Virvon, varvon....

Hyvää Palmusunnuntaita!

Ja  Onnea Eljas <3 rakas <3!!! :)
Siitä on 5-vuotta, kun pieni Tiitiäinen syntyi, eli Eljas! :) <3
Mun helpoin synnytys, muttei nopein :)
Peikkotukkainen pikkupoika, nykerönenä ja nappisilmät :D
Eljas oli kuin pieni nukke:)
Kätilö sanoi, että "musta paksu tukka näkyy!!!!" (kun oli syntymässä)
ja katteli minua ja miestä, että "kummallas...ai, teillei kummallakaan oo musta tukka?":O
"Kelläs on musta tukka suvussa?" :O
...ja siinä mietittiin ponnistaessa kaikki mustatukkaiset sukulaiset suurinpiirtein läpi
ja mietittiinpä äitin kebabin syönnit raskausaikana, kova hinku oli kebabiin :D
(musta tukkainen lapsi tullu kun äiti on hakenut kebabia raskaana ollessa??? *No ei siitä todellakaan.) Ja kun Eljas syntyi, kätilö sanoi: "anteeksi, mutta vauveli näyttää ihan venäläiselle miehelle!!!" :D
Miehen kanssa ruvettiin nauramaan, että ihmekös tuo, kun sukujuuret on Venäjällä :)
Siis ei ollu ollenkaan loukkaus :)

Viikonloppu menee juhliessa Eljasta, ja vielä maanantaikin. On se rankkaa täyttää 5-vuotta? ;)

Lisään kuvia sitten tähänkin vielä, kunhan kerkeen.
Nyt laitan Eljaksen 1v.kuvan (kännykkä kuva taulukuvasta) ja synttärikakuista...muita ei ole vielä konelle keretty siirtämään.
Mutta laitetaan kun keretään :)


                                                     Meidän pieni Eljas <3 Tiitiäinen:)
                                                     (tässä kuvassa 1v.)

                                     Eljas toivoi kakkua, jossa on paljon,paljon "sutkaata" :)

                                    ...ja kakkua, jossa on paljon, paljon kermaa... :D

Ja ihan vaan kaiken varulta leivoin vehnäjauhoihin, jottei tule millastakaan kiusausta ittelle maistaa sitä :D

Siitäpä sopivasti painoasiaan päästiinkin, nyt on tippunut -400g vkon aikana.
Vois olla paremminkin, mutta kun kerran ei sitten sen enempää, niin sillon ollaan tyytyväisiä tähän.
Ja nyt on sellanen kausi menossa, että vaakaan ei pitäs tuijottaakaan.
Nyt huomaa senteistä, mitä ympäriltä lähtee.
Kyllä se liikkuminen kannattaa!!! :)

Palaillaan taasen paremmalla ajalla! :)
Ootte tärkeitä! <3

*ja jos jotain närkästyttää oikeesti kielioppivirheet ym. tässä blogissa, niin kannattanee ettiä sitten oikeesti toinen blogi luettavaksi. ;)
Se on helpompaa, kuin mun oppia yks kaks kirjoittamaan kirjakieltä ja ilman kirjoitusvirheitä.

Aurinkoista sunnuntaita ja saatanallisia säkeitä?

Ihana, ihana auringonpaiste!!! :)
Se lämmittää mukavasti mieltä.
Kulunut viikko on ollut stressaava...
 
Mua stressaa eniten ajattelemattomat ihmiset, sellaiset, joitten suusta ei tule kuin epämääräisiä aivopieruja... :/
 
Ja vaikka paino ei ole pudonnut kuin -200g, niin halleluja!!!
Se on kuitenkin miinusta, olkoonkin vaikka sitten siitä naamasta...!
Toivon kyllä, että se lähes -70kg mikä kohta alkaa olla mittarissa, huomattas muustakin kuin siitä, että naama on kaventunut. 
Nyt on pudotuslukema -66,7kg, jos tarkkoja ollaan.
Ja kuva tulee (valitettavasti tulee, kai? mutta sitei oo pakko kahtoo, jos rupee ärsyttää) 
kun uus kymmenluku on pudotettu, en joka lähtevän gramman yhteydessä kuvaa itseäni, tai edistymistäni, uutta lookia, tai miksi sitä nyt sitten kutsuukin...? )
Ikävää, että sekin ilmeisesti ärsyttää jotain, että niitä kuvia olen onnistumisestani aiemmin laittanut?
Mä en ymmärrä mistä tätä paskaa sataa vähän väliä niskaan, kun yritän olla tsemppaava ja kannustava muille samalla asialla oleville??
Mä en tarkoita sillä asialla leuhkia, en todellakaan, että paino on pudonnut ja jaksan liikkua.
Mutta kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse???
Ikävää, jos se ymmärretään vain niin ja sen vuoksi ollaan sitten "hampaat irvessä ja kynnet ojossa" mulle koko ajan.
 
