Uhmailua ja mustasukkaisuutta a`la pienimies

Elisa:

Tää näyttää olevan niin, että kun luen bloginpuolella kommenttisi, siinä on vaan vaihtoehtona poista tai ilmoita roskapostiksi. Ei mitään sellaista, että vastaa kommenttiin tms. kuten voisi olettaa. Aika erikoista, todella. 

Joo, kyllä nuo parivuotiaat on niin ihanassa uhmaiässä, että ne keksii senkin vuoksi kaikkee heidän mielestään kivaa, mikä taas ei meidän äitien mielestä oo niin kivaa...:))))

Nyt meillon lisäksi nyt tullut tuota mustasukkaisuutta pintaan enempi. 

Tänään se näkyi oikein hyvin silloin, kun vauvan sai nukkumaan, niin tää kaks ja puol`vuotias kiljui aina vauvan hereille...nyt sitten vauveli on illan "kiitellyt" (=itkeskellyt) siitä meitä kaikkia, että ei oo saanunna nukkuu ihan aina sillon kun ois haluttanut, reppana...

Mutta näköjään se uni tulee kuin tuleekin sitkaammillekin sisseille lopuksi...nyt ne nukkuu tursottaa tuossa posket pölleröillään molemmilla...ihan veto pois näkyy olevan. Jos lie hieman ittellänikin, siis veto pois:))))

Aikamoista rumbaa on ollut tänään:)))) 

Pariin otteeseen ulkoiltiinkin tännään pienessä vesisateessa, mikä kyllä toisaalta piristikin kivasti, ainakin hetkeksi. Mutta huomaa kyllä, ettei itse ole ihan vielä oikeen entisessään kunnossa synnytyksen jäljiltä, astman puolesta...pikkasen heikko happi tuntui olevan, vaikkei vauhti ollut päätä huimaavaa, eikä lenkkikään ollut pitkä. Siellä mä "pää pitkällä" yrjösin yhteen puskaan lenkkipolun varrella...teki niin huonoo. 

No, pikkuhiljaa hyvä tulee. Pittää useemmin vaan lähtä käppäilemään ja happee haukkailee, siitä se rytmi taas ulkoiluunkin löytyy.

Nyt vielä pitänee ruveta pyykin viikkaukseen, jottei sitä tarvitse huomenna sitten päivitellä...sen jälkeen jos yrittäs hetken torkahtaa ennen seuraavaa syöttöö.

Mukavaa yön jatkoa kaikille ja etenkin tällasille "yökiitäjille!":)))  

(=kotityöt näköjään alkaa vasta kun yö tulee...) 

Palaillaan, moimoi!:)

valokuvia

Tässäpä muutama tuoreempi kuva:) Alla olevassa kuvassa vauvelimme sinivalohoidossa.

 Isin sylissä:) Hauska tuo vauvelin tukka, kun se näyttääpi irokeesille...

Äidin sylissä:)  Kamalan tummat silmän aluset minulla...(sitä tuntee olonsa pirteeksi, kunnes näkee kuvansa...)

 "Pieni pojan pulleroinen, tietä pitkin kulki..." tuleepi mieleen se lasten laulu, kun tätä hanipulleroista katsoo;)

Ja siinäpäs on koko minun rakas <3 laps` katras!:) Meidän rakkaat poijjaat!<3 Ylpeät isotveikat uuden tulokkaan äärellä!:)

Lauantain turinoita pitkästä aikaa

Kiitos Elisalle kommentistasi/ viestistäsi ja tsempistä!:)    

En ymmärrä, miksei sitä viestiäsi saanut tuohon tekstini jatkoksi julkaistua ja siihen vastattua..jokin asetus juttu kai...? En ilmeisestikään ole kunnolla  perehtynyt tähän blogimaailmaan... ;)

Meillon ollut tiivis päivä tissittelyssä tänäänkin, jokin tankkausvaihe menossa? 

Tuntuu, että koko ajan saa vaihtaa vain tissiltä toiselle tuota pientä, suloista ahmattia:)))) 

...No, poika tekee tulevien päivien maitotilausta suuremmaksi;)

Eilen meillä oli taas äksönia illan aikana, kun  tää meidän 2,5 vuotias aukas silmänsä soffankulmaan...kunnon vekkihän siitä tuli luomeenja verta hirveesti, joten ei muuta kuin isäntä asialle ja auto kohti sairaalanmäkkee ja liimapaikka silmäluomeen. Että  sellasta.

Mutta tämä ilta onkin sitten ollu hänellä rauhallisempi, ei ole hypiskellyt miten sattuu ja aivan niin "iltavilliin" asti innostunut riehumaan, kuin eilen. Harmi, että joskus jotkut asiat menee perille vasta kantapään kautta...Mutta sehän on vain elämää. 

Miespuoliset kävivät tänään aamulla suurkirppiksellä, mutta palasivat melkeen tyhjin käsin sieltä pois. 

Tällä kertaa ei tullut kotiin muita löytöjä, kuin muutama vanha pikkuauto, sekä seiskaluokkalaisen pikkulego löytö bionicle kokoelmaan. Isoin poika oli ostanut jonkin pleikkaripelin.

Aivan oikeen, meillä isommatkin poijjaat leikkii vielä legoilla, no ehkä tämä isoin ei enää niinkään ittekseen niillä värkkäile, mutta "pienempien" kanssa kyllä näpräilee ja rakentelee:) 

Olen sitä mieltä, että lapsi saa olla lapsi niin pitkään kuin haluaa, kerkeepi niitä "pahoja" tapoja näkemään ja kokeilemaan myöhemminkin, jos sille tuntuu.

No, ja onhan tuossa pihalla sitten isännällä taas uus projekti, eräs kuluneen kesän pihakirppis löytö...vanha Rover, joka on nyt ollut hinkkauksen, hankauksen ja tarkastelun alla aika tiiviiseen;)

Minä jo koitin kysellä, että "millonkas siitä joku entisistä autoista lähtee jonnekin päin...?" :))))

Eipä kohta tartte sitten kenenkään stressata ruohonleikkuusta, jos noita autoja tuohon tahtiin tulee...

tai mistään muustakaan, kuten ensi kesän kasvimaasta...tällekesälle en olisi itse sittenkään sitä kopeutunutkaan laittamaan. Ja talvihan sieltä nmuutennii kohta taas tulee...yöt on jo käyneet täälläpäin pakkasen puolella :/   *Hrrrrrrrrrrrrrrrrr....

Mutta mikäs syksyssä onkaan sen ihanampaa, kuin katsella loimuavaa takkatulta...poltella kynttilöitä...ja laittaa pihalle lyhtyjä.

Ei tässä sen ihmeempiä turinoita tänään, kuulemisiin taas:)

Meidän seiskaluokkalaisen sanomista siteeraten:

"Mukavaa kun on viikonloppu ja kaikki koolla!" :)

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille jotka sattuvat blogiani lukemaan!:)

Jo saatiin ensimmäinen flunssa ja korvatulehdus...

Melkoista elämää on ollut tämä meidän alkutaival täällä kotona...tai oikeestaan ollaan oltu sairaalassa ja kotona. *huoh...taju lähtee...vai lähteekö?

Vauveliin iski samantien flunssa ja se tautihan meni jo muutaman päivän kuluessa korvatulehdukseksi asti, joten olimme sitten räkäimuilla ja antibiootteja saamassa tautiin sairaalassa. 

Edelleen vauveli on räkäinen, mutta vaikuttaisi jo hieman paranemaanpäin jo olevan. 

Kotona ollaan siis taas, oltu nyt ruhtinaalliset kaksi vuorokautta...

Eilen kävimme sairaalalla jo ENMG-testissäkin päiväseltään. 

Siinä tutkittiin vioittuneen käden (vasen)  toimintaa. 

Diagnoosi oli, ettei liiketoimintaa todellakaan ole, kuin ranteessa ja sormissa. 

Lokakuulla tulee olemaan käsikirurgin vastaanotto, joka arvioi leikkaustarpeen. 

Saa nähdä missä sitten leikkaavat...eivät täällä taida tietää sellasesta edes hölynpölyä, kun paikat on vaihtuneet tiuhaan: Oulu, Tre, Hki, jopa täällä Kajaanissa on arveltu jonkun vierailevan käsikirurgin leikkaavan??? Kuinkahan liene...? 

Mitä itse olen netissä kattellut näitä vastaavia juttuja, on leikkaukset tehty Hkissä tai Tampereella. 

No, se selvinnee sitten. Mutta kuulosti sille, että sellainen leikkaus saattaisi jopa ollakin edessä. 

Vauvelimme on niin suloinen, nukkuu ja syö hyvin:) Sellainen poijjaan pulleroinen- palleroinen:) 

Painoa on tullut hänelle jo roimasti lissää, vaikka hän on sairastellutkin. 

Jopa 5, 5kg kotivaa`an mukaan:))) Ja ihan rintamaidolla on vielä:) Mulle jokainen päivä on saavutus imettää...mä en kai vaan oo keksiny sitä kikkaa kuinka sitä maitoo sitten riittää ja riittää...mulla se voi millon vaan loppua "kuin seinään"...tai ainakin sille tuntuu. Eikä sitten enään auta lypsyt sunmuut.

Eli päivä kerrallaan mennään, korvikkeet ostettuina kaapissa varuiksi valmiina. 

Haluan toki imettää niin kauan, kuin se vain onnistuu:)

Jumpan lumoihin ollaan päästy  myös.

Välillä tuntuu, että hän itse vaistoaa, ettei toinen käsi ole aivan samanlainen ja sillä hermostuu itkemään. 

Varsinkin siis siinä jumpatessa...nyt olemme viimein saaneet tarkempia jumppaohjeita joiden mukaan "jumpataan" kättä kotona 2x vrk:ssa ja sitten joka viikko, ensi viikosta lähtien, käydään  2 x viikossa  fysioterapeutilla jumppauttaa kättä lisää.

Kontrolleita on kahden viikon välein myös sairaalalle lastenpolille.

Että kalenteri on aikalailla buukattu täyteen nyt ainakin lokakuun puoli väliin asti.

Mitäs muuta tänne...

2, 5vuotias isoveli on ylpeä isoveli ja mielissään vauvasta.

Hieman räkäflunssaa oli hänessäkin, muttei kuumetta. 

Hän suukottelee ja silittelee vauvaa koko ajan:) Vaipanvaihdossa yms. perushoidoissa kattoo mielellään mukana touhuilua ja osallistuu jos osallistuu mukaan milloin milläkin päällä sattuu olemaan.

Ja on jo nyt tottunut siihen, että vauva heräilee isoon ääneen öisin tissille:)))))

Murrosikäiset ovat niinkuin ennenkin, ahkeria apulaisia kotona ;) ja ahkeria koulussa.

Hyvin on heillä koulut ruvenneet sujumaan, molemmat nauttivat onneksi koulunkäynnistä, edelleen. 

Vielä ainakin toistaiseksi he ovat terveenä olleet, ei flunssa tarttunut heihin, eikä meihin aikuisiinkaan.*koputtaa puuta...

Ristiäisiäkin pitäisi alkaa jo suunnittelemaan, ettei ihan jää viimetippaan kaikki :) 

Ne on tarkoitus viettää ensi kuun loppupuolella.

Toivotaan että ollaan terveenä sitten:)

Siinäpä tähän asti kuulumisia pikaiseen...palaillaan taas, kun aika antaa myöten!:)

Moimoi!:)

Meille syntyi poika!:)

Niin se vaan loppuaika raskaudessa meni ja oli, ettei paljoa kerennyt kuin kontrolleissa juosta 2 kertaa viikossa.

Olo oli jo pitkäään jännittynyt, kun ei tiennyt milloin ja mitä tehtäisiin, mielipiteitä oli monia, kuten lääkäreitäkin.

H-hetki koitti viimein perjantai aamuna 3.8.2012 kun minut otettiin synnärille sisään käynnistystä varten.

Vielä perjantaina ei synnytys liioin edennyt mihinkään tipasta huolimatta, mutta ns. pehmitteli paikkoja valmiiksi. Lauantaiaamuna minut siirrettiin takaisin saliin klo 6 ja synnytys käynnistettiin tipalla uudelleen. 

Nyt hieman paremmalla onnella:) Kalvot puhkaistiin klo 11 maissa. 

Synnytys eteni aluksi ihan hyvin ja kätilöt sekä itse veikkasimme vauvan näkevän päivänvalon klo 14 mennessä.

Näin ei kuitenkaan käynyt ja taas veikattiin uudelleen...ja uudelleen...

Kivuista huolimatta synnytys ei edennyt. Onneksi on kivunlievitystä saatavilla sillä sitä todella tarvittiin...

Loppurutistus oli yllätys kaikille kaikkine dramaattisine käänteineen.

Vauva oli isompi kokoinen, kuin mitä ultrassa arveltiin (4,185g ja 50cm). 

Tosin jäi silti pienemmäksi painoltaan, kuin toiseksi syntynyt lapseni aikoinaan (n. 4,5kg).

Tämä nyt syntynyt vauva oli harteikas ja "pötkylä" vartaloinen kauttaaltaan, joten synnytyksessä ilmeni paljon komplikaatioita.

Niistä kuitenkin selvittiin hyvän ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla, ei kylläkään kumpainenkaan meistä ilman kipuja, kuten arvata voi.

Lapsi jouduttiin avustamaan imukupilla ja mieslääkärin käsivoimilla ulos kohtukodistaan.

Siinä äiti joutui kijaimellisesti venymään äärirajoilleen ja tuska oli niin kova kipulääkityksestä huolimatta, että olin pyörtyä ja oksentaa siihen paikkaan...ja loppuun asti sain luvalla tainnuttaa itseäni ilokaasulla, muuta ei ollut siinä kohtaa enää mahdollista antaakaan.

Mutta sektiota ei tarvittu, pienimies syntyi 4.8.2012  klo 23.56. Hänet elvytettiin. 

Hän oli hörppinyt lapsivettä, joka sattui olemaan vielä sellaista vihreää (mekoniumia) ja napanuora oli ollut tiukasti kaulan ympärillä. Lisäksi kovasta ulostulosta johtuen lapsi oli kivulias ja melkein molemmat kädet olivat toimintoja vailla.

Toinen enemmän, toinen vähemmän. 

Lastenlääkäri puhui ensin ihan lievästä halvauksestakin, mutta lopulta diagnoosi vaihtui erbin bareesiin.

Lapsi vietti melkein koko sairaalassa olo ajan keskolassa sokeri-ja antibiootti-, kipulääketipassa, paitsi kaksi viimeistä yötä ja päivää ennen kotiinpääsyä, silloin sain hänet vierihoitoon. Siihen asti kuljin häntä syöttämässä siellä alakerrassa..

Lapsi kuvattiin melkeimpä joka ikistä ihosolua myöten synnytyksen jäljiltä, sekä tehtiin kokeita. Muuta ei lopuksi löytynyt, kuin sivuääni sydämestä, sekä erbin pareesi.

Minutkin tarkistettiin ennen kotiinpääsyä perinpohjin lantion ja kohdun seudulta ja kaikki oli onneksi itsellänikin ok.

Vauva voi tällähetkellä hyvin:) 

Vammautunut käsi on laitettu ns. lepoon ja ranteessa on pienenpieni lasta tukemassa ranteessa esiintyvästä virheasennosta johtuen. 

Eilen me sitten pääsimme vihdoinkin kotiin sairaalasta kaikkien rakkaittemme<3 luokse.

Meitä oli jo odotettukin ihan valtavasti kotia!:) Ikävä oli kyllä molemminpuolinen!

Nyt keskitymme rauhassa vielä rytäkästä toipumiseen ja toistemme ja perheemme seurasta nauttimiseen.

Kirjoittelen tänne välillä kuulumisia, miten meillä on lähtenyt menemään ja kuinka vauva kuntoutuu synnytysvammastaan. Fysioterapiaa tullaan tarvitsemaan, aika näyttää sitten kuinka kauan. 

Ensimmäinen kontrolli on jo kahden viikon päästä, jossa on mukana lastenlääkäri, neurologi ja fysioterapeutti/ toimintaterapeutti.

Siinä lyhykäisesti tiivisteltynä kuulumiset täältä mieltä...

Mukavaa syksyn jatkoa ja palaillaan taasen jossain välissä!:)

rv 34+5

Hei!:)

Olo on raskas ja tukala, helteet vaivaa ja raskausmyrkytys kummittelee vähän väliä.

Taas sairaalareissu takana. 

Jouduin sinne, kun kontrollissa osoittautui taas pissasta löytyvän proteiineja ++, sekä ketoosista merkkejä. Samalla annettiin kortisonipiikit kahteen kertaan, jos sattuu, että synnyttäisin jo aiottua aiemmin, syystä tai toisesta. Kokeet ok osastolla ollessa. 

Viimeisenä yönä sairaalassa ollessa näytti, että synnytys olisi jo alkanut, kun supisteli vähän väliä...alkuun sain nukuttua 3 tuntia, mutta sitten heräsin vessaan siellä ja ihmettelin, kun niitä suppareita tuntui tulevan koko ajan. 

Rupesin katsomaan kelloa...alkuun n. 7min välein välillä 10min. 

Sitten yks kaks ne muuttuivatkin 5min välein tuleviksi ja tuntuivat selässä, mahanpojassa ja reisissä. 

No, ei muuta, kuin piti hoitajalle soitella kelloo siinä yöllä ja sanoa tilanteesta. 

Sittenpä siellä laitettiin tippa mulle kouraan ja tuumattiin, ettei sun tarvi vielä synnyttää, nyt nesteytetään pikaisesti tipan kautta ja lopetetaan supistelut toivonmukaan.

No, eka pussi "ringeriä" ei auttanut, laitettiin toinen pussi ja se hillitsi sitten lopultakin ne supistelut.

Loppuyön sitten nukuin, eli  n. 2 1/2 tuntia aamupalaan asti,  kuin tukki.

Aamulla kotiuttivat minut sairaalasta ilman sen kummempia tutkimuksia. 

Viesti oli lääkäriltä hoitajan välityksellä se, että "nyt jos syntyy, saa syntyä. Enää ei estellä. Pääset kotiin".

...Hmmm. Outoa. Juurihan "se" estettiin, eikä missään nimessä saanut syntyä...? 

No, hyvä niin. Saatiin ehkä hieman lisäaikaa...? Kontrolli on keskiviikkona taas jos sinne asti päästään...jos kaikki on siellä ok, pääsen kotia...jos taas jotain on "prinkkalallaan", minut siirretään hetimmiten taas osastolle. Katsotaan miten menee...Mutta kuulemisiin taas, täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena:))))) 

Nyt lopettelen näin lyhyeen, kun on niin tukalaa istua tässä koneen äärellä...

Moikka, moi!:)

Rv 29+5

Heipä hei, hyvää iltaa!:)

Pitkästä aikaa...tähän väliin mahtuu vaikka mitä, mutta lyhyesti kerron nyt vain tässä kuulumiset.

Nyt on viimeisimmän raskauskuukauden aikana proteiinit kummitelleet pissassa aina äitipolilla käydessä (kotona liuskakokeet ok) joten tässä viimeviikolla tuli oltua sitten ihan osastollakin tarkemmassakin syynissä ja levossa. 

Otettiin verikokeita ja pissasta vuorokausikeräys. Sokereita ja verenpainetta seurattiin tietenkin myös, vaikka ne on ok, paitsi sokerit heittää hieman alakanttiin nyt välillä.

Kaikki muukin osoittautui olevan ok, joten pääsin sitten kolmantena sairaala päivänä sieltä poiskin.

Lääkärin määräys on levätä, levätä ja levätä. Touhuilla kevyitä juttuja. Mitään siivoiluja tms. raskaita en saa tehdä, enkä nosteluja. Kaikki ne kuulema jotka rasittaa vähänkään oloa, saa munuaiset fuskaamaan sitten sitä proteiinia pissaan...

Muuten olo on kyllä ok, voin erittäin paksusti!:D Vauva rymistelee aikalailla masussa ja heiluttaa mahaa puolelta toiselle mun maatessa:)))))

Uusi kontrolli on tiistaina, 5.6, joten katsotaan mitä sitten meille vauvan tiimoilta kuuluu.

Nyt hän oli viimeksi 1200g ja lääkäri arveli syntymäpainon sijoittuvan yli 3800g muttei yli 4500g...kuulema hieman pullea vauva tällähetkellä.

Että sellaista.

Vanhin poika sai lauantaina peruskoulun päättötodistuksen hyvillä, parantamillaan arvosanoilla:) 

Ammattikoulu kutsuu siis, toivotaan, että valituksi tulee hakemalleen linjalle:)

Toiseksi vanhin poika pääs kuutosluokalta ja aloittaapi sitten yläasteen syksyllä:)

Pikkuinen miehenalku on villi kuin mikä;) Yhtä villi kuin veljensäkin tässä 2v. iässä:)))))

Vauvaa taitaa odotella hänkin. Kovasti pusuttelee massuani ja kantelee leluja joskus mahan päälle.

Yleensäkin häntä on nyt ruvennut kiinnostamaan kaikki vauvat tuolla kirppareillakin ja kaupoissa. 

Pitää kurkata aina ohimennen kärryyn...ja toteaa sitten että "yhyyyyy, yhyyyyy" tarkoittaen vauvaa :))))

Isäntä järjestelee hommiaan töissä ja kotona siihenmalliin, että jos taas joudun osastolle, niin hänen ei tarttis ainakaan ylitöitä töissä tehdä, vaan sais tehtyä osaa kotoakin päin.

Lastenhoitajaehdokas-pula vaivaa, mutta jospa me jotenkin selvitään sitten, jos sellainen tilanne tulee. 

Äiti ja sisko on luvanneet auttaa muutaman päivän, samoin isännän sisko, mutta riippuen ajankohdasta...onko heillä omia menoja silloin.

Nyt kotilevossa ollessani pyrin lepäämään joka hetki,kun vaan siihen tulee tilaisuus. 

Mutta siivoomisen hoitaa muut perheessä.

Nyt alkaa jo silmiin ottaa tää kirjoittaminen, joten lopettelen. ( ...ottaa kyllä pehvaankin, kova tuoli on...)

Mutta palaillaan taas, en oo unohtanut tätä blogiani. 

Mutta "jaksaminen" on ollut nyt niin ja näin. Tarkoitan, kun ei jaksa ruutua tuijottaa, ei jaksa istua kauaa...mieluummin makoilee, niin ei turpoa kädet, eikä jalat...

Vielä muutama viikko edessä. 37-38 vkolla siis käynnistys, ellei mitään ylläriä tule. 

Toivotaan parasta!:)

Mutta hyvää yötä ja palaillaan!

Moi,moi!:)