Meille syntyi poika!:)

Niin se vaan loppuaika raskaudessa meni ja oli, ettei paljoa kerennyt kuin kontrolleissa juosta 2 kertaa viikossa.

Olo oli jo pitkäään jännittynyt, kun ei tiennyt milloin ja mitä tehtäisiin, mielipiteitä oli monia, kuten lääkäreitäkin.

H-hetki koitti viimein perjantai aamuna 3.8.2012 kun minut otettiin synnärille sisään käynnistystä varten.

Vielä perjantaina ei synnytys liioin edennyt mihinkään tipasta huolimatta, mutta ns. pehmitteli paikkoja valmiiksi. Lauantaiaamuna minut siirrettiin takaisin saliin klo 6 ja synnytys käynnistettiin tipalla uudelleen. 

Nyt hieman paremmalla onnella:) Kalvot puhkaistiin klo 11 maissa. 

Synnytys eteni aluksi ihan hyvin ja kätilöt sekä itse veikkasimme vauvan näkevän päivänvalon klo 14 mennessä.

Näin ei kuitenkaan käynyt ja taas veikattiin uudelleen...ja uudelleen...

Kivuista huolimatta synnytys ei edennyt. Onneksi on kivunlievitystä saatavilla sillä sitä todella tarvittiin...

Loppurutistus oli yllätys kaikille kaikkine dramaattisine käänteineen.

Vauva oli isompi kokoinen, kuin mitä ultrassa arveltiin (4,185g ja 50cm). 

Tosin jäi silti pienemmäksi painoltaan, kuin toiseksi syntynyt lapseni aikoinaan (n. 4,5kg).

Tämä nyt syntynyt vauva oli harteikas ja "pötkylä" vartaloinen kauttaaltaan, joten synnytyksessä ilmeni paljon komplikaatioita.

Niistä kuitenkin selvittiin hyvän ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla, ei kylläkään kumpainenkaan meistä ilman kipuja, kuten arvata voi.

Lapsi jouduttiin avustamaan imukupilla ja mieslääkärin käsivoimilla ulos kohtukodistaan.

Siinä äiti joutui kijaimellisesti venymään äärirajoilleen ja tuska oli niin kova kipulääkityksestä huolimatta, että olin pyörtyä ja oksentaa siihen paikkaan...ja loppuun asti sain luvalla tainnuttaa itseäni ilokaasulla, muuta ei ollut siinä kohtaa enää mahdollista antaakaan.

Mutta sektiota ei tarvittu, pienimies syntyi 4.8.2012  klo 23.56. Hänet elvytettiin. 

Hän oli hörppinyt lapsivettä, joka sattui olemaan vielä sellaista vihreää (mekoniumia) ja napanuora oli ollut tiukasti kaulan ympärillä. Lisäksi kovasta ulostulosta johtuen lapsi oli kivulias ja melkein molemmat kädet olivat toimintoja vailla.

Toinen enemmän, toinen vähemmän. 

Lastenlääkäri puhui ensin ihan lievästä halvauksestakin, mutta lopulta diagnoosi vaihtui erbin bareesiin.

Lapsi vietti melkein koko sairaalassa olo ajan keskolassa sokeri-ja antibiootti-, kipulääketipassa, paitsi kaksi viimeistä yötä ja päivää ennen kotiinpääsyä, silloin sain hänet vierihoitoon. Siihen asti kuljin häntä syöttämässä siellä alakerrassa..

Lapsi kuvattiin melkeimpä joka ikistä ihosolua myöten synnytyksen jäljiltä, sekä tehtiin kokeita. Muuta ei lopuksi löytynyt, kuin sivuääni sydämestä, sekä erbin pareesi.

Minutkin tarkistettiin ennen kotiinpääsyä perinpohjin lantion ja kohdun seudulta ja kaikki oli onneksi itsellänikin ok.

Vauva voi tällähetkellä hyvin:) 

Vammautunut käsi on laitettu ns. lepoon ja ranteessa on pienenpieni lasta tukemassa ranteessa esiintyvästä virheasennosta johtuen. 

Eilen me sitten pääsimme vihdoinkin kotiin sairaalasta kaikkien rakkaittemme<3 luokse.

Meitä oli jo odotettukin ihan valtavasti kotia!:) Ikävä oli kyllä molemminpuolinen!

Nyt keskitymme rauhassa vielä rytäkästä toipumiseen ja toistemme ja perheemme seurasta nauttimiseen.

Kirjoittelen tänne välillä kuulumisia, miten meillä on lähtenyt menemään ja kuinka vauva kuntoutuu synnytysvammastaan. Fysioterapiaa tullaan tarvitsemaan, aika näyttää sitten kuinka kauan. 

Ensimmäinen kontrolli on jo kahden viikon päästä, jossa on mukana lastenlääkäri, neurologi ja fysioterapeutti/ toimintaterapeutti.

Siinä lyhykäisesti tiivisteltynä kuulumiset täältä mieltä...

Mukavaa syksyn jatkoa ja palaillaan taasen jossain välissä!:)

rv 34+5

Hei!:)

Olo on raskas ja tukala, helteet vaivaa ja raskausmyrkytys kummittelee vähän väliä.

Taas sairaalareissu takana. 

Jouduin sinne, kun kontrollissa osoittautui taas pissasta löytyvän proteiineja ++, sekä ketoosista merkkejä. Samalla annettiin kortisonipiikit kahteen kertaan, jos sattuu, että synnyttäisin jo aiottua aiemmin, syystä tai toisesta. Kokeet ok osastolla ollessa. 

Viimeisenä yönä sairaalassa ollessa näytti, että synnytys olisi jo alkanut, kun supisteli vähän väliä...alkuun sain nukuttua 3 tuntia, mutta sitten heräsin vessaan siellä ja ihmettelin, kun niitä suppareita tuntui tulevan koko ajan. 

Rupesin katsomaan kelloa...alkuun n. 7min välein välillä 10min. 

Sitten yks kaks ne muuttuivatkin 5min välein tuleviksi ja tuntuivat selässä, mahanpojassa ja reisissä. 

No, ei muuta, kuin piti hoitajalle soitella kelloo siinä yöllä ja sanoa tilanteesta. 

Sittenpä siellä laitettiin tippa mulle kouraan ja tuumattiin, ettei sun tarvi vielä synnyttää, nyt nesteytetään pikaisesti tipan kautta ja lopetetaan supistelut toivonmukaan.

No, eka pussi "ringeriä" ei auttanut, laitettiin toinen pussi ja se hillitsi sitten lopultakin ne supistelut.

Loppuyön sitten nukuin, eli  n. 2 1/2 tuntia aamupalaan asti,  kuin tukki.

Aamulla kotiuttivat minut sairaalasta ilman sen kummempia tutkimuksia. 

Viesti oli lääkäriltä hoitajan välityksellä se, että "nyt jos syntyy, saa syntyä. Enää ei estellä. Pääset kotiin".

...Hmmm. Outoa. Juurihan "se" estettiin, eikä missään nimessä saanut syntyä...? 

No, hyvä niin. Saatiin ehkä hieman lisäaikaa...? Kontrolli on keskiviikkona taas jos sinne asti päästään...jos kaikki on siellä ok, pääsen kotia...jos taas jotain on "prinkkalallaan", minut siirretään hetimmiten taas osastolle. Katsotaan miten menee...Mutta kuulemisiin taas, täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena:))))) 

Nyt lopettelen näin lyhyeen, kun on niin tukalaa istua tässä koneen äärellä...

Moikka, moi!:)

Rv 29+5

Heipä hei, hyvää iltaa!:)

Pitkästä aikaa...tähän väliin mahtuu vaikka mitä, mutta lyhyesti kerron nyt vain tässä kuulumiset.

Nyt on viimeisimmän raskauskuukauden aikana proteiinit kummitelleet pissassa aina äitipolilla käydessä (kotona liuskakokeet ok) joten tässä viimeviikolla tuli oltua sitten ihan osastollakin tarkemmassakin syynissä ja levossa. 

Otettiin verikokeita ja pissasta vuorokausikeräys. Sokereita ja verenpainetta seurattiin tietenkin myös, vaikka ne on ok, paitsi sokerit heittää hieman alakanttiin nyt välillä.

Kaikki muukin osoittautui olevan ok, joten pääsin sitten kolmantena sairaala päivänä sieltä poiskin.

Lääkärin määräys on levätä, levätä ja levätä. Touhuilla kevyitä juttuja. Mitään siivoiluja tms. raskaita en saa tehdä, enkä nosteluja. Kaikki ne kuulema jotka rasittaa vähänkään oloa, saa munuaiset fuskaamaan sitten sitä proteiinia pissaan...

Muuten olo on kyllä ok, voin erittäin paksusti!:D Vauva rymistelee aikalailla masussa ja heiluttaa mahaa puolelta toiselle mun maatessa:)))))

Uusi kontrolli on tiistaina, 5.6, joten katsotaan mitä sitten meille vauvan tiimoilta kuuluu.

Nyt hän oli viimeksi 1200g ja lääkäri arveli syntymäpainon sijoittuvan yli 3800g muttei yli 4500g...kuulema hieman pullea vauva tällähetkellä.

Että sellaista.

Vanhin poika sai lauantaina peruskoulun päättötodistuksen hyvillä, parantamillaan arvosanoilla:) 

Ammattikoulu kutsuu siis, toivotaan, että valituksi tulee hakemalleen linjalle:)

Toiseksi vanhin poika pääs kuutosluokalta ja aloittaapi sitten yläasteen syksyllä:)

Pikkuinen miehenalku on villi kuin mikä;) Yhtä villi kuin veljensäkin tässä 2v. iässä:)))))

Vauvaa taitaa odotella hänkin. Kovasti pusuttelee massuani ja kantelee leluja joskus mahan päälle.

Yleensäkin häntä on nyt ruvennut kiinnostamaan kaikki vauvat tuolla kirppareillakin ja kaupoissa. 

Pitää kurkata aina ohimennen kärryyn...ja toteaa sitten että "yhyyyyy, yhyyyyy" tarkoittaen vauvaa :))))

Isäntä järjestelee hommiaan töissä ja kotona siihenmalliin, että jos taas joudun osastolle, niin hänen ei tarttis ainakaan ylitöitä töissä tehdä, vaan sais tehtyä osaa kotoakin päin.

Lastenhoitajaehdokas-pula vaivaa, mutta jospa me jotenkin selvitään sitten, jos sellainen tilanne tulee. 

Äiti ja sisko on luvanneet auttaa muutaman päivän, samoin isännän sisko, mutta riippuen ajankohdasta...onko heillä omia menoja silloin.

Nyt kotilevossa ollessani pyrin lepäämään joka hetki,kun vaan siihen tulee tilaisuus. 

Mutta siivoomisen hoitaa muut perheessä.

Nyt alkaa jo silmiin ottaa tää kirjoittaminen, joten lopettelen. ( ...ottaa kyllä pehvaankin, kova tuoli on...)

Mutta palaillaan taas, en oo unohtanut tätä blogiani. 

Mutta "jaksaminen" on ollut nyt niin ja näin. Tarkoitan, kun ei jaksa ruutua tuijottaa, ei jaksa istua kauaa...mieluummin makoilee, niin ei turpoa kädet, eikä jalat...

Vielä muutama viikko edessä. 37-38 vkolla siis käynnistys, ellei mitään ylläriä tule. 

Toivotaan parasta!:)

Mutta hyvää yötä ja palaillaan!

Moi,moi!:)

Pitkästä aikaa taasen, hei vaan kaikille!:) rv 24

Noita viikkoja onneksi kertyy ja kertyy, vaikka odottavan aika onkin pitkä:)

Eilen oli äitipolireissu.

Se meni hyvin. Sokerit ok, verenpaine ok...äipän ja vauvan painokin "ok".

Vauva on tällähetkellä kuulema sen kokoinen kuin saakin olla eli 700g  (äiti voisi olla hieman pienempikin, mutta tämmösenäkin kelpaa synnyttämään, kunhan ei enää oma paino nouse).

Vauva on siis pieni vielä, mutta voi mahoton, mitkä voimat siellä masussa puskeekaan tilaa itselleen välillä ja muistuttaa mammaa olemassaolostaan!:) 

Yöaikaan siellä masussa ollaan sitten kovastikkin virkeenä, juuri silloin kun itteeni nukuttas kaikkein makeimmin:)))))

Saa nähdä, muuttuuko vauvan yölliset "sambaharjoitukset" johonkin muuhun aikaan, vai onko vielä sitten sama "rytmi" kun on syntynyt...sitä odotellessa:))))

Seuraava käynti onkin äitipolilla sitten 14.5. 2012

Mitäs muuta tänne kuuluu...?

Mieliala heittelee aikalailla...väsymys välillä ottaa valtaa. Oksenteluakin on välillä ollut, todennäköisesti liian alhaisista sokeriarvoista.

Kotityöt kasaantuu välillä mun omaan niskaan (= etenkin siivous) ja ei ole kiva anella apua, sitä kun odottaisi saavan muutenkin...

Se ei vaan tuo Hooveri tuolta nurkasta kelpaa kellekkään seuralaiseksi..siispä "väsyneenä ja kaiken antaneena"  tartun siihen sitten ja käyn urhoollisesti taistelemaan villakoiria vastaan, hampaat irvessä.

Ei se siivoaminen muuten olisi niin tympeää...mutta kun mä en enää mahastani taivu kunnolla ja kyykkyyn- ylös liikkeet tuntuu jaloissa, sekä vatsassa epämiellyttävälle...pitää välillä kontaten tai istualleen imuroida...liikuntaahan se on sekin, tuleepahan siivottua.

Ja samalle iltaa kaaos jo palaa tupaan, ja hepuli on valmis, jos pinna on kireellä jo muutenkin.

Onneksi on niitäkin päiviä, etten kaaoksesta niin piittaa, vaan välillä jopa tuntuu, että se kuuluu asiaan...mutta sitten välillä iskee se "pesänrakennusviettikin" jo, jolloin pitäs kaikki paikat saaada koluttua ja laitettua jo tiptop:)))))

En ole varmaan miehelleni  "helppo kumppani" tällähetkellä...reppana yrittää "lukea" välillä ihan selkeesti mua, että missäs nyt mennäänkään taasen??? :)))) 

Voi rakkaani!<3 Onneksi kuitenkin olet siinä*huoh...koitan taasen rauhoittua :)))))

Kaikki poijjaat kärsii siitepölynuhasta/ köhästä ja lääkearsenaali menee kaikilla tuplana.

Itselläni hieman on röhää myös, mutta poijjilla pahemmin.

Kesälomaa oottaavat nämä meidän koululaiset jo, kuten arvata saattaa:)

Pienimies kasvaa ja vankistuu. Sanojakin yrittelee enempi ja enempi, mutta vielä ne on sellaisia omia muunnoksia enempi.

"Ärrän" eli R-kirjaimen sanoo tosi selvään, hokee "ärrä-ärrä-ärrrrrrrrrrrrrrrrrrä!"

Mummo, ukki =utti, äiti, isi= iti, auto, lastenohjelman Henri= Herrrrrrri, Pikku Kakkonen = kaa-ka- kaa-ka,

juusto= tyy-ty, oma, eikä, en tuu, anna-anna (kun haluaa jotain)...Tao Tao (lastenohjelman panda) siinäpä muutama mitä näin äkkiä muistuu mieleen...

Isäntä puunaa mitäs muuta, kuin autoa pihalla, on tainnu jonkin sortin autokaupat tehdä...vaihtokaupat ainakin, jos ei muuta.

Saa nähdä...huomenna kun tuo auto  lähteepi tuosta pihalta ja  niin uus jo samantien tulee tilalle:))))

Sellaista täällä pikaisesti kerrottuna.

Nyt kyllä paikat puutuu aika pahastikin, joten lopettelen.

Palaillaan!:)))

Mukavaa kevään jatkoa!:)

Aurinkoista kevätpäivää!:) rv20+6

Pikakuulumisia taasen:)

Viikonloppuna juhlittiin pienenmiehen 2v. synttäreitä. 

Vieraita kävi paljon ja koko viikonlopun ajan.

Pienimies sai hienoja lahjoja kaikilta vaatteista, peleihin, 

ja erikokoisista traktoreista omaan muumi ruokailulautaseen, sekä ihkaomiin hienoihin avaruusaiheisiin ruokailuvälineisiin.

Miehen mummo oli meillä pe-su kylässä myös.

Isommat poijjaat oli hyvänä apuna juhlien järjestämisessä ja siivoiluissa.

Samaten isäntä, hoiti lähes kaikki juoksevat asiat viikonlopunaikana:)

Kyllähän se hieman helpotti meikäläisen kiireitä.

Oli kiirettä ja stressinpuolelle meinas paukahtaa touhuilut, mutta hengissä olen:)

Kiitos heille<3 kaikesta avusta!:)

Tänään oli äitipolikäynti.

Kaikki oli kunnossa, kuten toivoa vain voi:) 

Flunssa on lopultakin selätetty. 

Ei keuhkot rohise eikä pihise, eikä vingahtele.

Verenpainekin on ok.

Lapsi voi hyvin, kasvaa hyvin. 

Hän kasvaa "keskikäyrää" siellä masussa.

Sukupuolikin on selvinnyt...

Sanotaanko näin, ettei mekkokankaalle nyttenkään ole menekkiä!;)

Eli..."poijjjaan pötkylähän" siellä pyllisteli pippeleineen viime kerralla rakenneultrassa 

ja tänäänkin niin selvään lääkärin ultratessa, että kyllä se totta on:))))))

Hän on poika!:)

Uutinen on otettu ilolla vastaan meillä, 

lähipirissä se on ehkä herättynyt uutta uteliaisuutta asiasta, 

että onko hän nyt sittenkään viimeinen...?

Olen vastannut siihen, että näin me ajattelimme...mutta koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu 

ja miten mieli muuttuu. 

Tytön yrittämisen vuoksi ei ainakaan lapsiluku tule kasvamaan, sillä on ihan sama, 

kumpaa sukupuolta hän on, hän on rakas ja toivottu joka tapauksessa.

Eli...en tiedä. 

Aika näyttää...onko tämä tässä vai onko tämä sittenkään tässä. 

Olipas se taas hienosti sanottu. *heh.

Tämä tämänpäiväinen lääkäri sanoi nimittäin, ettei hänen mielestä ole mitään esteitä lapsenteolle tämän vauvan jälkeenkään ja ihmetteli kollegansa puheita edellisen synnytyksen jälkeen, 

että "kolmen vuoden sisään vielä tervetuloa synnyttää, mutta sitten se on rouva hyvä viimeinen..."

Hmmmm. Jokaisella on asiasta varmaan oma mielipiteensä...niin saa ollakin.

Mehän se itse ratkaistaan viimekädessä sitten, vieläkö vai ei.

Hyvä uutinen kuitenkin tuo, etten olekaan sellainen vanha nauta, 

millaiseksi se mieslääkäri sai itseni tuntemaan:))))))

No, se siitä.

Keskitytään tähän päivään.

Sokerit on hieman tasoittuneet päivällä otettavan insuliininkin myötä, mutta nyt  nostetaan takaisinpäin iltainsuliinia korkeammalle eli nyt taas siihen 4 yksikköön. 

Tämä siksi, kun aamun arvot ovat 5.5 ja hieman ylikin välillä. 

Ei kuitenkaan pahat arvot, muttei pidemmämpäälle suotavatkaan.

Muutenhan vauva kasvaa liikaa.

Nyt mennäänkin sitten jo raskausviikolla 20+6, kuulema, 

välillä oltiin hieman eri tavalla laskettu, mutta tämä on kuulema oikein...

Käynnistys sitten vkolla 38, kuten edellisenkin aikaan. 

Ei kuulema kasvatella hänestäkään isoa väkisinkään, jos suinkin saadaan hänen, sekä minukin paino näinkin hyvin kurissa pysymään. 

Nyt ei ole minulla kuukauteen paino noussut ollenkaan.

Vauva kyllä kasvaa hyvin, ja se ei haittaa, niin pitääkin kasvaa.

Sekin oli lääkäristakin hyvä uutinen.

Nyt taas kuukauden päästä on seuraava käynti äitipolilla ja "sokeripolilla". 

Nyt taas tuppaa ruveta tuntumaan epämukavalle tässä puujakkaralla kirjoittaessa...

Jatkanpas sitten taas toisella kertaa, niin ei "pikkupeppusein puudu" (siis tarkoittaa kuitenkin päinvastoin...) tähän ihan!:D *hehehehehhe!

...Palaillaan ja kiitos seurastanne!:) Mukavaa että jaksatte olla siellä, vaikka kirjoituskerrat ovat hieman harventuneetkin:)

Moimoi! Mukavaa kevään jatkoa!

Raskausviikolla 18+3

Mukavaa lauantai-iltaa!:)

Aikaa on taas vierähtänyt hirveen, hirveen pitkälle, siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin.

Anteeksi.

Viime kirjoitus taisi loppua siihen, että olin kipeenä...? Muistankohan oikein...?

No, ollaan oltu kaikki kipeinä ja oikeastaan nyt vasta tervehdytty.

Influenssa, flunsssa, korvatulehdus, astman paheneminen flunssasta johtuen...spiralla kulkemista 2-3x vuorokaudessa 1-3 hlön voimin.

Aika rankka sairastelupätkä, täytyy sanoa.

Mutta hengissä ollaan!:)

Ja vauvakin on masussa hengissä. 

Keuhkoni ovat pysyneet auki spiran avulla itsellenikin siinä flunssassa.

Masussa on ruvennut olemaan sellainen tunnelma, että hän taitaa siellä pikkaisen jo ilmoitella itsestään pienin liikkein:)

Tuntuu, kuin perhosia lepattelisi lennellä vatsassa:)  

Raskausviikkoja on laskujeni mukaan 18+3.

MItäs muuta raskauteen kuuluukaan...niin.

Insuliini on aloitettu 6.3.2012 protaphanella. 

Annostuksen kanssa sain itse olla sairaalalla aika jämeränä, meinasi se mieslääkäri määrätä 6yksikköä  iltaisin jo suoraan.

Minä sanoin sille, että kuolee se kuule norsukin tuollaseen annokseen, minä en niin paljon pistä sitä heti!

Lääkäri myönty vastahakoisesti, melkeen virnistellen, ja sanoi, että aloitetaan 4 yksiköllä. 

Minä epäilin sitä, sanoin, että viimeksi annostus oli 1-3yksikköä ja oli pitkän aikaa sopiva.

Lääkäri ei antanut periksi, vaan se oli se 4 yksikköä alkuun.

No, siinähän kävi kuten arvelin. 

Minusta tuli nyt se yösyöppö!!!

Saa taas kyseinen lääkäri sitten *anteeksi ruma sana nytten...*vittuilla polilla, että 

"Herran Jumala! Missäs se kohtu täällä on???" 

Meinas mokoma, että maharasvaa on niin paljon, ettei muka erota kohtua...

Minä sanoin sille, että "älä kuule *anteeksi taas...vittuile mulle, siellähän se on, missä ennenkin! Ja sitäpaitsi laitteitten köyhyyttä, jos et sitä löydä, on muualla löydetty ja sydänäänetkin vielä kuunneltu oikeinkin tarkkaan ja hyvin!"

Sitten se naureskeli siinä ittekseen ja sanoi, että "no, joo, löytyypihän se tuolta."

Maksaako se vaiivaa olla ystävällinen???

Pitänee vissiin seuraavan kerran heittää  "tippiä" sille lääkärille, jotta saa parempaa palvelua.* heh.

No, joo. 

Takaisin siihen verensokeriasiaan...

Ihme, että herään siihen oloon yöllä, että verensokeri on alle 4.

Ohjeeksi annettiin, että jos laskee 5.3 syö leipä+ juo maitolasillinen yöllä.

Mä nyt siis syön parhaillaan 3x yössä! (ei ole järkeä, ei...)

Herään siihen kun pää on pökkerön tuntuinen tai on huono olo ja palelee.

No, laskin minä itse alkuun insuliinin annostusta siitä 4 yksiköstä siihen  3yksikköön, mutta sillä ei ollut vaikutusta yösyöntiin.

Nyt eilen sitten minulle soitteli diabeteshoitaja sairaalalta ja sanoi, että pistä vain 2 yksikköä.

Vaikutus oli se, että viime yönä en syönyt, kuin yhdesti!:)

Eli olisi vain lääkärin kannattanut kuunnella potilasta itseään, eli minua, alunperin...

No, sitten se hoitajakin kyllä läksytti korkeista päiväarvoistani, mitä nyt flunssan aikana on tullut. 

Ne johtuvat Prednisolon-kortisonikuuristani, jota joudun syömään kuukauden astman pahenemisen vuoksi.

Mutta, selitäppä seinälle(= sille hoitajalle)...

Nyt aloitetaan ateria-insuliinikin ensi viikon aikana.

Saa nähdä, mitä siitäkin tulee...millaisella annoksella lähdetään liikkeelle.

Sokeriarvot vaihtelevat 7.8 -8.8 ruoan jälkeen. 

(Ne arvot pitäisi olla: aamupaasto alle 5.3 ja syömisen jälkeen arvot aina alle 7.8)

Viime viikolla sain yhden 12.8 arvon, kun meni koko päivä lääkärissä kaikkien lasten asioilla, eikä evästä ollut mukana. 

Sokerit laski, söin karkkia, eli otin sellaista verensokereita "pikakorjavaa" (2-3 paperissa olevaa suklaata) ja kotia tultua söin sen 1600kcal listan mukaan ruokaa, eli päiväruoalla 40-50hiilihydraattia. 

Siitä sitten se tunti eteenpäin, mittasin ton arvon... :(

Ei auttanut selitellä. 

Aika kovaakin tekstiä suolti hoitaja tuilemaan puhelimessa ja aikoi soitella heti maanantai aamuna uudelleen.

Toivottavasti se hoitaja siivoo suutaan...mä nimittäin osaan kanssa olla aika ilkeä suustani, jos haluan.

Asiaahan siinä oli tietenkin se mitä se sanoi, mutta se, millä tavalla se päästeli tulemaan suustaan sen asian...

Hän on "asiakaspalvelussa" ja hänen täytyy hieman mukavemmin ilmaista asiansa, vaikka suututtaisikin.

Vaikka oon lihava, raskaana, astmaatikko ja diabeetikko (nyt raskausaikana), mielestäni pyrin huolehtimaan itsestäni ja vauvasta niin hyvin kuin mahdollista, samoin muusta perheestä.

Se loukkaa, kun joku *anteeksi taas...stanana suttura rupeaa vinkumaan, että mä en välittäs noista sokeriarvoista yhtään ja että "taidat huvikseen syödä yöllä...vai onko ne tosiaan oikeasti aina alhaalla ne arvot??? "

Sopiipi hänen tulla viereen nukkumaan ja yösyönnille mukaan, jos ei kerran passaa uskoa.

-No, se siitä vuodatuksesta.* Bläääääääääh. Anteeksi, nyt loppu se marina siitä...

Poijjaat menee kouluun maanantaina pitkästä aikaa kahden viikon tauon jälkeen. 

Loma meni heilläkin siellä (mummola)reissussa sairastaessa ja vielä kotiin tullessakin, aina nyt torstaihin asti.

Urheilukiellossa ovat vielä ensiviikon, koska keuhkot eivät vielä ole täysin palautuneet taudin jälkeen ennalleen. (näkeepi pef-puhallusarvoista)

Pikkumies on nyt pirteenä, kun on kunnossa. 

Hän kuuntelee nyt tuolla isänsä kanssa "Lacuna Coil" nimistä bändiä strereoista ja naputtelee sormilla polviaan:)))))

Lauantai-saunakin lämpeää, mutta sinne menijöitä ei taida vielä ola muita, kuin isäntä itse:)

Hänkin oli lomansa kipeänä, influenssassa. Tunnollinen työntekijä, sairasti omalla lomallaan:(

Mutta onneksi tässä aletaan tervehtyä ja kevättä ja kesää kohden mennään:)

Ulkona näkyy satelevan vettä...+3 astetta lämmintä vielä:)

Jokohan lumet pikkuhiljaa tosiaan lähteevät sulamaan poispäin?:)

Jokohan?:)

Lauantai-illan jatkoja kaikille ja palaillaan taas, kunhan aika sallii:)

Ensi kuun alussa minulla on taaas äitipolilla käynti, joten viimeistään sitten taas!:)

Moimoi!:)

 

 

 

 

 

Ihanan aurinkoista lauantaita!

Hei taas!:)

Ihana kevätaurinko paistaa ja pikkasen on pakkasta. 

Flunssaa on minulla ollut melkein jo viikon, ei kuumetta kylläkään, mutta hirveä nuha ja yskä. 

Pienimies oli viikko takaperin kuumeessa, samoin keskimmäinen poika. 

Muut tirskauttelee aivastella ja niiskuttelevat, mutta porskuttaavat suht`normaalisti etiäpäin;)

Se on nyt hiihtolomakin alkanut perjantaina täälläpäin koululaisilla. 

Poijjaatkin lähtee isänsä matkassa Nurmoa kohti, sinne Seinäjoen lähelle mummolaan. 

(Tai siihen Seinäjokeenhan se Nurmo taitaa nykypäivänä kuuluakin)

Pyykkiä ja pakkaamista siis nyt viikonloppuna tiedossa, ihan urakalla. 

Isäntä rakaskin<3 on ens viikon lomalla, mikä on hyvä, kun mulle tulee lääkärimenoja, kuin sieniä sateella. 

Nyt on äitipolille meno tulevalla viikkoa, nähtävästi insuliinit tuleepi nytten sitten kuvioihin. 

Sokerit vaan tuppaa välillä nousemaan. 

Nyt tietty tämä flunssa itsessäänkin jo nostaa niitä, mutta muutenkin nousevat...

No, se on tuttua hommaa, se piikitys. Eipä siinä, kuin piikitellään taas.

Painoa ei ole tän raskauden aikaan tullut kuin 7kg (joku viisaista tohtoreista sanoo äitipolilla varmaan, ettei olisi tarvinnut nousta sitäkään)

Vauvan potkuja en tunne vielä, ehkä jotain pientä "kuplintaa" välillä...ja kotidoplerilla on sitten pienenmiehen ja muittenkin perheenjäsenten kanssa kuunneltu vauvan sydänääniä<3

Raskausviikkoja on  kasassa 16+4 mikäli nyt oikeen taas muistan:)))))

Siinäpä se aika meneepi, jouhevasti eteenpäin. 

Voiden paksusti! XD

Kevättä ja kesää kohden:)

Mukavaa lauantaita kaikille ja lomasäitä lomailijoille!

Palaillaan taas, kunhan olo ja aika antaa myöten!:)