Ihana, ihana auringonpaiste!!! :)
Se lämmittää mukavasti mieltä.
Kulunut viikko on ollut stressaava...
Mua stressaa eniten ajattelemattomat ihmiset, sellaiset, joitten suusta ei tule kuin epämääräisiä aivopieruja... :/
Ja vaikka paino ei ole pudonnut kuin -200g, niin halleluja!!!
Se on kuitenkin miinusta, olkoonkin vaikka sitten siitä naamasta...!
Toivon kyllä, että se lähes -70kg mikä kohta alkaa olla mittarissa, huomattas muustakin kuin siitä, että naama on kaventunut.
Nyt on pudotuslukema -66,7kg, jos tarkkoja ollaan.
Ja kuva tulee (valitettavasti tulee, kai? mutta sitei oo pakko kahtoo, jos rupee ärsyttää)
kun uus kymmenluku on pudotettu, en joka lähtevän gramman yhteydessä kuvaa itseäni, tai edistymistäni, uutta lookia, tai miksi sitä nyt sitten kutsuukin...? )
Ikävää, että sekin ilmeisesti ärsyttää jotain, että niitä kuvia olen onnistumisestani aiemmin laittanut?
Mä en ymmärrä mistä tätä paskaa sataa vähän väliä niskaan, kun yritän olla tsemppaava ja kannustava muille samalla asialla oleville??
Mä en tarkoita sillä asialla leuhkia, en todellakaan, että paino on pudonnut ja jaksan liikkua.
Mutta kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse???
Ikävää, jos se ymmärretään vain niin ja sen vuoksi ollaan sitten "hampaat irvessä ja kynnet ojossa" mulle koko ajan.
Melkein parempi, kun pitää suunsa kiinni, jos tuntuu, ettei toinen ole laihtunut yhtään sitten viimenäkemän.
Ennen kuin sanoo mitään, voisi miettiä, mikä tuntuisi hyvälle itsestä, ja mikä huonolle vastaavassa tilanteessa...
Miettiä, että haluaisinko itse kuulla että joku sanoo sen saman asian minulle itselleni, samalla tavalla?
Sitä joskus on herkillä näitten asioitten kanssa.
Etenkin silloin, kun se paino jumii ja sutii ees taas vaakalukuna.
Silloin toivoisi kuulevan jotain ihan muuta.
Ja kun muutenkaan ei ihan putkeen aina asiat mene, joutuu silloin taistelemaan oman itsensäkin kanssa.
On jo valmiiksi lyöty olo, luuseri...
No, tämä taas ajanmyötä menee ohitse.
I will survive!! ;)
Aamulla käytiin jo salilla.
Se on jo merkki siitä, että homma jatkuu, muulla ei väliä!
Hiljaista oli siellä aamutuimaan, joten sain rauhassa testailla sellaisiakin "laitteita" mihin en ole vielä päässyt tai rohjennut mennä kokeilemaan :D
Kyllä täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt, miten mullon kunto kasvanut tän pian kuluneen vuoden aikana!
Ja anteeksi, mä oon itse siitä helekkarin kiitollinen, ehkä hieman ylpeekin!!! :)
Sohvaperunasta kuoriutui takas se liikunnasta nauttiva ihminen, mikä olen joskus kauan sitten ollut!
Lähes vuosi takaperin en jaksanut tyhjätä tai täyttää tiskikonetta seisten.
Nyt jaksan, ja paljon paljon muuta liikuntaa!!!
Zumban tosin jätin pois, koska lonkat ei tykänneet siitä. Vaikea, mutta hyvä päätös.
Siinäpä mietteitä tältäpäivää...jatkan siivoilua ja kokkailuja, ruokahuoltoasioita poijjallekin,
kun työviikko taas edessä.
Mukavaa aurinkoisen sunnuntaipäivän loppua teille ja mukavaa, sekä energistä alkavaa viikkoa!!!
Palaillaan! Ootte tärkeitä!!! <3
2 kommenttia:
Mitä ihmettä, onko sulle tulle jotain tympeää palautetta?! Noh, toisaalta, voin uskoa, että jotakuta saattaa kateuksissaan ärsyttää se, kuinka elinvoimainen ja liikunnallinen olet nykyään! Minä törmäsin tähän asiaan pienimuotoisesti myös. Yksi ihminen on suoraan sanonut tässä pitkin matkaa olevansa kateellinen, kun olen laihtunut. On itse melko runsaasti ylipainoinen myös. Viime viikolla hän käänsikin asian niin päin, että "olethan sinä laihtunut vaikka kuinka paljon, mutta minun ei onneksi edes tarvi laihtua kuin 10-20kg, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA enempää"! Hän oikein korosti sitä, kuinka ei todellakaan tarvitse laihtua enempää, toisin kuin minun. Minua tuo siis huvitti, en voisi kuvitellakaan itse sanovani kenellekään noin, että onneksi minun ei edes tarvi laihtua noin paljon kuin sinun! :D Itsensähän hän vain typeräksi teki tuolla, varsinkin kun on aikaisemmin ihastellut laihtumistulosta ja sanonut olevansa kateellinen.
Sä oot kuule niin iso tsemppari ja kannustaja monelle, minullekin, ja olet itsellesi tehnyt ihan mahtavia juttuja, joten oikeasti pistä toisesta korvasta ulos kaikki tyhmät kommentit! Sä olet selviytyjä ja taistelija, eikä sun tarvi piitata tommosista ollenkaan. Ihanaa viikkoa sulle ja perheellesi, aurinkoa ja hyvää mieltä, ja paljon hyviä liikuntaminuutteja! := <3
Voi Hilma!!!!<3 <3 <3 Kiitos <3 ihanista tsempeistä ja sanoista!!! <3 *halaisin sua jos oisit lähellä! :D Niitä tarvitaan nyt! Mä "ryven" nyt sellasessa suossa, etten muistakkaan, millon ois ollu näin "vaikeeta"...Mä jo mietin, että hautaanko tän bloginkin ja kaikki,irtaannun facesta jne. jos siitei oo apua muille vaan tää kaikki otetaan suurinpiirtin leuhkimisena ja ylpeilynä, mitä mä tänne, tai minnekään kirjoitan. Tää blogi on aina ollut se mun henkireikä koko tällä matkalla. Vaikkakin päiväkirjatyyliin kirjoitettuna, kirjoitusvirheineen ja huonon äidinkilen siivittämänä *mitä muuta voi odottaa, jos ihmisellä on luki-ja kirjoitushäiriö? :D ...silti tosiaan on ollut tarkoitus vaan kertoa omin sanoin, millaista on elää erityislasten kanssa, joista yhdellä heistä on erbin pareesi,plus tää mun oma terveys, ja leikkausasia...toivoin, että raskaista asioista huolimatta, kun sopivasti huumorilla siivittää, vois olla apua muillekin. Sillä tavalla itse olen jaksanut eteenpäin välillä paremmin, välillä "takuten" :) Etenkin, jos ei niitä ystäviä hirveesti livenä ole...tai ei niitä hirveesti halua "kuormittaa" näillä kaikilla jutuilla...mutta niinhän sitä sanotaan, että sillon pitää katsoo ittesä peiliin ja tutkiskella asiaa, miksi on näin? Sitä työtä näköjään saan tehdä koko ajan, ja kieltämättä tuo naama siellä peilissä tympii välillä itteenikin, mutta koitan elää sen asian kanssa ;) :D :D Kai mä olen niin epäsosiaalinen ihminen sitten lopuksi, etten ole kenenkään ystävyyden "arvoinen"...ja tiedän kyllä senkin, ettei kaikkien kanssa voi olla kaveri ja ketään ei voi pakottaa pitämään itsestään. Se vaan sattuu, se todella sattuu, kun luulee, että niitä tosiystäviä on siinä nyt, mutta sitten niitei oo tainnu ollakaan? :( Harmi että sullekin on tullut negatiivistä palautetta!!! Tää on tosi kumma juttu, kun ihmiset ei voi vaan toisen puolesta olla iloisia ja onnellisia, että viimeinkin on asiat ns.hyvin? Sulle tsempit hienosta työstä kans, jatka samaan malliin!!! Mukavaa että oot liikunnan riemun löytänyt sinäkin! Se on vapauttava tunne! Tuntuu niin uskomattomalle pystyä taas johonkin urheilusuoritukseen, että tuntuu, kuin ois oppinut lentämään? :D :D *peukut!!! Mä kerään täällä itteeni, ja koitan opetella kirjoittamaan eritavalla, positiivisesti, mutta ketään ärsyttämättä, kuitenkin edelleen omana itsenäni, jos tulen siihen tulokseen, että jatkan blogiani edelleen :)*todnnäköisesti jatkan, tää homma vaan nyt pitää käydä omassa päässä läpi ja itkee itkut, mitei oo itkenyt :) Mukavaa aurinkoista päivää sullekin!!! <3
Lähetä kommentti