Huomenia vaan tai päiväähän se jo on! :)
Väinö sairasteli nyt kuluneella viikolla neljän päivän mahataudin, ilman kuumetta.
Kolme päivää vähemmällä selvis siitä, kuin Eljas.
Minä ja Jyri ollaan ainoot, jotka säästyttiin siltä :) *koputtaa puuta.
Nyt on viikonloppu menny siivoillessa ja pyykätesssä, sekä leluja pesten...
Tälläkertaa toivonmukaan ne sitten saakin vähän aikaa olla pesutta,
etenkin lelut, sillä niitä riittää tässä talossa.
Salihommat ym. on ollu katkolla edelleen.
Harmittaa toisaalta, mutta lapset <3 ensin.
Ens viikolla on (hiihto)lomalla nuo muut ryhmät, paitsi itämainen tanssi.
Sinne koitan päästä kuitenkin :)
No salillehan ja vesijuoksee jo pääsee sitten kans, sekä ulkoilemaan.
Että niistä on hyvä sitten taas aloittaa liikunta!
Pikkasen oon venytelly ja jumpannu kotonakin mutta kahvakuulan heiluttamisesta ei tuu mitään,
kun nuo pienet kirmaa aina siihen lähelle.
Pelottaa, että kuulasta antaa niille nuppiin vahingossa,
joten ei tuu kuuloonkaan että sitä liikuntaa kotona tekis.
Ellei sitten jaksa keskellä yötä ruveta kuulailee, kun he nukkuu??? ;)
Noup...ei jaksa! Ei todellakaan jaksa, huonosti nukutun kaks viikkosen jälkeen,
eikä yöllä muutenkaan!!! :D
Jännä huomata taas, että vaikka paino tippuu pikkasen kerrallaan ja on tässä juminutkin,
niin nahka rupee enempi ja enempi löystyy mitä ihmeellisimmistä paikoista :))))
Mullon käytännössä nahkapuku päällä, jossa ei oo vetoketjua, että sen vois ottaa pois ja kaventaa sopivaksi! :O
*enkä tiedä, itkenkö vai nauranko...ehkä kuitennii vielä naurattaa, kovastihan minä koitan niitä "nahkoja pienentää" itsekin. Mietin vaan aina, mitenkähän paljon pitää pumpata tuolla salilla, että lihakset alkaa täyttää nuo "pussit"?
Ja että saankokohan ikään niitä itse timmimmäksi, vaikka kuinka tekisin mitä vai joudunko leikkaus kerrallaan käymään läpi, nahkoja kiristyttää...? :O
Tääkin on hassua, sillä ennenkaikkea ajattelin että terveys on tärkein tässä prosessissa. Mutta sitten huomaan, miten ulkonäkökeskeinen siitä meinaa tulla? :O
Pää ei pysy mukana muutoksessa myöskään. Peilistä kattoo edelleen se iso nainen, joka siellä on ollu peilikuvana koko ikänsä. Sitten välillä havahtuu, että ooko tuo minä??? Mulla tuntuu olkaluutkin!!! jne.
Mutta tää kuuluu tähän prosessiin, että näitä miettii. Onneksi niitä miettii muutkin leikatut, onneksi on vertaistukea olemassa! Kiitos siitä <3
No, painonpudotus on viikossa ollut -400g.
BMI on nytten 35,99 (lähtö BMI 64,1)
Lähtöpainoa ajatellen mun pitäs pudottaa vielä -9,4kg, jotta ois puolet lähtöpainosta vähentynyt!
Mullon tavoitteena se saada ennen toukokuun alkua, koska sitten ois vuosi kulunut tästä leikkauksesta jo, niin se ois varmaan ihan realistinen tavoite?
Kaikkiaan painonpudotus ois silloin -76,5kg.
(siitäpä voipi halutessaan sitten tehdä laskutoimituksia itsekukin?)
Kättä päälle? :) *Jo vain!!!! :) Ja peukut pystyyn!!!
Siinon tavotetta, etenkin, kun painonpudotustahti on näin "hidasta".
Mutta täytyy muistaa, että silti oon onnellinen, vaikka hitaamin lähtee ja jouduin turvautuu leikkaukseen. Sitä en oo katunut kuin kolmesti.
Eka kerran leikkuupöydälle kiivetessä mietin, että mitä hittoo mä oon tekemässä???
Ja toinen epäröinti oli osastolla, että mitä hittoo mä oon tehny????
Kotona kolmas, että olikohan tää sittenkään oikee ratkaisu???
Mutta nyt kun ei oo kipuja ja mullon kaikki menny hyvin voin sanoo, että en kadu, että menin!
Sain niin paljon siitä apua omaan jaksamiseen ja terveyteen, että en todellakaan kadu.
Jaksan touhuta arkiaskareeni ja liikkua vielä sen päälle, ja nautin siitä!!!! :)
Selviän pienillä yöunilla, jaksan nousta aamulla klo 6-7.
Paitsi nää poikkeustapaukset, kuten sairastelut toki väsyttää, muttei nekään niin paljoo, kuin ennen.
Jatko sitten katsotaan toukokuusta millaset tavoitteet sitten on?
Luulen, että pienin harppauksin, jos vielä tippuu, niin tippuu.
Mutta jos ei, niin mä oon ihan tyytyväinen sitten siihen painoon.
Ja koitan sitä ylläpitää sitten loppuikäni, tottakai.
Mutta leikkuulle menijöille sanon silti että jos teillon joku konsti kokeilematta, kokeilkaa se!
Tää on viimeinen keino, kun kaikki on kokeiltu ja mikään ei oo auttanut ja sairaudet uhkaa.
Tää ei oo poppakonsti, läski ei silti lähde sormia napsauttaen *naksista vaan, vaan ihan samalla tavalla joutuu töitä tekemään liikunnan ja ruokailutottumusten muuttamisessa, kuin muutenkin.
Tää on vaan hätäapu sairaimmille ja lihavimmille, viimeinen pakkokeino, kun mikään muu ei auta.
Viimeinen oljenkorsi.
Ja jos se on jo kohdallasi siinä pisteessä, niin sillon antaa palaa, sillon ei menetä kyllä ainakaan mitään, päinvastoin, silloin tää leikkaus antaa!
Antaa "uuden" elämän, uuden mahdollisuuden elää toisin.
Vaikka se kuulostaa lähinnä jumaliselle asialle, ja joku voi nyt hieman suuttuakin sanamuodosta, mutta sille se tuntuu kaiken sen pelon ja epävarmuuden jälkeen, kun on ollu oman ruumiinsa ja mökkinsä vanki vuosia.
Sellasta.
Lyhyestä virsi kaunis, kuten sanotaan.
Se siitä! That`s it! Finito! :D
Noooo... ja ens viikko lomaa täällä kaikilla muilla, paitsi miehellä :/
Katsotaan mitä keksitään, suunnitelmia ei ole suuntaan eikä toiseen.
Palaillaan taasen! Ootte tärkeitä!!! <3
Moikka moi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti