Aurinkoista kevätpäivää!:) rv20+6

Pikakuulumisia taasen:)

Viikonloppuna juhlittiin pienenmiehen 2v. synttäreitä. 

Vieraita kävi paljon ja koko viikonlopun ajan.

Pienimies sai hienoja lahjoja kaikilta vaatteista, peleihin, 

ja erikokoisista traktoreista omaan muumi ruokailulautaseen, sekä ihkaomiin hienoihin avaruusaiheisiin ruokailuvälineisiin.

Miehen mummo oli meillä pe-su kylässä myös.

Isommat poijjaat oli hyvänä apuna juhlien järjestämisessä ja siivoiluissa.

Samaten isäntä, hoiti lähes kaikki juoksevat asiat viikonlopunaikana:)

Kyllähän se hieman helpotti meikäläisen kiireitä.

Oli kiirettä ja stressinpuolelle meinas paukahtaa touhuilut, mutta hengissä olen:)

Kiitos heille<3 kaikesta avusta!:)

Tänään oli äitipolikäynti.

Kaikki oli kunnossa, kuten toivoa vain voi:) 

Flunssa on lopultakin selätetty. 

Ei keuhkot rohise eikä pihise, eikä vingahtele.

Verenpainekin on ok.

Lapsi voi hyvin, kasvaa hyvin. 

Hän kasvaa "keskikäyrää" siellä masussa.

Sukupuolikin on selvinnyt...

Sanotaanko näin, ettei mekkokankaalle nyttenkään ole menekkiä!;)

Eli..."poijjjaan pötkylähän" siellä pyllisteli pippeleineen viime kerralla rakenneultrassa 

ja tänäänkin niin selvään lääkärin ultratessa, että kyllä se totta on:))))))

Hän on poika!:)

Uutinen on otettu ilolla vastaan meillä, 

lähipirissä se on ehkä herättynyt uutta uteliaisuutta asiasta, 

että onko hän nyt sittenkään viimeinen...?

Olen vastannut siihen, että näin me ajattelimme...mutta koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu 

ja miten mieli muuttuu. 

Tytön yrittämisen vuoksi ei ainakaan lapsiluku tule kasvamaan, sillä on ihan sama, 

kumpaa sukupuolta hän on, hän on rakas ja toivottu joka tapauksessa.

Eli...en tiedä. 

Aika näyttää...onko tämä tässä vai onko tämä sittenkään tässä. 

Olipas se taas hienosti sanottu. *heh.

Tämä tämänpäiväinen lääkäri sanoi nimittäin, ettei hänen mielestä ole mitään esteitä lapsenteolle tämän vauvan jälkeenkään ja ihmetteli kollegansa puheita edellisen synnytyksen jälkeen, 

että "kolmen vuoden sisään vielä tervetuloa synnyttää, mutta sitten se on rouva hyvä viimeinen..."

Hmmmm. Jokaisella on asiasta varmaan oma mielipiteensä...niin saa ollakin.

Mehän se itse ratkaistaan viimekädessä sitten, vieläkö vai ei.

Hyvä uutinen kuitenkin tuo, etten olekaan sellainen vanha nauta, 

millaiseksi se mieslääkäri sai itseni tuntemaan:))))))

No, se siitä.

Keskitytään tähän päivään.

Sokerit on hieman tasoittuneet päivällä otettavan insuliininkin myötä, mutta nyt  nostetaan takaisinpäin iltainsuliinia korkeammalle eli nyt taas siihen 4 yksikköön. 

Tämä siksi, kun aamun arvot ovat 5.5 ja hieman ylikin välillä. 

Ei kuitenkaan pahat arvot, muttei pidemmämpäälle suotavatkaan.

Muutenhan vauva kasvaa liikaa.

Nyt mennäänkin sitten jo raskausviikolla 20+6, kuulema, 

välillä oltiin hieman eri tavalla laskettu, mutta tämä on kuulema oikein...

Käynnistys sitten vkolla 38, kuten edellisenkin aikaan. 

Ei kuulema kasvatella hänestäkään isoa väkisinkään, jos suinkin saadaan hänen, sekä minukin paino näinkin hyvin kurissa pysymään. 

Nyt ei ole minulla kuukauteen paino noussut ollenkaan.

Vauva kyllä kasvaa hyvin, ja se ei haittaa, niin pitääkin kasvaa.

Sekin oli lääkäristakin hyvä uutinen.

Nyt taas kuukauden päästä on seuraava käynti äitipolilla ja "sokeripolilla". 

Nyt taas tuppaa ruveta tuntumaan epämukavalle tässä puujakkaralla kirjoittaessa...

Jatkanpas sitten taas toisella kertaa, niin ei "pikkupeppusein puudu" (siis tarkoittaa kuitenkin päinvastoin...) tähän ihan!:D *hehehehehhe!

...Palaillaan ja kiitos seurastanne!:) Mukavaa että jaksatte olla siellä, vaikka kirjoituskerrat ovat hieman harventuneetkin:)

Moimoi! Mukavaa kevään jatkoa!

Ihanan aurinkoista lauantaita!

Hei taas!:)

Ihana kevätaurinko paistaa ja pikkasen on pakkasta. 

Flunssaa on minulla ollut melkein jo viikon, ei kuumetta kylläkään, mutta hirveä nuha ja yskä. 

Pienimies oli viikko takaperin kuumeessa, samoin keskimmäinen poika. 

Muut tirskauttelee aivastella ja niiskuttelevat, mutta porskuttaavat suht`normaalisti etiäpäin;)

Se on nyt hiihtolomakin alkanut perjantaina täälläpäin koululaisilla. 

Poijjaatkin lähtee isänsä matkassa Nurmoa kohti, sinne Seinäjoen lähelle mummolaan. 

(Tai siihen Seinäjokeenhan se Nurmo taitaa nykypäivänä kuuluakin)

Pyykkiä ja pakkaamista siis nyt viikonloppuna tiedossa, ihan urakalla. 

Isäntä rakaskin<3 on ens viikon lomalla, mikä on hyvä, kun mulle tulee lääkärimenoja, kuin sieniä sateella. 

Nyt on äitipolille meno tulevalla viikkoa, nähtävästi insuliinit tuleepi nytten sitten kuvioihin. 

Sokerit vaan tuppaa välillä nousemaan. 

Nyt tietty tämä flunssa itsessäänkin jo nostaa niitä, mutta muutenkin nousevat...

No, se on tuttua hommaa, se piikitys. Eipä siinä, kuin piikitellään taas.

Painoa ei ole tän raskauden aikaan tullut kuin 7kg (joku viisaista tohtoreista sanoo äitipolilla varmaan, ettei olisi tarvinnut nousta sitäkään)

Vauvan potkuja en tunne vielä, ehkä jotain pientä "kuplintaa" välillä...ja kotidoplerilla on sitten pienenmiehen ja muittenkin perheenjäsenten kanssa kuunneltu vauvan sydänääniä<3

Raskausviikkoja on  kasassa 16+4 mikäli nyt oikeen taas muistan:)))))

Siinäpä se aika meneepi, jouhevasti eteenpäin. 

Voiden paksusti! XD

Kevättä ja kesää kohden:)

Mukavaa lauantaita kaikille ja lomasäitä lomailijoille!

Palaillaan taas, kunhan olo ja aika antaa myöten!:)

Tervehdys!

No hei!:)

Nyt näyttää, että pahimmista pakkasista on päästy! 

Mittari huiteli pahimmillaan -35 astetta!!! Hrrrrrrrrrr!!!

Tänään ei ole ollut kuin -27 astetta! :))))

Meillon aloitettu vuosi muutenkin rytinällä, on ollut kaikkien lasten lastenpolit, mun  ja vauvan neuvoloita, niskapoimu-ultraa, sokerirasitusta ja sairaalan osastolla käynti sokereiden vuoksi.

Omat mittaukset ovat sokereiden suhteen suht`hyvin kurissa, kunhan noudattaa tarkasti sitä 1600 kcal diettiä, eli hiilareita 2-3 tunnin välein. Mutta sitten...sokerirasituksessa pomppasi:/

Tuli kaksi poikkeavaa arvoa, joten automaattisesti osastolle ruokavalioneuvontaan ja saarnaan siitä, kuinka minun tulisi painaa 49kiloa...

No, sehän tiedetään, että sitä minä en paina tällähetkellä...enkä vuodenkaan päästä, on se niin kaukainen ajatus, joten en ymmärrä, miksi niin helvetillinen saarna piti sen muijan pitä siellä, että itkun kanssa sai lähtä sieltä neuvonnasta pois. *bitch! 

Ois voinu vähän ajatella, kuinka sanansa kuitenkin asettelee tässä tilanteessa, sekun ei juuri nyt tällähetkellä miksikään muutu.

Samoin np-ultrassa oli kyllä niin vmäinen muija vuorossa...En oo kuulema ainut, joka sitten heistä on valittanut, joten läskien piikkiin tää tuntemus ei mene. Neuvolassa sanoi, että "aika moni" valittaa siitä naisesta "ohimennen".

Että sellasta.

Vanhinpoika on haeskellut kesätyösetelillä työpaikkoja, mutta monet pitävät putiikin ovensa nuorille näköjään kiinni...vaikka palkkaa ei tarvitse työnantajan itse maksaakaan siltä kahdelta viikkoa. Saa nähdä, mistä lopuksi tärppää...

Yhteishakukin on tässäkuussa:)) 

Elämme jännittävää aikaa:)

Nytpä tuli koululaiset koulusta ja pienimies heräsi vaippa fuskanneena, joten hommat kutsuu:)

Pitää palata paremmalla ajalla, anteeksi tökerö lopetus!

Moimoi!

p.s. prrrrrkele, oli ollut keskimmäisellä pojalla uintia koulussa, ja kävellen pitäny hallille talsia, vaikka -27 pakkasta! Järkyttävää!!! Ei oltu peruttu uintia:/  No, onneksi on ollut vaatetta hyvin päällä.

Kuulumiset tammikuulta

Kipakkaa pakkaspäivää kaikille!:)

Täällä opetellaan nyt näihin kovempiin pakkasiin, mittarissa oli aamulla -18 astetta pakkasta. 

Onhan niitä kovempiakin ollut ja varmaan tulee vielä olemaan, mutta näin yllättäen tämäkin pakkasmäärä tuntuu jo hyytävän kylmälle.

Mitäs meille kuuluu?

No, meille kuuluu ihan hyvää. 

Terveenä ollaan kaikki oltu nytten*koputtaa puuta. 

Raskauspahoinvointikin on lieventynyt hieman toistaiseksi ainakin:))) 

Kunhan muistaa sopivasti syödä, niin ei hätää:))) 

Ja kun edes hieman välillä itsekin lepää ( jo olleiden ihan pienten vuotojen vuoksikin...

toivon, että kaikki on masussa asukilla ts.papusella<3 edelleen hyvin, ei ne neuvolassa katso eikä missään, että mikä on...kun viikkoja niin vähän...seurataan,seurataan...)

Ihana <3 rakas ukkokulta<3 sittn auttaa omien töiden päälle huussollin siivouksessa!:) ...vaikka hänelläkin on kyllä aika kiirusta nyt töissä, mutta silti, hän haluaa auttaa raskaimmissa hommissa:)

Ettonkin lutunen tuo mies<3!:)

Ensi kuun alussa heti on niskapoimu-ultra ja sokerirasitus.

Odotan innolla niskapoimu-ultraa:) Jo ihan sen vuoksi, että kuulisi taas ne pienen sydänäänet!<3

Niitä kun ei ole kuunneltu kuin silloin ensimmäisessä lääkärineuvolassa.

Ja äitiys neuvola-aikakin on vasta sokerirasituksen jälkeen...

Odottavan aika on pitkä:)

Pienimies on kasvanut kovasti ja on ruvennut osoittamaan erilaista kiinnostusta kirjoja kohtaan nytten:)

Kuvien katselu ja niistä "kysely" on mukavaa hänestä. 

Ja lempikuva katsotaan ja kysellään sitten ainakin kymmen kertaa:))))

Hänen uusia sanoja (äiti, mummo, täti-sanojen lisäksi):  isi, anna (hokee anna-anna-anna),  EI!*tulee tolokusti:))))) auto = auto ja joskus se on  pelkkä "brummbrummm"

sitten näitä "sinnepäin omia sanoja" on myös:   ukki= utti, lamppu= paappu,
pallo= paapa, veitsi=teiti, lusikka= uuti... :)

Siitähän se lähtee:)

Isommat poijjaat käyvät koulussa, homesellaisessa, ikävä kyllä. Nyt oli paljastunut vielä, että siellä KOULUSSA  ON huoneilmaan erittyvää myrkyllistä KREOSOOTTIA!!! 

Ja se aiheuttaa pahimmillaan syöpää ja perinnöllisyyshäiriöitä!!!  ( HYI! Ja itsekin olen ollut ko. koulussa muutama vuos takaperin töissä!:/  )

Ja sinne meidän vanhempien pitää lapset laittaa edelleen joka päivä!!! 

Ja opettajienkin ym. koulutyöntekijöiden käytävä töissä!:/   -Ihan hirveetä!

Otin heti selville, onko nettiadresseja asianeteen tehty, jotta saataisiin nopeammin puhtaampia koulutiloja oppilaille! Sellainen löytyikin heti adressisivustolta jo (www.adressit.com), joten sinne vaan näppäilin nimmarini joukkoon!

Jospa ne päättäjät ottaisi asioikseen, kun nimilistaa tulisi tarpeeksi.

Ja uus pressa tietenkin!  ...kuka lienekin sitten...

Pitihän sitä käydä äänestämässä, tottakai. 

Ja menen uudelleen jo huomenna. En vain kerro, kumpaa äänestän;))))  

...heh,tiedän kyllä-samaa kuin eka kierroksellakin!:))))))

Mutta silti aina vaan on sellainen mieli äänestäessä, että kunhan vaan ne ehdokkaat (kuka tahansa heistä) lupaavat ja puhuvat hienoja asioita, että valinta tulis omalle kohdalle...ja kun pääseevät "valtaan", unohtaavatkin ne lupaukset kansalle ja ajaavat vaan "omaa etuaan".

Toivon, että lopusi valinta menee nappiin, eikä tartte "katua".

No, se sitten nähdään...jännäksi meneepi.

Sellasia kuulumisia ja mietteitä täälläpäin tälläkertaa.

Palaillaan taas, viimeistään sitten niskapoimu-ultrassa käytyä, eli heti ensi kuun alussa:)

Toivotaan, että kaikki on edelleen hyvin.

Moi,moi!

Pikakuulumiset

Tervehdys!:)

Olo ei ole kauheen "kaseva", aikamoisen raskauspahoinvointimyllytykseen "pääsin" taas...

Toivon todella, että olo edes hieman helpottuu, kun ekat kolmekuukautta menee...

Mutta en valita, sanon vaan.

Nyt ollaan käyty eilen ensimmäisessä ultrassa ja siellä se "Papunen"<3 köllötteli!:) 

Sydän sykki ja kaikki oli kuten pitääkin!:) Ihanaa!:)

Raskausviikkoja on nyt kalenterin mukaan 9+2 mutta ultran mukaan 8+5, eli pikkasen on päivissä heittoa, mutta se on normaalia. 

Verenpaine on ihannelukemissa vielä, samoin sokerit, astmakin on ok.

Painoa on tullut 2-3 kiloa, mihin olen erittäin tyytyväinen, että niinkin vähän:)))) 

Vatsan turvotuksesta voisi kuitenkin luulla, että pian jo mennään synnärille.

Neuvolan ja lääkärin mukaan sekin on normaalia, sillä mitä useampi lapsi, sitä pienemmästä "lähtökäskystä" vatsa alkaa kasvaa ja näkyä-kuulema.

Nyt vain toivon, että seuraavassa tutkimuksessa saan paremmin selvyyttä kohdunsuun asioihin, sillä kuulosti, että sielläkin ois jo 3-4cm paikat auki. Ei kuitenkaan käskenyt välttää mitään liikuntaa tms. joten ajattelen maalaisjärjellä, ja teen mitä itse tunnen hyväksi ja jätän muillekin hommia.

Pienimies on lennokas touhuissaan, kerkeää joka paikkaan 100 lasissa. 

Isot pojat käy loman jälkeen uudella tarmolla taas koulua.

Isäntä jännittää, jatkuuko maalis-huhtikuun jälkeen työt, vai sanotaanko hänet vuorostaan irti.

Ehkä jokin varapaikka on kuulemmani mukaan kiikarissa, onneksi.

Joten ei itketä vielä, kun ei ole itkun aihetta.

Koitetaan tehdä tulevaisuudenkin eteen kaikkemme, jottei sittenkään tarvitse vetistellä.

Mutta kyllä se nyt tuo vaaka-asento kutsuu niin kummasti jo. 

Pienimieskin on nukkunut jo tovin, joten menen seuraksi:)

Kauniita unia ja palaillaan!:)

Loppuvuoden kuulumisia pikaisesti

No, niin. Jos sitä nyt ehtisi hetkisen kirjoitella:)

Vieraita oli tänäänkin käymässä ja juuri tunti sitten heipat sanoimme heidän kanssaan.

Joulun aika on yleensä sellaista aikaa, että silloin käy kylässä paljon vieraita, 

joita ei muuten niin hirveän useasti näe, kuin ehkä kerran kaksi vuodessa.

Seuraavaksi juhlitaankin uutta-vuotta ja rakkaan mieheni<3 syntymäpäiviä samalla, 

hän on ns. uuden vuoden lapsi:)

Tai juhlii, ketkä juhlii, milläkin tavalla:) Minä kippistän maitolasilla;)

Olo on sellainen raskas, turvonnut, väsähtänyt, se pieni kuvotus on vaihtunut ihan kunnon oksenteluksi välillä.

Koitan vaan lepäillä samaan aikaan ihan tolokusti, kuin pikkumies, niin eiköpähän se helepota, samoin ateriarytmitys meneepi sen diabeteshoitajan kaavakkeen mukaan, 1600kcal dieetillä, kuten pikkumiehen aikaan.

Vielä ei ole siis niitä insuliineja, saa nähdä milloin tulee...toivon, että selviän tälläkertaa mahdollisimman pitkälle ruokavaliohoidolla.

Mutta kyllä minä olossani huomaan, kun alkaa olla aika taas haukata omppua, tai syödä...jos ei pian saa suuhun silloin jotain, tulee tosi huono olo ja kaikki ollaan "myrskyn silmässä", mä oon sitten niiiiiin kiukkunen, että:/

Eli parempi vaan pitää omenaa mukana, kun kylillekin lähtee!:)))))

Poijjillakin on käynyt nyt lomilla kaveri kylässä useampana päivänä, tämä meidän "ottopoika":)

Mä jo tässä luulin, että ne alkaa vieraantumaan toisistaan, kun tuntuu kuviot muuttuvan...mutta ei onneksi vielä niin radikaalisti, ettei yhteys heillä pitäisi.

Täällä me kaikki jaksellaan pientä flunssaa tai kissa-allergiaa huolimatta ihan hyvin:) *koputtaa puuta.

Mutta nyt pitää kyllä lähtä haukkaamaan iltapalaa ja ruveta suht` piakkoin nukkumaankin, niin selviää hyvissä voimin taas huomiseen:)

Mutta palaillaampa taasen!:)

Mukavaa illan jatkoa!:)

Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa:)

Ja hyvää joulua vielä, näin jälkikäteen.

Toivotus tulee myöhässä, meillä on ollut niin kiireistä aikaa tähän asti, ettei aikaa ole ollut koneelle, ennen kuin nyt.

Ennen aattoa ei pitänyt sitten lopuksi  tulla vieraita, mutta muutama sukulainen olikin itse kutsunut itsensä kylään yökuntiin eiliseen asti, joten...loppu on sitten historiaa:)

Nyt ollaan jo joulupäivässä ja hieman jo suurimmasta vilskeestä rauhoituttu:)

Tässä muutama joulukuva:

                                                          Kaikki poijjaat<3jouluna 2011

Mukavaa joulunaikaa vielä!:)

Palaillaan taas paremmalla ajalla:)

Pipariohje ja kuulumisia

Jouluvalmisteluja riittää:)

Aika vaan tuppaa aina vuorokaudessa loppumaan.

Siivota en edes vielä isommin yritä, luovutan hetkeksi, sillä saisin saman siivouksen tehdä uudelleen jo huomenna kaiken muun lisäksi:)

Vähän niinkuin "päivä murmelina" elokuvassa, sama toistuu aina uudelleen ja uudelleen:)))))

Tänään on ollut kiireinen päivä ja huonosti nukuttu yö kaikilla takana. 

Pienimies on vähän vissiin joulustressissä, oli aika levoton yö.

Mulla iski sitten migreeni, sekä jonkinmoisia rytmihäiriöitä, mitä mulle joskus tulee kun hölömöttää tukkaputkella joka suuntaan. 

Koitin sitten joka välissä levätä ja rauhoittua, missä vain sopivaa rakoa siihen tuli. 

Ja isäntä armas hääri puikoissa töistä tultuaan myös, mikä mahdollisti hetkisen lepoa:) <3 Ihanaa:)

Nyt on olo jo parempi, ei hättää:))))

Maha tuntuu turvonneelle, vessassa saa ravata koko ajan pissalla, pierettää kuin maatilan isäntää ja itkeä tirrauttaakin pitää milloin mistäkin...raskaushormoonit alkavat näkyä, tuntua ja kuulua:)

Että sellasta kivaa!:) Ihanaa kaikesta huolimatta!:)

Keskimmäisen poijjaan kanssa väännettiin äskettäin piparitaikina jääkaappivalmiiksi, 

odottamaan huomista leipomista. Isompi poika oli jo väsynyt ja meni nukkumaan.

Molemmat poijjaat ovat tarjoutuneet kuitenkin huomiselle sitten leipureiksi. *hih!:)

Mä arvasin sen innon ja siksi tehtiin kaksinkertainen taikinamäärä...siitä varmaan puolet häviää aivan ihmeenlailla heidän massuun!:)

Tässä teillekin ihana allergisten pipariohje:

(Marita Räsäsen kirjasta: Leivonnaisia allergikoille)

munaton, laktoositon, luontaisesti gluteiiniton

200g maidotonta margariinia

1dl sokeria

1 1/2 dl siirappia

1dl vettä tai kahvia

2tl kardemummaa

1tl neilikkaa

1tl inkivääriä

1tl soodaa

1/2 tl suolaa

9dl luontaisesti gluteiinitonta jauhoseosta esim. semper

Vaahdota rasva, sokeri, siirappi, mausteet vaahdoksi.

ekoita keskenään sooda, suola ja jauhoseos.

Siivilöi jauhoseos taikinaan.

Anna taikina kovettuu viileässä seuraavaan päivään.

Kaaviloi taikina levyksi leivinpaperin päällä.

Tee mieleisilläsi muoteilla pipareiksi:) Ota ympäriltä ylimääräinen taikina pois ja siirrä piparit leivinpaperilla pellille ja uuniin.

Paista 200asteessa n. 10min.

Vinkki: 

Itse en esim laita vettä taikinaan, vaan sitä kahvia pelkästään. 

Mausteet jätän pois, koska pienenmiehen vatsa ei siedä niitä mausteita kovin vielä. 

Joskus olen laittanut sokerin lisäksi taikinaan hieman fariinisokeria (1-2rkl mausteen asemesta kahvin lisäksi).

Piparit maistuvat valmiina pikkuleiville, jossa on "kahvitoffeearomi" :)

Mutta nyt taas huomiseen ja hyvää yötä!:)

Montako yötä vielä...?

Viimeinen viikko ennen joulua!:)

Isännälläkin on täysi työviikko aattoon asti.

Isommat poijjaat aloittivat viimeisen viikon koulussa ennen ansaittua joululomaa, hieman jo väsyneinä kylläkin.

Voi, kun olisivatkin jo saaneet jäädä kotia!:)

No, siis me kävimme kärryttelemässä aamulenkin ja tulimme sitten kotipihalle lumitöihin. 

Ja luntahan taas riitti!:)

Nyt on ollut täälläpäin lumiukkokelit viikonlopun ajan ja tänäänkin, oikein narahteli lumi kenkien alla.

Raskasta vain luoda tuollaista "vetistä lunta".

Pitänee pienellemiehelle käydä vielä illanpäälle isännän ja isojen poikien tekemien lumiukkojen lisäksi pieni mäki tekemässä, mistä saapi sitten hurauttaa laskea pulkalla.

Eilen tosiaan piha sai vartiointivahvistusta lumiukko- kolmikosta, sekä hieman lumilinnan alkua. 

                                                        Tässä isoimmasta lumiukosta kuva. 

Isolla lumiukolla on "kaikki mitä pitääkin naamassa" tallella ja korkeutensa (n.2m)  vuoksi varmasti saa ne pitääkin sulamiseen asti...pieni lumiukko oli  joutunut antamaan nälkäiselle pupujussille porkkanananänsä :))))))

Mukavaa päivänjatkoa ja kuulemisiin!:)

 

Plussa!!!

Nyt on vihdoin ja viimein plussattu!:)

Testissä näkyy "raskaana"  2-3vkoa, joka on todennäköinen hedelmöitysajankohta. Lääkärin tutkimuksessa se vastaisi testin tekstin mukaan 4-5 raskausviikkoa!:)

...eihän tähän plussaamiseen sitten niin kauheen kauan oikeastaan mennyt, mutta kuten tiedetään odottavan aika on joskus pitkä:)

Tai sitten se ahkera harjoittelu tuottaapi tulosta!XD *no, joo...taas näitä mun "vitsejä":))))))

                                                             plussapäivä 15.12.2011

Vointini on ollut hyvä, vielä ei ole raskauspahoinvointikaan oikeastaan ilmoitellut itsestään.

Neuvolakäynti ja ensimmäinen ultra-aika on varattu myös ja ne meneepi molemmat tammikuun alkupuolelle.

Toivotaan, että kaikki meneepi hyvin, alkanut matka on vielä pitkä:)

Meinasin ensin, että kerron vasta eka ultran jälkeen, kun on ns."virallinen" vahvistus saatu asiaan, mutten malta pidätellä tätä onnea!:)

Minun ja  <3 rakkaan mieheni lisäksi tästä ei vielä tiedä kuin rakas lapsuuden ystäväni, sekä äitini, jolle en kylläkään kertonut, mutta hän arvasi:))))) Olemme molemmat hyvin onnellisia!:)

Tai tiedättehän tekin sen  nyt sitten ketkä tätä luette:)))))

Isommille poijjille ajattelimme kertoa vasta, kunhan saadaan ensimmäinen ultrakuva tulokkaasta:) 

Ja pienelle miehelle sitten joskus...kunhan asia on enemmän "näkyvä".

Mutta ihanaa! Mahtavaa! Upeeta! XD

Näiden uutisten myötä, oikein ihanaa yötä!:) Palaillaan!:)

"...da-daa-da-daa-da-daa..."

Nyt on nautittu joulujuhlahumusta poikien koululla:) 

Harmi vain, ettei keskimmäinen poika ollut vielä niin terveenä, että olisi voinut osallistua siihen.

Nyt lisää vaan lepoa, rakkautta ja lääkettä. Jospa hän pian sitten tervehtyisi.

Mutta nyt pitemmittä puheitta reippaasti iltahommiin ja nukkumaan, huomenna on työntäyteinen päivä edessä.

Ja pienenmiehen neuvolakin on aamusta (painokontrolli, kun on liian laiheliini)

Joten tämän aivan ihanan kappaleen siivittämänä kauniita unia!

On muuten lapsuudesta asti ollut yksi ihanimmista talvisista/ jouluisista elokuvista/lauluista.

Nytkin se pitää taas joulunaikaan lasten kanssa katsoa, ehdottomasti!:)

linkki:

http://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk

Hyvää yötä!:) Palaillaan!

Väliaikatietoja: hengissä ollaan!:)

Nyt on Oriflame-illat vietetty, sekä sellaisissa käyty itsekkin vieraana.

Isomummon leikkausoperaatio on onnellisesti ohitse ja mummo saatiin toipumisen vauhtiin.

Nyt hän on jo kotikonnuillaan, <3mieheni vei hänet sunnuntaina kotikoloonsa.

Samalla hän käytti mummelia kaupassa, ettei hänen tarvitse pakkasiin lähtä toipilaana pyöräilemään ostoksille.

Lunta on nyt täällä sen verran jo, että voi hyvinkin sanoa, että talvi on tullut!:)

Viikonloppuna oli hieman myräkkääkin.

Tänään on ollut kymmenen astetta pakkasta ja äkkiseltään se tuntui aika kylmälle. *Hrrrrrrrrrrrrrrr....

Keskimmäinen poika on saanut jonkin flunssan, joka alkoi hirveällä päänsäryllä ja muuttui yskäksi. 

Kuumetta ei ainakaan vielä ole, mittari näyttää vain 35, 4 kainalosta. 

Aika kalpee poika on...ei oo kunnossa. 

Tuossa kotioloissa on nytten muutamana päivänä, katsotaan, mihin tauti kehkeytyy. 

Toivotaan tietty, että menisi ohitse pian. 

Muut ollaan terveenä. *koputtaa puuta...

Vanhin poika on isojen valintojen äärellä, haku toisen asteen kouluihin lähenee lähenemistään. Aika selvää taitaa olla jo minne hakee. 

Kylläpä äiteetäkin jännittää!:)

Pikkumies on saanut flunssan sijaan jonkin kumman "ylimääräisen virtauhmapiikin", jalkoja tuntuu riittävän touhuamiseen ja "kepposiakin" (esim.hellan nupit on vähän väliä kaakossa nollan sijaan...) on ruvettu tekemään. 

Ja meillä kiukutellaankin välillä aika uhmakkaasti, mikä on ihan tervettäkin. 

Pittääpihän sitä omaa luonnettaankin näyttää vanhemmilleen, kelles muullekaan:)

Ja..ja...ja....

Ihan hirveesti on tapahtunut kaikkee, mutten ihan vielä paljasta mitä! ;)

Sanotaanko vain näin "arvoituksellisesti", että enkeleitä taitaa sittenkin olla olemassa:)

Täällä sitä siis porskutellaan edelleen ja kovasti laitetaan joulua, vähempikin puunaaminen riittäs.

Rakas äitini<3 vitsailikin, että muista sitten siivota ne komerotkin, siellähän sä sitten sen joulunkin vietät!:)))))

Hän tarkoittaa siis meidän huumorilla, että ei todellakaan tarttee kaikkia kaappienperiä myöten siivoilla.

Liika tunnollisuus hiiteen ja vähemmälläkin pärjää. 

Pitää sitä joulun aikaan saada myös itsekin rauhoittua ja nauttia siitä ihanasta levollisesta, rakkauden täyteisestä tunnelmasta:)

Mutta taas on kirjoituskausi avattu, kirjoitan aina, kun aika ja tilanteet antavat myöten:)

Moikka moi ja ötyjä!:)

Joulukuun 2. pv. = vesisadepäivä ja veronpalautukset tuli ja meni

Tästä päivästä tulikin sitten sadepäivä.  

Nyt sataa kaatamalla vettä ja tuulee ihan kauheen voimakkaasti.

Linturaukat lentää "kuin paikoillaan" vaan, räpytellen turhaan siipiään päästäkseen lentämään eteenpäin.

Onneksi kerkesimme pikkumiehen kanssa kärrytellä tuohon lähikauppaan ja takaisin kotia vielä ihan mukavan sään aikana, silloin kun ei vielä satanut.

Kävimme törsäämässä veronpalautuksia lähikauppaan. 

Olin minä varmaan aika kärsineen näköinen, kun toisella kädellä yritin työntää vastatuuleen vaunuja 

ja toisessa kädessä roikkui varmaan vuoden painavin kauppakassi, mitä olen vaunuilla kiikuttanut. 

Se kassi ei nimittäin mahtunut sinne vaunujen alakoriin.

Mitäkös sitten ostin?

No, kilon pottuja, kilon porkkanoita, juustokimpaleen, banaanitertun, tomaatteja pussillisen, sämpylöitä pussillisen, näkkileipää, karjalanpiirakoita, 6 litraa maitoa, jauhelihaa yhden rasian ja sen ylioppilaskortin.

Joo, ne veronpalautukset siis tuli, tosin ihan oikean suuruinen summa ja menikin jo suurinosa aamulla ennen kauppaanmenoa netin kautta laskuihin siitä.

Että elämä on. Minkäs teet.

Joillekin oli tullu lehden mukaan veronpalautukset tuplana, ja joku savolaismies oli saanut veronpalautukset kaksikymmentä kertaisena!!!*hih!:))))

Pikkuisia pilkkuvirheitä;)

No, mikäpäs siinä takaisin maksellessa vääräylimmääräinen summa pois, jos ei ole jo joku hölmöyksissään kuluttanut luullen suurinpiirtein hyvät lomarahat töistä saaneen! :))))

Että sellaiset kuulumiset nyt täältä pikaisesti:)

Mä lähden tässävälissäsuihkuun ja valmistaudun omaltaosaltani sinne ylioppilasjuhliin, nyt kun pienimies nukkuu.

Kun mies tulee töistä viikonlopun viettoon ja  isot poijjaat tuleepi koulusta pidennetylle viikonlopulle he valmistautuvat sitten vuoronsa ja pian jo ollaan juhlahumussa;) 

( maanantai ja tiistaihan ei ole täällä koulua, kun on Suomen ihana itsenäisyyspäivä 6.12...paitsi että itselläni siihen päivään liittyy myös surua, se on äidinäitini, eli minun mummoni kuolinpäivä. Hän kuoli, kun olin 13-vuotias. Kynttilä palaa meillä silloin Suomen itsenäisyyden taisteluiden ja mummon muistolle.)

Mutta lyhyestä virsi kaunis, siis moimoi ja palaillaan!:)

Kiirekiirekiire! ;)

Aurinkoista torstaipäivää!:)

Hyvää päivää! Pitkästä aikaa:)

Nyt on hetkinen aikaa istahtaa koneelle kirjoittelemaan. 

Pienimies nukahti päiväunilleen syötyään makkarakeittoa aika tuhdin lautasellisen.

Nyt näytää ruokahalut hänelle tulleen viimeinkin takaisin(?)

Pottahommissa ollaan edistytty jo sen verran, että yölläkin herätään ainakin yhdesti, ellei kahdesti pottahommiin. Toki vaippa on vielä, kuten päivälläkin,  varalta. 

Sitten kun useammin alkaa olla vaippa kuiva, niiin otetaan se pois:)

Ulkoilemaan ei lähdetty tälle aamua, sillä oli ihan peilikirkkaalla jäällä pihamaa. 

Harmittaa nää kelit, kun ei ole sitä lunta. *olen tainnut sen jo useammin sanoakin tuossa aiemmissa kirjoituksissani...

Sen mitä on lunta välillä satanutkin, vesisade sulattelee heti pois.

Nyt paistaa aurinko aivan mahtavan upeesti...tuleepi ihan kevät mieleen:))))))

...no, viikonlopun jälkeen on kuulema luvassa superpakkasia, saa nähdä pitääkö paikkansa. Kuulema niin kylmää ei ole ollut kuin viimeksi vuonna -78.

Mulla on ens viikolla ne oriflamen kutsut/joulukaffeet, saa nähdä, miten monta henkilöä tuleepi. 

Toivottavasti ainakin se kymmenkunta...

Ajattelin tehdä joulutorttuja ja  pipareita, varata glögiä, kahvia ja teetä juotavaksi. Mantelia ja rusinoita sitten glöginjuojille, sekä "minttukeppejä". 

Kirpputorihässäkkää tässä on taas viritelty, tosin ihan paikkamaksulliseen paikkaan.

Osan vaatteista laitan sinne, ja osan laitan kiertoon tutuille:)

Siivoillakin saisi, taas...mutta se saa jäädä viikonlopulle.

Huomenna on ylioppilasjuhliin meno, lauantaiaamuna kirpparikierrokset...lauantaina ja sunnuntaina jos siivoilis...maanantaina tuleepi rakas hyvä ystäväni<3 kummityttöineni<3 kylään:) 

Lisäksi maanantai on armaani vapaapäivä ja lähtee hakemaan Puolangalta isomummoa meille "hoitoon" ennen sairaalareissua (leikkaus). 

Hän tuleepi vielä meille muutamaksi päivää "kotitarkkailuun" sairaalasta päästyään, jottei sitten siellä monen sadankilsan päässä tule mitään yllätyksiä heti.

Samallapa hän näkeepi pientämiestä, sekä pienimies isomummia.

Saa nähdä miten joulunaika...aina on kyselty häntä joulunviettoon kaupunkiin, mutta hän on halunnut olla itsekseen kotonaan. 

Nyt taas mietitään samaa ja kysytäänkin, että tuleepiko meille...saa nähdä, mitä hän tuumaa.

Joulusta puheenollen...tänään on saatu avata joulukalenterin ensimmäinen luukku:)

Paitsi että meillä se ensimmäinen luukku avataan vasta huomenna, koska ei ole vielä kalenteria kenelläkään:))))

Veronpalautukset tulevat tilille huomenna, joten sitten saadaan kalenterit ja sukkaan jotain lapsille:)

Meillä tuo sukka on tavallaan suklaakalenterin "sijaiseksi" tullut, kun kaikissa suklaakalentereissa on pähkinää tai sitten ne on niin älyttömän kalliita, ettei ole mitään järkeä sellaisia laittaa.

Sukkaan napsahtaa vuoroin karkkia, tikkaria, jotain pientä, tarpeellista ja halpaa tavaraa kuten esim.heijastin ym. Aattona siellä on sitten jotain hieman suurempaa, ehkä jo yksi joululahjoista, kuten ennen, jotta jaksavat kinastelematta odottaa iltaan:))))

Muuten isommilla poijjilla alkaapi jo kohta koerumba helpottamaan. 

Hyvin on mennyt, etenkin matiikka ja fysiikka ysejä tulla tupsahteleepi. Hyvä niin. 

Kohta saapi ruotsinkokeen kotia ja sieltä varmaan tuleepi se ysin numero "pyörtyneenä"...eli kuutosena:) 

No, parhaansa yrittäävät, se riittää edelleen:) 

Terveenä ollaan nyt oltu, koko sakki, onneksi. *koputtaa puuta.

Minäkin sain jo sen influenssapiikin, eikä siitä tullut minullekaan mitään muuta kuin punainen läntti käsivarteen.

Eli senkin puoleen saadaan huokaista.

Isäntä odottelee TAAS uutta mopon"raatoa" *anteeksi mopoaarretta tarkoitin;)

Meillä alkaapi kohta olla tuota ajoneuvopuolta niin paljon, että jos se isäntä ei saa niitä vikkelään myytyä, niin...pitääpi emännän ruveta niitä kauppaamaan! XD ...ei nyt sentään, kuitenkaan,ihan melkeen...*Hm! ;)

Näihin jutusteluihin lopettelen nytten, ja menen kaffeelle olohuoneen puolelle ikkunan ääreen, nauttimaan aivan ihanasta, yllättävästä auringonpaisteesta tämän talvisen pimeän ajan keskellä:)

*Hörps;)

Palaillaan, moikkamoi!:)

 

Halloota halloota!;)

Pikainen tervehdys!:)

Meillon zombie-elämää ollut nyt tässä huonojen yöunien vuoksi.

Pienellä miehellä pukkaa niitä leipäkirveitä lissää, aika tiukille ottaa niitten tuleminen.

Olen kyllä supon laittanut aina yöksi, mutta silti, jo klo 03 sen tehot alkaa hiipumaan.

Puhkeisivat nyt sinne suuhun kiusaamasta pientä viatonta miehenalkua:/ ja niin voitaisiin palata(?) jo normaaliin elämänrytmiinkin kiinni, kenties?

On me ulkoiltu, kuten ennenkin. Olen sen säännöllisen päivärytmin kannattaja, hommat tehdään "samalla rutiinilla" päivästä toiseen. 

Sen huomaa, että ne arkirutiinit on tositosi tärkeitä vielä pienelle, koska jos  pikkasenkaan tulee poikkeemaa päivään, niin johan on hösselinä koko päivä.

Tänään oli aamulla pakkasta mittarissa -2 astetta. Ja lunta ei ole kuin kuurana ja jäänä maassa, sillä eilen satoikin vettä ja vei lumen pois.

Ei taida nyt hetkeen olle lunta luvassakaan...?

Ennen on ollut kyllä lunta ihan älyttömästi jo näihinaikoihin...ihmettelen!  :o

Viikonloppuna on tarkoitus ostella joulukalenterit lapsille.

Vaikka itsekin askarrellaan karkkikalenteri, silti pitää olla kaikilla vielä sellainen raha-arpakalenteri:)

Suurten rahojen toivossa niitä sitten joulukuun aikana raaputellaan... ;)

Joulunössykoitäkin on jo kaappiin kerääntynyt saapusalle, odottaa vaan paketointia.

Itseasiassa aikalailla kierrätystavaroista saadaan joululahjat kaikille.

Ihan uudenveroisia ovat, mitä on kotoa kaapinkätköistä löytynyt ja kulkiessaan pikkurahalla käytettyä ostettu.

Että keräily kunniaan! Siitä on tiukanpaikan tullen hyötyäkin!;)

Se itsetehty suklaa ja joululeivonnaiset on sitten joululahjalistalla ihmisille myös. 

Pitää vaan miettiä nätit pussit ja korit, mihin ne pakkaa jouluisesti:)

Siinon tontuilla monta (yö)työtä vielä edessä;)

Kivaa hommaa kuitennii. Ei joulu ole joulun tuntoinen, ellei sitä mitenkään laita.

Vai mitä?

Vanhimmalla poijjaalla oli ne taitaja kisatkin jo, mutteivät päässeet jatkoon. 

Kokemus sinänsä oli varmastikkin osallistua, joten hyvä sekin!:)

Kokeita ja kokeita on piisannut molemmilla ja on vielä monet kokeet ennen jouluakin.

Ihan hyviä numeroita on kokeista saaneet, ainahan sitä parantamisen varaa voisi olla, mutta olen sanonut, että "minulle riittää, kun parhaanne yritätte. Itse itseänne varten käytte koulunne, ette minun vuokseni.

Siihen katsoen opiskelkaa, jotta saatte jatkokoulutuspaikan itsellenne ja myöhemmin elämässä töitä, minkä palkan turvin voipi ja pystyy sitten itteensä ja omaa perhettäkin elättämään".

Ja kyllä he opiskelevatkin, parhaansa tekevät:) Täytyy kehua.

Toki leikkiivät yms. kaveritkin on tärkeitä, niin pitääkin olla:) Sopivassa balanssissa kaikkea:)

Keskimmäinen poika on jo aloittanut ns. "joulukamman" käytön. 

Hän laskee joka päivä, montako yötä jouluun on...itseasiassa taisi aloittaa sen laskemisen jo marraskuun alussa:)))))

Mies odottelee työpaikan pikkujouluja 20.12, eli neljää päivää ennen varsinaista jouluaattoa.

Mun  "pikkujoulut" taitaa olla  joulukuun alussa, kun järjestän joulukaffeet ja oriflameillan ystävilleni ja entisille työkavereilleni:) Kaikki ei varmaan pääse, mutt atoivon, että näen heitä muutenkin.

Poijjilla on koulussa kans varmaan jotain, mutta sitten lähempänä joululomaa varmaan. 

Että sellaista.

Miten tämä taasen venähti näin pitkäksi sepitykseksi, vaikka ajattelin, etten ihan kyllästytä teitä jaarittelemalla taasen kaikkea...*hm.

No, mä nyt vaan oon sellanen muutenkin, että eka ei oo asiaa hirveesti, mutta kun suun saan auki niin ei loppua näy... :)))))

No, palaillaan taasen:) 

Koitan jossain välissä mittailla taasen arvoja (verensokereita ja verenpainetta) ja laittaa niitä tänne.

Vaa`an tietojakin pitänee katsoa jossain välisä, koitan olla stressaamatta siitä painosta liikoja, eli en ihan joka päivä hyppää katsomaan lukemia. Koitan saada suuntaa alaspäin, edelleen.

Mutta nyt siis moimoi!:)

Kuulumisia ja mietteitä laidasta laitaan

Mukavaa, kun on tullut hieman enemmän jo lunta:)

Pikkumieskin pääsikokeilemaan jo rattikelkkaa eilen ensimmäistä kertaa. 

Ja voi sitä riemua!!! Mitä kiljahduksia siitä seurasikaan, kun pääs sellaisen kapineen kyytiin!:D 

...Ja että maakin oli tuollaista outoa ja ihanaa, valkoista höttöö täynnä!XD

Hän ei onneksi vielä kuitenkaan hoksannut maistella lunta:)))))
Saa nähdä, milloin hoksaa, että pitäs varmaan sitäkin hieman maistella:)

Meille on myös pikkumiehelle tulla tupsahtanut uusia "leipäkirveitä" (=hampaita), ylös, molempiin kulmiin:)

Niitä pittääpi sitten esitellä kaikille, hän "irvistelee hieman":))))

Kirpputorilöytö- mopollaan pärryyttelee ympäriinsä huussollissa ja kuulostaa sille, ihan kuin hän koittaisi opetella R-kirjainta, vaikka mopon ääntä taitaapi matkia:) Hauskan kuuloista!;)

Isäntä rakas <3 on  lääkekuurilla edelleen, poskiontelotulehdus vaivaa.

Hän on edelleen kovasti innostunut haalimaan autoja, sekä mopoja ja värkkäilee niitä tallissa iltaisin jonkin aikaa aina töiden jälkeen.

hmmm. mitäs vielä...

...Eilen kävimme myös hammaslääkärissä keskimmäisen poijjaan kanssa, ihan vain tarkastuksessa.

Kaikki oli ok, onneksi.
Hampaiden pinnoitusaika saatiin hänelle, mutta vasta maaliskuulle. 

Täällä on joka puolella terveyden- huollossa ongelmia aikojen kanssa, niitei oikein tahdo saada.

Lastenpolille varailin aikoja kaikille kolmelle, kontrolliin. 

Nekin menevät tammi-helmikuulle, aika tulee vielä tarkemmin postissa, sillä hoitajalla "tilttas" taas kone, niin ei saanut siinä puhelimitse sitä asiaa hoidettua.

No, hyvä, että on aika tulossa.

Tällä viikkoa pitänee itse vuorostaan hakea se kausi-influenssa rokote, joulukuulle jos meneepi, niin se alkaa olla jo hieman myöhäistä...Olen sen rokotteen nyt ottanut joka vuosi 12 vuoden ajan. 

Ja kahtena ensimmäisenä vuonna ajattelin, etten sitä enää ota, jos niin kipeeksi siitä tulee, että koko talven sairastaa...mutta sittenpä kuulin, että se joillakin tekee niin kahtena ensimmäisenä tai jopa kolmena ensimmäisenä vuonna ja sitten se sairastelu rauhoittuu, ja huomaakin, että siitonkin ollut apua. 

Elikkä jatkoin rokotteen ottamista aina uudelleen vuosi toisensa jälkeen.

Enpä ole sittemmin oikeestaan flunssan ja astman vuoksi joutunut sairaalaan osastolle, kuin pikkumiehen aikana, loppusuoralla synnytyksen lähetessä, mutta siinoli muitakin syitä (verenpaine, raskausdiabetes),kuin se ettei keuhkot ollut flunssan vuoksi kunnossa. 

Ja sen kun mös muistaa rokotetta hakiessa, ettei rokota itteensä puolikuntoisena, ei nuhaisenakaan, niin silloin ei tule mitään ylimääräisiä sairasteluja.

Poikkeuksena itselläni kuitenkin se ihan ensimmäinen sikainfluenssapiikki mikä jaettiin silloin, kun itsekin vasta odotin pikkumiestä...silloin tuli tavallinen piikki erikseen, plus se sikapiikki.

Rokotutin itseni terveenä, mutta heti samalle iltaa lähti ääni, ja pysyi poissa 2-3 kuukautta. 

Minun piti puhua kuiskaamalla, ääni ei riittänyt mihinkään, ja väsytti. 

Pelkäsin hirveesti, että vauva kärsii siitä piikistä...sitähän ei oltu tutkittu mitenkään. 

Mutta ihan hyvinvoivalle hän näyttää, onneksi :)

Pojjaat sen rokotteen tuossa viime perjantaina saivatkin jo.

Kummallekaan ei tullut kuumetta, ei nuhaa...meidän muna-allergikko (keskimmäinen poika) vaan sai siitä pienen omenan kokoisen muhkun käsivarteensa. 

Sitä sitten kortisonilla ja kylmällä hoideltiin ja nyt ei ole mitään näkyvää enää.

Kyllä meillon kaikilla hillinnyt meidän sairastelua influenssakautena se rokote, eikä pojatkaan ole joutuneet sairaalaan osastolle astman vuoksi flunssan aikana. 

Enkä tosiaankaan kadu, että on sitä ruvettu ottaa ja edelleenkin otetaan, vaikka se "sika" siinä kylkiäisenä tuleekin ( eri rokoitesisältö kuitenkin, kuin se ihan ensimmäisen sikapiikin sisältö)

Pienempi paha kaikille näin.

Nyt odotan vain, koska pienimies on senverran iso, jotta hänetkin voisi rokottaa..muistaakseni sen rokotteen saa ensikerran joskus 5-6vuoden ikäisenä...?

No, astmaatikkona hänkin tuleepi sen saamaan. Viimetalvena oltiin influenssan vuoksi hänen kanssaan viikko osastolla ja kaikkiaan hän oli melkein kaksi kuukautta kipeenä.

Ihan nenämahaletkuun joutui siinä samalla, kun ei voinut syödä mitään. Oli kova mahatauti, kuumetta, räkäinen ja tukkoinen. Siellä sairaalassa imettiin limarräkää nenästä/ nielusta 3 kertaa päivässä.

Kotiuduttuammekin kävimme aamu ja iltaimuilla osastolla kolmenapäivänä.

...Olipahan sekin vaan tauti:/

 Jospa tämä talvi menee ilman pitkiä ja rajuja flunssia. *koputtaa puuta.

Asiasta toiseen ja kolomanteenkin...

nyt on vihdoinkin löytynyt sukset poijjiille:) Pittääpi vaan viikonloppuna ne käydä hakemassa tuolta Intersportista. Molemmat ihastuivat sellaisiin luistelusuksiin, merkki taisi olla Atomic.

Toivotaan, että niillä sitten hiihdellänkin, ettei ne jää ihan käyttämättömiksi.

Itsellenikin tekisi mieli hankkia sukset...olen viimeksi hiihtänyt yläasteella:)))) Mutta se ehkä nyt saa odottaa vielä...katsotaan.

Tykkään kyllä hiihtää, penskana olin kilpailuissakin ja pärjäsinkin niissä hyvin...ja tuomarit kehuivat aina tyyliä. Vanhempani, etenkin isä odotti uutta hiihtäjälupausta minusta:)))) 

...Isälle olin aina pienenä tuumannut hiihtolenkeillä, että "oo sinä se Marja-Liisa Kirvesniemi, niin minä olen se Helena Takalo" :)))))

...Niin ne vaan jotkut asiat jää...en muista mihin se hiihtoinnostus kaatui, oiskohan alkanut jo astma jollain lailla oireilla, eikä niin mukavalle enää tuntunut...oli sitten "helppo" lopettaa, kun ei jaksanut enää hiihtää. 

...Samoin telinevoimistelu, koripalloilu, jalkapallo ym.ym. Heh! ...kyllä sitä minäkin olen joskus ollut liikkeessä ja paljon!!!XD

...Siiton aikaa jo ikuisuus.

Astmadiagnoosinhan minä sain vasta esikoisen syntymän jälkeen...oireita oli varmaan ollut jo useamman vuoden, mutta tk:sta en saanut lähetettä tutkimuksiin sairaalaan, koska hengitykseni ei vinkunut.

...Ei ainakaan silloin XD    ...Nyt kyllä vinkuu koko emäntä välillä;)

No, joo:))) Hehhehe!:))))

Tänään mulle soitteli se lääkäri niistä sokerirasituskokeista, kehui, että hyvät ovat. 

Eikä vaadi seurantaa.

Lopetteli puhelun hieman nätisti sanomalla, oikeastaan hän pyysi tarkistamaan vielä syömisiäni, koska olen kerran lihonut.

Mutta lasta saadaan virallisen tahon luvalla yrittää, tulee jos tulee. 

Samalla tarkkaillaan kuitenkin mitä suuhun menee. Ok...kuulostaa niin hirveen helpolta, ja sitähän se tässä välillä oli.

