä syömään.

Tässä leivontasessiosta (=taikinaterapiaa...) kuvia:

Leipuri hiiva (=Eljas), joka ei meinannu malttaa tulla mukaan, mutta kun tuli, niin se oliki niin kivaa taas, että loppuun asti jaksoi leipoo mukana. Isot veikat oli mukana myös, mutta halusivat nyt jäädä kuvasta pois:)
Väinö herra ei päässy nyt mukaan leipoo, ko on juuri ollut se mahatautikin...ei liata pöpöillä pullia:))))

 Eljaksen ukkopulla ja ukon auto...

Siinäpä niitä oli sitten valmiinakin, ja Eljaksen omatkin siinä lautasella oottaa syöjää...nyt vaan sitten tuumas, ko katto niitä, että "Hyi! Yök...."  ...noooh...mitäs pisti nuita rusinoita taasen niin paljon?
Kyllä se poika syö nuo, kohan kaivelee nuo rusinat veks...

Jaa...niin, että Väinökö nukku leipomisen ajan päikkäreitä...? 
...Ehei...rupes valmis nisu tuoksuu nokkaan, niin "laadunvalvoja" heräs lempipuuhaansa :))))))

No, mitäs tuumas isommat? 
Lasten suustahan se totuus tulee, kuten tänäänkin taas kuultiin:)))))
"Nää on hyviä, saako lisää...mumsmumsmums....mutta nää ei vedä vertoja mummon pullille, et ikinä yllä sille tasolle, millä muimmo on leipomisessa!"  
...Juuuuh, kiitos:) Tiedän, siiton kyllä paha paremmaksi pistää. 
Mummo ko on parempi, ko kaupungin leipurit ja kondiittorit. 
Tällanen edelleen aloittelijan tasolla oleva kotileipuri ei pärjää mitenkään siinä "kisassa";) 
...Ja sitäpaitsi, en etes kerkee niin usein leipoo kuten rakas äitini (lähes joka päivä, rutiinilla), niin eipä sitä tässä hommassa harjaannu:))))) 
...enkä etes mielestäni kisannut...no, myönnettäköön, oishan se joskus kiva kuulla, että "nää oli yhtä hyviä kuin mummon tekemät" tai "lähes yhtä hyviä..."

Mutta saan tyytyä siis tähän "välttävään" arvosanaan ja olla tyytyväinen että puolet ovat jo nyt iltaan mennessä syöneet kolmesta pellillisestä, joten ei ne niin huonoja sit oo...?  ...Eihän...? :D