Väinön Oysin reissu saatiin tehtyä,
se on ainut positiivinen juttu tälläviikkoa.
Eljas aloitti viikko takaperin sunnuntaina päästelemään varpusparvia ihan urakalla,
ja Pasi perään, joten heillä reissu peruuntui.
Soitin potilashotelliin ja sairaalaan toki, ja kerroin "tautitilanteesta",
mutta silti meidät toivotettiin teretulleeksi, koska me itse olimme terveitä.
Minun isäni, eli Väinön ukki lähti meille sitten "taksikuskiksi"Ouluun.
Tässä sitä mennään... :D
Menimme sinne maanantai illaksi ja nukuimme yön potilashotellissa.
Väinö nukkui koko yön minun kainalossani, ei halunnut pinnasänkyyn enää.
Kuvassa Väinö leikkii potilashotellin leluilla. Lisäksi piirreltiin, otin mukaan reissuun kyniä ja paperia. Sekä rakkaan iltasatukirjan. Sitä luettiin myös:)
Tiistai aamuna sitten olimme jo hyvissä ajoin, puoli kahdeksaksi ilmoittautumassa ties kuinka monelle päätteelle, ennen kuin tapasimme ketään kasvokkain.
Tulohaastattelu hoitui kätevästi puhelimella, olimma juuri ajamassa Kajaanista Ouluun,
kun sairaanhoitaja soitti ja otti esitiedot ym. ylös siinä :)
Väinö sai osastolla osaston vaatteet, sitten tulikin lastenlääkäri yrittelee "unikorkille" paikkaa,
mutta pieleen meni melko monta yritystä :/
Suonet piilossa, ja kamala kiire, häslää ja sählää...Väinö itkee kun pelkää...yritän lohduttaa.
Ei auta emlatkaan, kun ne puuduttaa vaan pinnan...ja tökitään moneen muuhunkin paikkaan missä ei oo ees emlaa ollut, kiireessä, nopeeta, tökitään...pyöritellään neulaa, läpsytellään, ei löydy suonta:(
No, sitten tuli nukkumatti.
"Kiire, kiire, kiire..."toimenpide pitäs alkaa 20min päästä!
No, siinä pikku sanaharkkaa hoitajien ja nukkumatin kesken kuuntelin,
sitten jo sanoin minäkin pari sanaa...toistamiseen...ensimmäisen kerran tuli sanottua pikkasen,
kun ei ollut meillepäin mitään puhetta, että tatuointitarraakaan ei saisi olla lapsella kädessä,
kun menee magneettikuvaukseen ja kuulosti sille, että mitenhän lienee,
haittaako se tutkimusta sitten kuitenkin.
No, viimein sählättyään ja sihistyään nukkumatti sai unikorkin Väinölle vasempaan jalkaan.
Kuvassa uninen Väinö ja uninen äiti :))))
"Unikorkki" paketoituna...
Väinö sai pitää hiuksensa päässä...seuraavaksi ois lähteny tukka ja kanyyli tökätty sinne jonnekin pään suoneen.
Ja sitten kiireellä röntgeniin ja sinne MRI kuvaukseen,
Väinö sängyllä maaten (hoitaja painoi välillä lisäksi maakuuasentoon, koska jossain välissä unikorkkia laittaessa siinä samalla Väinölle annettiin jo rauhottavaa esilääkkeeksi).
Tässä kuvassa ollaan siinä "hurukyydissä"...
Alimmassa kuvassa Väinö ihmettelee hississä pökkeröllään, että minne mennään???
Kyyti olikin nopeeta, "Räikkösen lailla" mentiin...ei äitee ja ukki meinanna perässä pysyä!
No sinne huoneeseen poika ja pikaset heipat, "voittekin lähtä" siitä sitten.
No, mehän mentiin...Ohimennen annoin palautetta hoitajille vielä kiireestä ja pienen potilaan hoidosta, joaka oli kaikkea muuta kuin kiireetöntä ja asiallista yhdessä välissä.
Hoitaja tuumas, että ei varmaan Väinö onneksi hirveesti muista, tais olla niin pökkerössä jo esilääkkeestä...
"No anteeksi, häh??? Niiiin...mitä takoitat, oikeuttaako se sählää ja kiistelee pienenkään potilaan edessä ja toimenpiteeseen valmisteluja tehdessä???"
Herranen aika, pieni potilas, peloissaan yrittää olla reipas!
Siinä aikuiset keskenään ja vieläpä hoitohenkilöstö rupee kiistelee kiireen takia!!!! Miksi???!!!
Ei tuntunut Väinön puolesta hyvälle, ei ollenkaan :(
*Ja tuttuun tapaani mun oli palautetta tästä annettava, kun Väinö jätettiin toimenpiteeseen ja hoitajat "vapautui".
Palaute "face to face"asiallisesti, mutta painokkaasti,
eipä Väinö itse sitä kommentoida voinut.
Hoitaja(t) pahoittelivat tilannetta, vielä ennen lähtöämmekin. Hyvä niin, jos edes vähän kolahti jonnekin ja seuraava pikkupotilas saa edes "kiireettömämmän" valmistelun toimenpiteeseen.
No, mentiin kahville kanttiiniin ja palauttamaan potilashotellin avain...
muistaakseni klo oli siinä vaiheessa 9.
Sen jälkeen menimme Väinön huoneeseen odottelee, odottelee, ja odottelee...koska päästään mukaan hakemaan pienimies röntgenistä/MRI-kuvista...
Klo oli muistaakseni 11...ehkä hieman yli, kun pääsimme mukaan hakemaan Väinöä.
Sieltä tuli mukaan uninen ja pökkeröinen pieni poika, joka huuteli äitiä ja Eljasta,
katteli sumeilla silmillään ympärilleen, "puolivaloilla ajaen".
Huoneessa Väinö heräili 2-3tuntia, eikä edelleenkään pysynyt kunnolla pystyssä...
pissaa ei tullut, joi kyllä jo kolme maitopulloaan, pikku erissä vaikkakin tuntui,
että lähes kerralla ne tais mennä.
Jano oli kova...
Kotia päästiin kuitenni lähtee, kun ilma alkoi muuttua sateiseksi ja alkoi hämärtää jo pikkuhiljaa.
Ehtona oli myös että menemme omalla paikkakunnalla sairaalan päivystykseen heti,
jos ei kotiin tultua ole pissaa vieläkään tullut.
Kotiin tultua, siinä Väinöä riisuessa pissa tulis sitten jo vaatteitten läpi vaippaan,
lattialle ja loput pottaan!!!
Eli eipä tarvinnut lähteä minnekään.
Ja jalatkin kantoivat hyvin jo Väinöllä:)
Sitten katseltiin nauhalta videoita ja kuvia reissusta.
Sekä ihasteltiin tietenkin Väinön saamaa hienoa kunniakirjaa, sekä jätti-isoa tarraa! :)
"Kunniakirja"
"Myönnetään Väinölle
rohkeudestasi ja reippaudestasi
ollessasi potilaana lasten megneettikuvausessa"
lisäksi päivämäärä ja hoitajien nimet
Ai niin, ja nallea piti tietenkin heti ruveta hoitamaan, sillä oli huono happi ;)
*Väinö sai sairaalasta mukaan pienen maskin letkuineen, mikä hällä itsellä oli siinä käytössä ollut.
Siinäpä reissu lyhykäisyydessään...nyt ollaan jo saatu maaliskuulle kutsu Oysiin,
tulosten kuulemiseen..."tuomiopäivä". Leikataanko vai ei...botoxia vaiko ei...
Hieman jännittää...ja sama syyllisyyden tunne nostaa päätään, mikä oli mulla silloin kun Väinö syntyi.
Mun vika, että Väinön käsi vammautui synnytyksessä.
Mun vika, kun halusin niin kovasti läskeimmilläni ollessa vielä "iltatähden",
enkä malttanut oottaa, että oisin ensin saanut kiloja ihan rutkasti enemmän pois...
Mun vika.
Ja laps raukka...
No, siinäpä vetisteltyään hetken sitä tajuaa, että se ei kyllä pitkälle nyt kanna tällanen jossittelu ja syyttely, kukaan ei muu mua syytä, kuin minä itse...
ja Väinö on hienosti kuntoutunut kuitenkin siitä.
Hengissä ollaan molemmat!
Kiitollisuus on "suunnaton" synnytystä hoitaneelle lääkärille, joka säästi kuitenkin ammattitaidollaan meidän molempien hengen, se oli siinä syynä, miksi ei ruvettu leikkaamaan mielellään.
SE ois ollu kohtalokas, ehkä molemmille.
Ja sama vamma ellei pahempikin ois tullu Väinölle siinä, kuulema.
Ja mun päätös sinetöi sen kaiken sen hetkisen tiedon perusteella, mitä lääkäri kertoi,
että sitä leikkausta ei sitten lähdetty tekee.
Lopuksi siitä tuli aika traumaattinen kokemus kaikille mukana olleille.
Luojan kiitos, ei ollut ensimmäinen synnytys, vaan oikeesti jo viimeiseni...en ikään ois tehny enää yhtään lasta, jos Väinö olisi ollut ensimmäiseni.
Oli synnytys kyllä niin kamala...oikeestaan se ei ollut edes synnytys, vaan "ulosotto" .
Kiitos kuitenkin tuonne jonnekin, että saimme pitää Väinön <3
Ja lääkäri sanoi, että nyt riittää tämän emännän synnytykset, ne ei tästä enää helpotu.
Enkä enää aio kokeilla onneani, enkä yrittää tyttöä tai mitään iltatähteä.
Kyllä se lapsiluku nyt tässä on.
No, se siitä muistelosta nyt sitten ja pikaiseen viikkopudotukseen.
Peräti -300g on nyt tippunut! :D BMI on 36,15 (lähtö BMI 64,1)
En tiedä itkenkö vai nauranko tuon -300g pudotuksen kanssa...
liikkumaan en oo päässy "mihinkään", eli aktiivisuusrannekekin on ollut tällävkoa hieman mitätön, etten sanoisi...
Mutta josko tulevalla vkoa pääsee jo paremmin, ellei nyt Väinö sitten aloita ripuloimaan?
No, sen näkee mitä tuleman pitää. Vielä ei ainakaan ripuloi...mutta huono syömäinen on, liekö pahaolo?
Itse en siihen aio sairastua... :D
Mulle riittää, kun hoidan muita ripulipotilaita :D
Ja pääkipee on kyllä ollut, muttei kuumetta...josko se menis nyt tuollai taas mulla ittellä ohitte, "pelkällä" pääkipeellä :)
Jere on kuumeessa ollut perjantaista, saa nähdä, mikä on vointi tänään...pääseekö hän jo huomenna "töihin". Työharjoitteluaika on nyt koulun puitteissa 4kk.
Sellasta täällä ja paljon muuta, mutta rupee tulemaan niin paljon tätä juttua, että ette jaksa varmaan kohta enää lukea tätä vuodatusta, joten lopettelen nytten...
Palaillaan taasen!!!
Mukavaa sunnuntaita kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa!
Olette tärkeitä! Pysykää terveenä!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti