On aika iloita, on aika surra...nyt on surun vuoro.
"Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä".
(Martti Lindqvist)
Palataan paremmalla ajalla, kun kyyneliltäni taas näen kirjoittaa.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Yllätys, yllätys!!!
Heipä hei!:)
Melkoista hullunmyllyä on ollu taas viimeviikko.
Kävin minimahan vuosikontrollissa, kaikki ok minimahan suhteen
ja lääkäri oli oikein tyytyväinen painonpudotukseen, sekä nuihin arvoihin.
Arvot ovat ihanteelliset!
Paitsi sitä D -vitamiinia vaan pitää syödä nyt lisää.
Samalla mainitsin niistä lanne ja lonkka, sekä polvikivuista...kerroin, että tkssa ei lääkäri ruvennut edes laittaa lähetettä kuviin, kun ei ollut sen mielestä tarpeen.
Mutta täähän passitti minut samantien pöydällä tutkittuaan lonkkakuvaan.
Sanoi, että kyllä on syytä tutkia.
Polvessa (vas.) on vissiin kuitennii nivelrikon alku, kun rahisee.
Sitä ei tarttenu kuvata, oli enempi huolissaan tuosta vas.lonkasta.
Vastauksesta aikoi soittaa, jos siinä on jotain.
No, samalle päivää ei kuulunut mitään, joten ajattelin, että huh...kaikki oli sittenkin ok.
Mutta suraavana päivänä puhelin sitten pirahti...
Yllätys, yllätys!!!!
Sain kuulla, että hän oli näyttänyt röntgen kuvia vielä jollekin toisellekin lääkärille, ja tulleet yhdessä siihen tulokseen, että mullon todennäköisesti synnynnäinen lonkkavika.
Synnynnäinen lonkkavika? Minulla? Miten oon läpässy synnärin tarkastukset????
Ja kummalliseksi sen teki, että tuollasta lonkkaa ei oo lääkäri nähny edes kellään ikään,
ja hän ei osaa sanoa siitä juuta ei jaata...kun on vaan niin harvinainen malliltaan vissiin.
Sen hän sanoi, ettei hänen mielestään leikkaus tule edes kyseeseen, koska synnynnäinen,
ja kuvista päätellen sille ei oikeen voi tehdä mitään (?) :O
No hurjaa...mielenkiinto herää vaan enempi ittellä, että no millanen se lonkka sitten oikeen on???
Jotai selvitti lonkkamaljasta ja reisiluusta, mutta en ymmärtänyt sanaakaan :/
Ok...no halusivat kuvata sitten toisennii eli oiken puolen lonkan, joten perjantaina kävin siinä
ja lääkäri soitteli jo samalle päivää siitä.
Sama homma.
Toinennii lonkka samanlainen.
Lääkäri oli todella, todella ihmeissään, voin kuvitella ilmeen, kun soitti.
Minäkin olin ihmeissäni.
Mutta näillä mennään.
Nyt ootellaan fysiatrin aikaa, mitä hän sanoo.
Syksyllä pääsen tkhon lonkka- ja polvijumpparyhmään ainakin.
Otin jo yhteyttä itse omaan liikunanohjaajaani/fysioterapeuttiini, ja hän kertoi ryhmästä.
Liikuntaan tuli sellainen rajoitus, ttä sitei saa verenmaku suussa harrastaa :D
*minäkö niin tekisin??? :D
Eli mopo ei saa nyt karata sen suhteen, vaan kohtuus kaikessa.
Kipuja ei saa olla, jos tulee kipuja, niin lepoa kunnolla ja särkylääkettä.
Että sellasta.
Näillä eväillä mennään, on menty kohta 40v.
No, kokonaispainonpudotus on tällähetkellä -69,2kg.
Viimekerrasta ei taida hirveesti olla tippunut, mutta on pikkasen kuitenkin :)
Ompa onni, että olen päässyt leikkuulle, ja saanut painoa pois, noitten lonkkienikin vuoksi.
Eilen käytiin Puolangalla miehen mummoa katsomassa tk:ssa. Hän toipuu aivoinfarktista siellä.
Väsynyt mummeli oli siellä. Mutta liikuskeli jo rollaattorilla ja hiljaa puhui.
Toivotaan, että malttaa antaa itselleen aikaa kuntoutua....kovasti ootti jo kotia pääsyä.
Toivottavasti eivät vielä ihan kotiin laske itsekseen, sillä ei hän malta yhtään sitten levätä siellä.
Ruoanlaitot yms. eiiiii....ei tule mitään....eikä sillä kummene, vaikka ruokapalvelu tois ruoan.
Ei malta siellä levätä, vaan pörrää tehdä kaikkee ja sitten väsyy enempi.
Toivotaan että vielä sais muutaman päivän siellä olla, tai vaikka viikon.
En kyllä tiedä, miten nopeeta tuollasesta ihmiset kuntoutuu yleensä.
No, sitten käytiiin iltapäivällä tivolissakin.
Kiitos sponsoreille ;) Kummit, mummo ja pappa :)
Hauskaa oli! Kuten seuraavasta kuvasta voi päätellä :D
Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)
Ootte tärkeitä! <3
Palataan taasen!
Melkoista hullunmyllyä on ollu taas viimeviikko.
Kävin minimahan vuosikontrollissa, kaikki ok minimahan suhteen
ja lääkäri oli oikein tyytyväinen painonpudotukseen, sekä nuihin arvoihin.
Arvot ovat ihanteelliset!
Paitsi sitä D -vitamiinia vaan pitää syödä nyt lisää.
Samalla mainitsin niistä lanne ja lonkka, sekä polvikivuista...kerroin, että tkssa ei lääkäri ruvennut edes laittaa lähetettä kuviin, kun ei ollut sen mielestä tarpeen.
Mutta täähän passitti minut samantien pöydällä tutkittuaan lonkkakuvaan.
Sanoi, että kyllä on syytä tutkia.
Polvessa (vas.) on vissiin kuitennii nivelrikon alku, kun rahisee.
Sitä ei tarttenu kuvata, oli enempi huolissaan tuosta vas.lonkasta.
Vastauksesta aikoi soittaa, jos siinä on jotain.
No, samalle päivää ei kuulunut mitään, joten ajattelin, että huh...kaikki oli sittenkin ok.
Mutta suraavana päivänä puhelin sitten pirahti...
Yllätys, yllätys!!!!
Sain kuulla, että hän oli näyttänyt röntgen kuvia vielä jollekin toisellekin lääkärille, ja tulleet yhdessä siihen tulokseen, että mullon todennäköisesti synnynnäinen lonkkavika.
Synnynnäinen lonkkavika? Minulla? Miten oon läpässy synnärin tarkastukset????
Ja kummalliseksi sen teki, että tuollasta lonkkaa ei oo lääkäri nähny edes kellään ikään,
ja hän ei osaa sanoa siitä juuta ei jaata...kun on vaan niin harvinainen malliltaan vissiin.
Sen hän sanoi, ettei hänen mielestään leikkaus tule edes kyseeseen, koska synnynnäinen,
ja kuvista päätellen sille ei oikeen voi tehdä mitään (?) :O
No hurjaa...mielenkiinto herää vaan enempi ittellä, että no millanen se lonkka sitten oikeen on???
Jotai selvitti lonkkamaljasta ja reisiluusta, mutta en ymmärtänyt sanaakaan :/
Ok...no halusivat kuvata sitten toisennii eli oiken puolen lonkan, joten perjantaina kävin siinä
ja lääkäri soitteli jo samalle päivää siitä.
Sama homma.
Toinennii lonkka samanlainen.
Lääkäri oli todella, todella ihmeissään, voin kuvitella ilmeen, kun soitti.
Minäkin olin ihmeissäni.
Mutta näillä mennään.
Nyt ootellaan fysiatrin aikaa, mitä hän sanoo.
Syksyllä pääsen tkhon lonkka- ja polvijumpparyhmään ainakin.
Otin jo yhteyttä itse omaan liikunanohjaajaani/fysioterapeuttiini, ja hän kertoi ryhmästä.
Liikuntaan tuli sellainen rajoitus, ttä sitei saa verenmaku suussa harrastaa :D
*minäkö niin tekisin??? :D
Eli mopo ei saa nyt karata sen suhteen, vaan kohtuus kaikessa.
Kipuja ei saa olla, jos tulee kipuja, niin lepoa kunnolla ja särkylääkettä.
Että sellasta.
Näillä eväillä mennään, on menty kohta 40v.
No, kokonaispainonpudotus on tällähetkellä -69,2kg.
Viimekerrasta ei taida hirveesti olla tippunut, mutta on pikkasen kuitenkin :)
Ompa onni, että olen päässyt leikkuulle, ja saanut painoa pois, noitten lonkkienikin vuoksi.
Eilen käytiin Puolangalla miehen mummoa katsomassa tk:ssa. Hän toipuu aivoinfarktista siellä.
Väsynyt mummeli oli siellä. Mutta liikuskeli jo rollaattorilla ja hiljaa puhui.
Toivotaan, että malttaa antaa itselleen aikaa kuntoutua....kovasti ootti jo kotia pääsyä.
Toivottavasti eivät vielä ihan kotiin laske itsekseen, sillä ei hän malta yhtään sitten levätä siellä.
Ruoanlaitot yms. eiiiii....ei tule mitään....eikä sillä kummene, vaikka ruokapalvelu tois ruoan.
Ei malta siellä levätä, vaan pörrää tehdä kaikkee ja sitten väsyy enempi.
Toivotaan että vielä sais muutaman päivän siellä olla, tai vaikka viikon.
En kyllä tiedä, miten nopeeta tuollasesta ihmiset kuntoutuu yleensä.
No, sitten käytiiin iltapäivällä tivolissakin.
Kiitos sponsoreille ;) Kummit, mummo ja pappa :)
Hauskaa oli! Kuten seuraavasta kuvasta voi päätellä :D
Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)
Ootte tärkeitä! <3
Palataan taasen!
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Juhlahumua ja hieman muutakin humua...
Heipä hei!
Pitkä hiljasielo välissä :)
Syy siihen on se, että on niin paljon tapahtunut toukokuun aikana, hyvää ja huonoa,
että välillä ei tiedä mitä tänne päivittäisi.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kerron nyt sen verran, että olen käynyt tutkimuksissa,
jotka liittyivät minun luki-ja kirjoitushäiriöön (jota ei ole diagnosoitu,
mutta sellasta selkeesti on, myönnän itsekin sen)
Kävin neuropsykologilla, jonne minut passitettiin työvoimatoimiston kautta.
Tää neuropsykologi teetätti kaikenlaisia testejä kahden tunnin ajan, ja tuli siihen tulokseen,
että tarvitaan lisää tutkimuksia.
Minulla on tarkkaavaisuushäiriöön selkeesti viitteitä, kuulema AD/HD tai ADD,
mutta mitään sen tarkempaa ei vielä sanonut.
Hän "esittää" tällasta mahdollisuutta, että testien perusteella hyvin vahvasti asia on näin.
Eli ootan mitä jatkossa tuleman pitää.
Mieli vaeltaa...en tiedä onko tää nyt hyvä juttu, vai huono juttu, vai molempia...
ikää minulla on jo kuitenkin 39-vuotta...taskussa peruskoulupaperit, ja (vain) yksi ammattitutkinto.
Työkokemusta ja oman elämän kautta opittua tietoa päässä ja sydämessä.
Kelpaanko minnekään töihin, jos minulle tulee nyt tuollainen diagnoosi...tiedän kyllä että pärjään esim. ammatissani, tiedän vaikeuteni ja tiedän hyvät puoleni...
Huojennus tulee siitä, että minä olen aina tiennyt, että minä olen jollain lailla erilainen, kuin toiset,
ja nyt siihen asiaan näyttäisi tulevan vahvistus, miksi niin olen tuntenut.
No, nyt pitää vain odotella, mitä jatkossa tuleman pitää.
Huomenna koitan kirjoitella painoasioista, kunhan olen käynyt vuosikontrollissa
lääkärin vastaanotolla.
(rt:llä kävin jo aiemmin, kaikki on, ja olen "leikkaustavoitteen" ylittänyt kuulema hienosti! Eli paljonko paino keskimäärin putoaa leikkausen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana. D-vitamiinia piti ruveta syömään purkista lisää)
Perjantai ja lauantai olivat meillä juhlapäiviä:)
Vanhin poika valmistui ammattikoulusta (omat haasteensa ollut hänellä koulun käynissä,
ja nyt on toisen asteen koulu takana ja sai vielä stipendinkin!!!)
Ammattikorkean pääsykokeisiinkin sai kutsut, joista toisessa on jo käynyt...toiset ovat tulevalla viikkoa.
Toiseksi vanhin poika pääsi ysiltä, niin hyvin arvosanoin, että uskon,
että se lukio alkaa sitten syksyllä! :)
Äitee on niiiiiiiiiiiin ylpee molemmista pojistaan <3 että halkee!!!
Tässäpä juhlakuvia valmistuneista ja juhlakattauksesta (jääkaappi oli taas tarjottavaa pullollaan,
kiitos äidin <3 ja tottakai isänkin, on ollut apuna järjestämässä juhlia(kin) ja saimme taas pitää juhlat mummolassa <3 :)
En olisi kerennyt yksinäni leipoa juhliin kaikkia tarjottavia mitenkään, kun kaikkea muutakin ylimääräistä ohjelmaa sattui tietenkin niille kolmelle päivällekin, jolloin olisin mielellänä vain ja ainoastaan keskittynyt leipomaan! :D
<3 Kiitos muistaneille vielä! ;) <3
Palataan taas! ;)
Pitkä hiljasielo välissä :)
Syy siihen on se, että on niin paljon tapahtunut toukokuun aikana, hyvää ja huonoa,
että välillä ei tiedä mitä tänne päivittäisi.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kerron nyt sen verran, että olen käynyt tutkimuksissa,
jotka liittyivät minun luki-ja kirjoitushäiriöön (jota ei ole diagnosoitu,
mutta sellasta selkeesti on, myönnän itsekin sen)
Kävin neuropsykologilla, jonne minut passitettiin työvoimatoimiston kautta.
Tää neuropsykologi teetätti kaikenlaisia testejä kahden tunnin ajan, ja tuli siihen tulokseen,
että tarvitaan lisää tutkimuksia.
Minulla on tarkkaavaisuushäiriöön selkeesti viitteitä, kuulema AD/HD tai ADD,
mutta mitään sen tarkempaa ei vielä sanonut.
Hän "esittää" tällasta mahdollisuutta, että testien perusteella hyvin vahvasti asia on näin.
Eli ootan mitä jatkossa tuleman pitää.
Mieli vaeltaa...en tiedä onko tää nyt hyvä juttu, vai huono juttu, vai molempia...
ikää minulla on jo kuitenkin 39-vuotta...taskussa peruskoulupaperit, ja (vain) yksi ammattitutkinto.
Työkokemusta ja oman elämän kautta opittua tietoa päässä ja sydämessä.
Kelpaanko minnekään töihin, jos minulle tulee nyt tuollainen diagnoosi...tiedän kyllä että pärjään esim. ammatissani, tiedän vaikeuteni ja tiedän hyvät puoleni...
Huojennus tulee siitä, että minä olen aina tiennyt, että minä olen jollain lailla erilainen, kuin toiset,
ja nyt siihen asiaan näyttäisi tulevan vahvistus, miksi niin olen tuntenut.
No, nyt pitää vain odotella, mitä jatkossa tuleman pitää.
Huomenna koitan kirjoitella painoasioista, kunhan olen käynyt vuosikontrollissa
lääkärin vastaanotolla.
(rt:llä kävin jo aiemmin, kaikki on, ja olen "leikkaustavoitteen" ylittänyt kuulema hienosti! Eli paljonko paino keskimäärin putoaa leikkausen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana. D-vitamiinia piti ruveta syömään purkista lisää)
Perjantai ja lauantai olivat meillä juhlapäiviä:)
Vanhin poika valmistui ammattikoulusta (omat haasteensa ollut hänellä koulun käynissä,
ja nyt on toisen asteen koulu takana ja sai vielä stipendinkin!!!)
Ammattikorkean pääsykokeisiinkin sai kutsut, joista toisessa on jo käynyt...toiset ovat tulevalla viikkoa.
Toiseksi vanhin poika pääsi ysiltä, niin hyvin arvosanoin, että uskon,
että se lukio alkaa sitten syksyllä! :)
Äitee on niiiiiiiiiiiin ylpee molemmista pojistaan <3 että halkee!!!
Tässäpä juhlakuvia valmistuneista ja juhlakattauksesta (jääkaappi oli taas tarjottavaa pullollaan,
kiitos äidin <3 ja tottakai isänkin, on ollut apuna järjestämässä juhlia(kin) ja saimme taas pitää juhlat mummolassa <3 :)
En olisi kerennyt yksinäni leipoa juhliin kaikkia tarjottavia mitenkään, kun kaikkea muutakin ylimääräistä ohjelmaa sattui tietenkin niille kolmelle päivällekin, jolloin olisin mielellänä vain ja ainoastaan keskittynyt leipomaan! :D
<3 Kiitos muistaneille vielä! ;) <3
Palataan taas! ;)
tiistai 5. toukokuuta 2015
Minimahan vuosipäivä ja paljon kuvia!!!
Äkkiä on aika menny...onneksi kaikki on mennyt kohdallani
pääsääntöisesti hyvin, vaikken ollutkaan kirurgien ihannepotilas
sairauksineni ja allergioineni.
Mutta lainatakseni heidän sanojaan: "Leikkaus eteni, kuin höyryveturi. Määrätietoisesti, varmasti, kohti määränpäätä". Niin se on mennyt tämä vuosikin, samaa rataa.
Syömisen tilalle tuli liikunta addiktio, joka vei hetkeksi sitten kipuineen paitsioon.
Mutta sieltäpä taas noustaan.
Astma on parempi, lähes lääkkeettä pärjään. Allergiatabun otan.
Munuaisten suojaksi syön vielä pientä annosta verenpainelääkettä, mutta munuaisetkin ovat jo lähes normaalit. Verensokerit: normaalit. Uniapnea: normaali, enkä herää aamulla kieli purtunakaan, migreeniä en muistakaan millon ois viimeksi ollut, nivel yms. kränkkää kylläkin on, ja sitä tuntuu, että on enempi kuin ennen, mutta johtuu vissiin liikunnasta ja sen määrästä.
Pcos ilmeisesti on ja pysyy, hypojen (hypoglykemia, joka on leikkauksen jälkiseuraus) kanssa tulen toimeen, nekin tuntuu, että on nykyään hallinnassa.
Kamalan tärkeetä on muistaa syödä 2-3 tunnin välein vähäsen, muuten muutun ihan mörökölliksi! Paino on tippunut -68,9kg Se jo tuntuu kyllä olossakin, ja paljon!
Lisäksi kun on oman itsenäisyytensä/ omatoimisuuden/ toimintakyvyn saanut takaisin,
niin on kuin uusi elämä ois alkanut!
Ja ruokavalio. Se on muuttunut ihan totaalisesti vielä siitään.
Sitähän harjoiteltiin jo ennen leikkausta ENED dieetillä lähes vuoden verran, mutta oikeesti...liekkö tehneet sitten lobotomiankin, kun musta tuntuu, että se on ollut niin uskomattoman helppoa, siihen nähden mitä ajattelin, että se tulisi olemaan...?
Mielitekoja on joskus ollut, mutta yllätykseksi juuri mikään ei maistu samalle kuin ennen, vaikka tuoksuu hyvälle. Eli ne tulee kyllä äkkiä syljettyä ulos suusta Ja karvaasti se opettaa, jos väärää onnistuu ottaa.
*tunnustan!!! Join (pöljä) kaakaota saunanpäälle, kun teki mieli kylmää juotavaa.
Ei ollut vichyä, mitä sekoittaa veteen, joten ajattelin, että otan kylmää kaakaota vähän.
No vähän otin. Ei tuntunut missään, ja ajattelin, että no...minä otan sitten lisää, pikkuhiljaa join,
kun janotti. (pelkkä vesi maistuu leikkauksen jälkeen myös todella pahalle, ainakin minusta)
Mutta kuinka ollakkaan...olin sitten raatona kokonaiset kolme tuntia, oksennin ja kuolasin,
vaahto suunpielissä...olo oli kuin merisairaalla...sydän tykytti...vain siksi että join kaakaota!
-No tyhmä minä!!! Sanottiinhan se, että leikkauksen jälkeen ei siedä enää samalla tavalla makeaa! *tsot tsot!!! Vaan opinpa sen, etten toiste "yllytä" itseäni moiseen suoritukseen.
Leikkausta en kadu, enkä häpeä.
Olen ollut onnekas.
Minulle tämä "viimeinen kortti" antoi uuden elämän.
Kiitos kaikesta kannustamisesta, tuesta ja myötäelämisestä tällä taipaleella teille kaikille ystäville täälläkin blogimaailmassa!!!<3
...tällaseksi meni jalkakin "loppusalla", ei sillä ois enää kohta kävelty ollenkaan :(
Onnellisena on helppo hymyillä! <3 ...ja matka jatkuu!!! :) Toivottavasti pysytte "kyydissä" edelleenkin! <3
Mukavaa päivää kaikille! Olette tärkeitä! <3
Mutta lainatakseni heidän sanojaan: "Leikkaus eteni, kuin höyryveturi. Määrätietoisesti, varmasti, kohti määränpäätä". Niin se on mennyt tämä vuosikin, samaa rataa.
Syömisen tilalle tuli liikunta addiktio, joka vei hetkeksi sitten kipuineen paitsioon.
Mutta sieltäpä taas noustaan.
Astma on parempi, lähes lääkkeettä pärjään. Allergiatabun otan.
Munuaisten suojaksi syön vielä pientä annosta verenpainelääkettä, mutta munuaisetkin ovat jo lähes normaalit. Verensokerit: normaalit. Uniapnea: normaali, enkä herää aamulla kieli purtunakaan, migreeniä en muistakaan millon ois viimeksi ollut, nivel yms. kränkkää kylläkin on, ja sitä tuntuu, että on enempi kuin ennen, mutta johtuu vissiin liikunnasta ja sen määrästä.
Pcos ilmeisesti on ja pysyy, hypojen (hypoglykemia, joka on leikkauksen jälkiseuraus) kanssa tulen toimeen, nekin tuntuu, että on nykyään hallinnassa.
Kamalan tärkeetä on muistaa syödä 2-3 tunnin välein vähäsen, muuten muutun ihan mörökölliksi! Paino on tippunut -68,9kg Se jo tuntuu kyllä olossakin, ja paljon!
Lisäksi kun on oman itsenäisyytensä/ omatoimisuuden/ toimintakyvyn saanut takaisin,
niin on kuin uusi elämä ois alkanut!
Ja ruokavalio. Se on muuttunut ihan totaalisesti vielä siitään.
Sitähän harjoiteltiin jo ennen leikkausta ENED dieetillä lähes vuoden verran, mutta oikeesti...liekkö tehneet sitten lobotomiankin, kun musta tuntuu, että se on ollut niin uskomattoman helppoa, siihen nähden mitä ajattelin, että se tulisi olemaan...?
Mielitekoja on joskus ollut, mutta yllätykseksi juuri mikään ei maistu samalle kuin ennen, vaikka tuoksuu hyvälle. Eli ne tulee kyllä äkkiä syljettyä ulos suusta Ja karvaasti se opettaa, jos väärää onnistuu ottaa.
*tunnustan!!! Join (pöljä) kaakaota saunanpäälle, kun teki mieli kylmää juotavaa.
Ei ollut vichyä, mitä sekoittaa veteen, joten ajattelin, että otan kylmää kaakaota vähän.
No vähän otin. Ei tuntunut missään, ja ajattelin, että no...minä otan sitten lisää, pikkuhiljaa join,
kun janotti. (pelkkä vesi maistuu leikkauksen jälkeen myös todella pahalle, ainakin minusta)
Mutta kuinka ollakkaan...olin sitten raatona kokonaiset kolme tuntia, oksennin ja kuolasin,
vaahto suunpielissä...olo oli kuin merisairaalla...sydän tykytti...vain siksi että join kaakaota!
-No tyhmä minä!!! Sanottiinhan se, että leikkauksen jälkeen ei siedä enää samalla tavalla makeaa! *tsot tsot!!! Vaan opinpa sen, etten toiste "yllytä" itseäni moiseen suoritukseen.
Leikkausta en kadu, enkä häpeä.
Olen ollut onnekas.
Minulle tämä "viimeinen kortti" antoi uuden elämän.
Kiitos kaikesta kannustamisesta, tuesta ja myötäelämisestä tällä taipaleella teille kaikille ystäville täälläkin blogimaailmassa!!!<3
...tällaseksi meni jalkakin "loppusalla", ei sillä ois enää kohta kävelty ollenkaan :(
Onnellisena on helppo hymyillä! <3 ...ja matka jatkuu!!! :) Toivottavasti pysytte "kyydissä" edelleenkin! <3
Mukavaa päivää kaikille! Olette tärkeitä! <3
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Lumi suli, talvi tuli, lumi suli, taas sataa...missä kesä???
Nyt on vappu juhlittu! :)
Hyvin pienillä eleillä ja asioilla entiseen nähdeen, eikä tehnyt edes tiukkaakaan :D
Muutenkin hieman erilainen vappu oli, kun satoi lumetkin maahan vielä...
...onneksi ne jo hieman kerkesi sulaa. Tiet ovat sulina lumesta, pihoilla vielä on jonkin verran lunta.
Ja nyt taas pikkasen näyttää, että rupee tuiskuttaa lunta, räntää tai mitä lie.... :(
Kyllä tämä lumen tulo jo riittää, ois vaan sitä aurinkoa ja vehreyttä jo tullut tilalle.
Salilla, lenkillä ja pyöräilee (pyöräkärryn kanssa ja ilman) on tullut käytyä. Lonkka on hyvänä, samoin selkä :)
Paino on tippunut -800g :) BMI on nytten 35,36 eli vaikea lihavuus.
Lähtötilanne oli kuolemaan johtava lihavuus, BMI 64,1.
Kokonaispudotus -68,7kg :)
Ei taideta "pikkumassun vuosipäiväksi" (5.5.2015) päästä siihen tavoitteeseen kuitenkaan mitä joskus taannoin ajattelin...harmittaa kyllä, mutta tyydyn tähän, että se on ruvennut taas liikkuu alaspäin tuo vaakaluku.
Siitä tavoitteesta jäädään jopa -7,8kg. :/
...no matka jatkuu, ja tahti on se mitä kroppa määrää. Minä koitan parhaani mukaan ohjailla :D
Kaikki ollaan lisäksi oltunna terveenä, mikä on aivan ihanaa!!! :)
Nyt palaan sunnuntaipäivän viettoon muitten joukkoon :)
Vuosipäivänä koitan kirjoitella ja laittaa kuvia tännekin, tai viimeistään sitten taas viikon päästä.
Katsotaan miten taas kerkeää :)
Mukavaa sunnuntaita kaikille! :) <3
Ootte tärkeitä! <3
Hyvin pienillä eleillä ja asioilla entiseen nähdeen, eikä tehnyt edes tiukkaakaan :D
Muutenkin hieman erilainen vappu oli, kun satoi lumetkin maahan vielä...
...onneksi ne jo hieman kerkesi sulaa. Tiet ovat sulina lumesta, pihoilla vielä on jonkin verran lunta.
Ja nyt taas pikkasen näyttää, että rupee tuiskuttaa lunta, räntää tai mitä lie.... :(
Kyllä tämä lumen tulo jo riittää, ois vaan sitä aurinkoa ja vehreyttä jo tullut tilalle.
Salilla, lenkillä ja pyöräilee (pyöräkärryn kanssa ja ilman) on tullut käytyä. Lonkka on hyvänä, samoin selkä :)
Paino on tippunut -800g :) BMI on nytten 35,36 eli vaikea lihavuus.
Lähtötilanne oli kuolemaan johtava lihavuus, BMI 64,1.
Kokonaispudotus -68,7kg :)
Ei taideta "pikkumassun vuosipäiväksi" (5.5.2015) päästä siihen tavoitteeseen kuitenkaan mitä joskus taannoin ajattelin...harmittaa kyllä, mutta tyydyn tähän, että se on ruvennut taas liikkuu alaspäin tuo vaakaluku.
Siitä tavoitteesta jäädään jopa -7,8kg. :/
...no matka jatkuu, ja tahti on se mitä kroppa määrää. Minä koitan parhaani mukaan ohjailla :D
Kaikki ollaan lisäksi oltunna terveenä, mikä on aivan ihanaa!!! :)
Nyt palaan sunnuntaipäivän viettoon muitten joukkoon :)
Vuosipäivänä koitan kirjoitella ja laittaa kuvia tännekin, tai viimeistään sitten taas viikon päästä.
Katsotaan miten taas kerkeää :)
Mukavaa sunnuntaita kaikille! :) <3
Ootte tärkeitä! <3
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Aurinkoista sunnuntaita!
Hyvää sunnuntaita kaikille!! :)
Vierähtipä nyt pikkasen pitempi väli siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne.
Touhua piisaa täällä, jos kaikenlaista.
Lääkekuuri puri poskionteloihin ja lepo auttoi suurimpiin selkä-ja jalkavaivoihin.
Työnohjauksessakin kävin taasen, kun näyttää sille, ettei täällä oman alan töitä saa.
"Lomautus- ja irtisanomisuhka"kaupungilla pitää siitä huolen,
että valmiiksi kaupungilla töissä olevia lomautuksen tai irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä kierrätetään ja me kotona olleet saadaan olla paitsiossa, ja odotella parempia aikoja.
Tai sitten ei odotella...toivotaan, ettei tartteis "odotella".
Sitä nyt sitten selvitellään, alanvaihtokuvioitakin varulta :)
Ja selvitellään paljon muutakin, vaikka mulla on jo ikää 38-vuotta.
No, koskaan ei ole liian myöhäistä???
Tosin, en tiedä, onko se hyvä vai huono asia, että niitä nyt ruvetaan "kaivelemaan" ihan hyvä jottei syntymästä saakka, labroineen ja röntgenkuvineen...
Kait se sitten on hyvä asia...näin se pitää nyt ajatella.
Tuleeko mulle "viimein" luki-ja kirjoitushäiriödiagnoosi, kun tähän asti on "vain" sanottu,
että sellainen on minulla (ja hyvin todennäköisesti onkin, olen itsekin samaa mieltä),
muttei oo ikään ollu mitään sellasta virallista diagnoosia koulua ajatellen mulla...jne. kaikkee muuta.
Mielenkiinnolla odotan, mitä ne kaikenmaailman "palikkatestit" paljastaa :D
Joko mulle viimein selviäisi, miksi minä olen minä, ja tällainen kuin olen?
No asiasta toiseen.
Paino on pitkään sutinut paikoillaan, mutta nyt on pikkasen taas tullut alaspäin.
*olen toiveikas taas :)
Nyt ollaan tultu viikon aikana -700g, joten josko jumimisen aika on nyt ohitte? :)
BMI on nytten 35,65
Onhan se huikeeta... kokonaispainonpudotus on tällähetkellä -67,9kg :)
Josta siis ennen leikkausta sain -27,7kg pois, ja leikkauksen jälkeen on tippunut loput.
Leikkausaamunpainosta on lähtenyt -39,9 kg.
Liikunta on ollut poskiontelon tulehduksesta ja selkä/jalkavaivoista selviämisen jälkeen pelkkää ulkoilua, nyt kun ilmatkin on olleet ihan mukavia.
Joko pyöräillen tai lenkkeillen.
Itsekseen, perheen tai ystävän kanssa.
Ja nyt parina päivänä olen hyötyliikuntaakin harrastanut, nimittäin haravoinut jo pihaakin :)
Siinäpä pikaisesti kuulumisia.
Lopuksi muutama kuva :)
meidän lenkin varrella oleva vesitorni
kotipihan kevättouhuja...
Palaillaampa taasen!
Mukavaa sunnuntaita ja mukavaa, aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!!!
Ootte tärkeitä!!! <3
Vierähtipä nyt pikkasen pitempi väli siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne.
Touhua piisaa täällä, jos kaikenlaista.
Lääkekuuri puri poskionteloihin ja lepo auttoi suurimpiin selkä-ja jalkavaivoihin.
Työnohjauksessakin kävin taasen, kun näyttää sille, ettei täällä oman alan töitä saa.
"Lomautus- ja irtisanomisuhka"kaupungilla pitää siitä huolen,
että valmiiksi kaupungilla töissä olevia lomautuksen tai irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä kierrätetään ja me kotona olleet saadaan olla paitsiossa, ja odotella parempia aikoja.
Tai sitten ei odotella...toivotaan, ettei tartteis "odotella".
Sitä nyt sitten selvitellään, alanvaihtokuvioitakin varulta :)
Ja selvitellään paljon muutakin, vaikka mulla on jo ikää 38-vuotta.
No, koskaan ei ole liian myöhäistä???
Tosin, en tiedä, onko se hyvä vai huono asia, että niitä nyt ruvetaan "kaivelemaan" ihan hyvä jottei syntymästä saakka, labroineen ja röntgenkuvineen...
Kait se sitten on hyvä asia...näin se pitää nyt ajatella.
Tuleeko mulle "viimein" luki-ja kirjoitushäiriödiagnoosi, kun tähän asti on "vain" sanottu,
että sellainen on minulla (ja hyvin todennäköisesti onkin, olen itsekin samaa mieltä),
muttei oo ikään ollu mitään sellasta virallista diagnoosia koulua ajatellen mulla...jne. kaikkee muuta.
Mielenkiinnolla odotan, mitä ne kaikenmaailman "palikkatestit" paljastaa :D
Joko mulle viimein selviäisi, miksi minä olen minä, ja tällainen kuin olen?
No asiasta toiseen.
Paino on pitkään sutinut paikoillaan, mutta nyt on pikkasen taas tullut alaspäin.
*olen toiveikas taas :)
Nyt ollaan tultu viikon aikana -700g, joten josko jumimisen aika on nyt ohitte? :)
BMI on nytten 35,65
Onhan se huikeeta... kokonaispainonpudotus on tällähetkellä -67,9kg :)
Josta siis ennen leikkausta sain -27,7kg pois, ja leikkauksen jälkeen on tippunut loput.
Leikkausaamunpainosta on lähtenyt -39,9 kg.
Liikunta on ollut poskiontelon tulehduksesta ja selkä/jalkavaivoista selviämisen jälkeen pelkkää ulkoilua, nyt kun ilmatkin on olleet ihan mukavia.
Joko pyöräillen tai lenkkeillen.
Itsekseen, perheen tai ystävän kanssa.
Ja nyt parina päivänä olen hyötyliikuntaakin harrastanut, nimittäin haravoinut jo pihaakin :)
Siinäpä pikaisesti kuulumisia.
Lopuksi muutama kuva :)
meidän lenkin varrella oleva vesitorni
Palaillaampa taasen!
Mukavaa sunnuntaita ja mukavaa, aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!!!
Ootte tärkeitä!!! <3
maanantai 13. huhtikuuta 2015
"Kerro se kuvin..."
Hei vaan taasen kaikille!!! :)
Nyt tulee "kuvakertomus":D
Olen nimittäin koittanut lepäillä itsekin, että paraneis tää tauti ohi...toki olen touhunnutkin, kuten kuvista voi päätellä :D
Paino on pysynyt samassa, kuin viimeviikolla.
Harrastukset on olleet "jäissä".
Ja kuulema pitääkin nyt olla, niin kauan kunnes olo alkaa olla parempi, sekä pari päivää vielä siitä "bonuksena päälle" rauhallista aikaa, että on varmasti terve.
Nyt on jo olo sellainen, että tuntuu lääke alkavan purra...kova hinku alkaa olla jo touhuta kaikke, ja tekis niin mieli salille ja vesijuokseekin.
Pyöräkelitkin alkaa olla jo täälläpäin!!!*huoh...kohta...kohta... ;)
Itämainen tanssi ja ulkoilu on nyt olleet sellasia, missä olen kuitenkin olosta huolimatta tehnyt.
Tässäpä niitä kuvia.
Eli ikkunanpesut on aloitettu täällä huussollissa. Puolet talon ikkunoista sain käytyä ns.läpi.
Niin tehokasta touhuilua oli koko sunnuntai päivä, että viimesetkin kynnet mureni vesissä liotellessa...no, onneksi kasvaavat takasin.
Ei oo kyllä ennen ikkunoita pestessä kynnet murentunut...pitäsköhän huolestua jostain...? :O
Tänään on kevyesti ulkoiltu vaikka pikkasen välillä on vettä tullutkin.
Tällä hetkelläkin paistaa aurinko, ja sataa tihkuttaa...Mikko Alatalon laulu tulee mieleen heti
kun "aurinko paistaa ja vettä sattaa...taitaa tulla kesä..." :D
Sepä se. Sitä odotellessa ;)
Palaillaan taasen, moimoi!!!
Ootte tärkeitä!! <3
Nyt tulee "kuvakertomus":D
Olen nimittäin koittanut lepäillä itsekin, että paraneis tää tauti ohi...toki olen touhunnutkin, kuten kuvista voi päätellä :D
Paino on pysynyt samassa, kuin viimeviikolla.
Harrastukset on olleet "jäissä".
Ja kuulema pitääkin nyt olla, niin kauan kunnes olo alkaa olla parempi, sekä pari päivää vielä siitä "bonuksena päälle" rauhallista aikaa, että on varmasti terve.
Nyt on jo olo sellainen, että tuntuu lääke alkavan purra...kova hinku alkaa olla jo touhuta kaikke, ja tekis niin mieli salille ja vesijuokseekin.
Pyöräkelitkin alkaa olla jo täälläpäin!!!*huoh...kohta...kohta... ;)
Itämainen tanssi ja ulkoilu on nyt olleet sellasia, missä olen kuitenkin olosta huolimatta tehnyt.
Tässäpä niitä kuvia.
Niin tehokasta touhuilua oli koko sunnuntai päivä, että viimesetkin kynnet mureni vesissä liotellessa...no, onneksi kasvaavat takasin.
Ei oo kyllä ennen ikkunoita pestessä kynnet murentunut...pitäsköhän huolestua jostain...? :O
Tänään on kevyesti ulkoiltu vaikka pikkasen välillä on vettä tullutkin.
Tällä hetkelläkin paistaa aurinko, ja sataa tihkuttaa...Mikko Alatalon laulu tulee mieleen heti
kun "aurinko paistaa ja vettä sattaa...taitaa tulla kesä..." :D
Sepä se. Sitä odotellessa ;)
Palaillaan taasen, moimoi!!!
Ootte tärkeitä!! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)