Nyt kun tästä kuopasta taas noustaan ja vauhtiin päästään, niin hyvä... :)

Mä taidan tarvita aika mojovan potkun persuksiin, sellasen, että järki tulee tähän koko hommaan takaisin:)

Kyllä se tulee:)

Mullon nyt taas tuo A4 kokoinen lappu tuossa pyödällä, ohjeet ruokiin, mitä syön ja minkä verran. 

Se on jo alku, kun se on siinä "pöytätablettina", niin sitä ei voi sivuuttaa.

Mutta meneepipä pitkäksi tämä juttu taas....lopetellaanpa hyvissä ajoin:)

Moikkamoi!:)))

 

Negatiivisuus huipussaan

Heipähei!:) 

Täällä ollaan taasen, en oo hävinny...

Nyt alkaa vaan ote taasen lipsua näköjään tähän laihistouhuun "jostain syystä".

Jotenkin oon ollu sen verran stressaantunut(?), että vanhat tavat ottivat jo hieman uudelleen niskalenkkiä... :(

En oo ylpeä siitä, että ratkesin mässäilemään "huonoon" olooni.

Ja kun mässäämisestä tuli huono olo lisää, taas jotain piti taas ottaa lohdukkeeksi, jne. kierre on "loputon".

Pitäs vissiin keksiä jotain rentouttavaa ja arjesta poikkeavaa- edes kerran, vaikka sellainen kylpyläkuhertelu viikonloppu kahden isännän kanssa:) 

Sitä me molemmat kaipaisimme...mutta se kahdenkeskinen aika tuntuu olevan kuin kirosana. 

Pahimmat kommentit: "Mitäs ootte lapsia tehneet, jos nyt pitäisi saada ne pois jaloista!" 

"Sitä ois kannattanut silloin aatella,kun lapsia rupee hankkimaan!" 

Pahimmat kommentit tulee niiltä, joilla ittelläänkin on lapsia, ja jotka kyllä ovat viettäneet enemmän kahdenkeskistä aikaa tavalla tai toisella, kuin me.

Me pyhitetään kaikki aika perheelle ja parisuhde jää vähemmälle luonnollisesti. 

Kyllähän jokainen sen tietää, joilla lapsia on, että aikaa toisilleen on vähempi.

Mutta eikö sitä kahdenkeskistä aikaa "lasten kasvatusgurut"kehoita edes joskus järjestämäänkin?

Eikä se tarkoita sitä, että en rakastaisi lapsiani tms. miksi ihmeessä se aina läheisten pitääkin käsittää niin???

Parisuhdettakinhan pitäisi hoitaa ja saada kahdenkeskistä aikaa, edes kerran vuodessa(?)vaikkei vielä mitään suurta kriisiä olisikaan.

...Miksi sellaista pyyntöä pitäisi heti ruveta puolustelemaan tai perustelemaan, jos kyselee lapsenvahtia...?

Mitä arvelelette, olisikohan siitä apua parisuhteen lisäksi yleensäkin rentoutumiseen, laihduttamiseen, akkujen lataukseen tulevaakin varten, univelkaa pois... ja yleensäkin hyötyä koko perheelle.

Saisiko se myös tämän syömiskierteen poikki? Luulen ainakin, että hyötyä olisi ja syömiskierteen saisi poikki.

Olen kovasti pohtinut tätä omaa syömiskäyttäytymistäni ja tiedän, että olen aina lohdutellut itseäni hyvällä ruoalla, nyt muutamana päivänä taas varsinkin.

Luulin jo päässeeni siitä "pahasta", mutta ei...se vanha tapa on niin kuin joku tauti kiinni minussa, piilevänä. ...Odottaa vain heikkoa hetkeä ja sitten se iskee. Kauhea syöpötteleminen. 

Peiliin ei tee mieli katsoa, "inhoan" itteeni niin paljon nytten.

Tuntuu, että olen pettänyt itseni, olen pettänyt kaikki läheiseni.

...Mukavaa oli kyllä eilen illalla nautiskella isännänkin kanssa siiderit saunan päälle, ja YRITTÄÄ rentoutua, edes vähän. Mukavaa oli, oikeesti. :)

Mukavaa oli myös katsoa porukalla elokuvia ja syödä dippiä ja sipsejä:)  

...Mitä ihmettä minä tekisin...? Miten pääsen tästä "pohjanoteerauksesta yli" ja jatkamaan siitä, mihin onnistuneesti jo pääsin, jatkamaan kohti sitä tavoitetta, mikä on vielä haaveena...

"Niin, ota ittees läski niskasta kiinni, ja lopeta se ruikutus ja syöminen". "Itsepähän syöt..."  

-Jee, jee, niinhän se on. Tiedän, kiitos.

Joo...kylläpä tämä vuodatus taitaa riittää.

Palailen, kunhan olen "positiivisemmalla päällä" :)))))

Moikkamoi!:)

Tänään saatiin jo vähän malliksi lunta!:)

Heippatirallaa!;)

Ei sitä lunta yön aikana tullutkaan, mutta aamusta ihan pikkuisen malliksi tuiskutti, 

kun olimme aamu- ulkoilemassa. Nurmikko sai kun saikin hieman uutta väriä.

Tänään tuli käytyä iltalenkilläkin.

Jotenkin oli niin mukavan raikkaan tuntuinen ilma, että lähdettiinkin koko porukalla liikenteeseen:)

...Kuu mollotti taivaalla kirkkaan keltaisena, mahtavana "pallona" . 

Poijjaat ottivat sitten sillä reissulla paljon kuukuvia:))))

Kotiin tultua tein sitten kolme peltiä pannaria miesporukalle<3 

Mitäs muuta...

...Siinä sitten pikkumiehen iltahommien jälkeen "tuunasin" -sillai helpomman kaavan mukaan*hih-

olohuoneen sohvaa...laitoin siihen "päälliset". Isomummi käydessään toi omia mukanaan ompeluksiaan, jotka sitten nyt meillä hyötykäytettiin. 

Kaksi isomummin ompelemaa lakanaa muuntautui istuinosaan päälliseksi, ja tyynyliinat olivatkin sopivan suuria sohvan irrallisille selkänojatyynyille.

Nyt ei haittaa, jos joku pieni, tai vaikka isompikin "tahmatassu" jättää käyntikorttinsa sohvaan...vaikkei meillä olohuoneessa yleensä syödä.

Sitten on ollut ohjelmassa pyykkäystä, pyykkäystä ja pyykkäystä, tietysti ruoanlaiton ja tiskien lisäksi:)

Viimeinen koneellinen pyykkiä huriseepi vielä parasta aikaa.

Siinäpä se tämä päivä oli lyhykäisesti, tiivistellysti:) 

Ai, niin...se varmaan kiinnostaa, "palasinko ruotuun"?  

Palasin:) Ei ole "varaa" päästää itteensä nyt repsahtelemaan (=syöpöttelemään, herkuttelemaan, mässäämään...) useasti, muuten koko homma rumasti sanotuna "kusee".

Pitää nyt yrittää tätä liikuntaakin tosissaan lisätä ja kattoo, mihin rahkeet riitttää.

Jalat on nyt kipeet, hyvä jos kärsii askeltaa...mutta yön levättyä ne on taas uudet kintut, ja niillä jaksaapi taas päivän tallustella:) En siis valita:)))

Mutta nyt "sontakori syrjälleen" ja huomiseen!!!:) 

Hyvää yötä!:)

Tunnelmakuva...

              Syysillan ihanuutta, tunnelmallista kynttilän valoa:)

Leipomuskuvia

                                 Yläkuvassa juustoisia yrttileipiä

                                 Yläkuvassa jauhelihapiiras

                                       Yläkuvassa kinkkupiiras

                                   Yläkuvassa teeleipiä

                                       Vuokapullia (voisilmäpullia)