Melkein parempi, kun pitää suunsa kiinni, jos tuntuu, ettei toinen ole laihtunut yhtään sitten viimenäkemän.
Ennen kuin sanoo mitään, voisi miettiä, mikä tuntuisi hyvälle itsestä, ja mikä huonolle vastaavassa tilanteessa...
Miettiä, että haluaisinko itse kuulla että joku sanoo sen saman asian minulle itselleni, samalla tavalla?
Sitä joskus on herkillä näitten asioitten kanssa. 
Etenkin silloin, kun se paino jumii ja sutii ees taas vaakalukuna. 
Silloin toivoisi kuulevan jotain ihan muuta.
Ja kun muutenkaan ei ihan putkeen aina asiat mene, joutuu silloin taistelemaan oman itsensäkin kanssa.
On jo valmiiksi lyöty olo, luuseri...
No, tämä taas ajanmyötä menee ohitse.
I will survive!! ;)
  
Aamulla käytiin jo salilla. 
Se on jo merkki siitä, että homma jatkuu, muulla ei väliä!
Hiljaista oli siellä aamutuimaan, joten sain rauhassa testailla sellaisiakin "laitteita" mihin en ole vielä päässyt tai rohjennut mennä kokeilemaan :D
Kyllä täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt, miten mullon kunto kasvanut tän pian kuluneen vuoden aikana!
Ja anteeksi, mä oon itse siitä helekkarin kiitollinen, ehkä hieman ylpeekin!!! :)
Sohvaperunasta kuoriutui takas se liikunnasta nauttiva ihminen, mikä olen joskus kauan sitten ollut!
Lähes vuosi takaperin en jaksanut tyhjätä tai täyttää tiskikonetta seisten.
Nyt jaksan, ja paljon paljon muuta liikuntaa!!!
Zumban tosin jätin pois, koska lonkat ei tykänneet siitä. Vaikea, mutta hyvä päätös. 


Siinäpä mietteitä tältäpäivää...jatkan siivoilua ja kokkailuja, ruokahuoltoasioita poijjallekin, 
kun työviikko taas edessä.


Mukavaa aurinkoisen sunnuntaipäivän loppua teille ja mukavaa, sekä energistä alkavaa viikkoa!!!
Palaillaan! Ootte tärkeitä!!! <3

Oikein ihanaa naistenpäivää!!!

                           Hyvää huomenta ja oikein ihanaa naistenpäivää!!! :)

Keli on plussan puolella tänään, joten eilisen lumiräntätuiskun jälkeen tuntuu sille, 
että kevät tulee kyllä sittenkin.
Ja mikä parasta, terveenä ollaan nyt taas toistaseksi pysytty!

Minä kävin eilen hölkkälenkillä!
Matkahan ei päätä huimaa vielä, ja teen sen intervallityyliin, astmanikin vuoksi.
Mutta jaksoin puolen tunnin mittaisen lenkin heittää sillätavalla :)
Tuli voittajafiilis!
Viimeksi olen hölökännyt 20v. sitten.

Paino ei ole nytten tuippunut, vaan yllätykseksi noussut +600g.  BMI nytten taas 36,24.
Nyt toivon todella, että tuleva viikko menee ns. normaaliliikkumisen tahtiin, mitä on ennen noita sairasteluja ollut.

Polar Loop ei saa multa kauheen hyvää arvosanaa.
Se ei ota salikäyntejä, eikä muutakaan urheilua rekisteriinsä, ainakaan mulla näköjään.
Mulla on se sykevyö H7, mikä pitääkin olla, ja se on "paritettu" tuon Loopin kanssa.
Mutta silti.
Syke näkyy, mutta käyriä ei piirry koneelle sitten kun sitä tietopläjäystä sieltä purkaa. 
Ei kaloreita ei sykettä ei mitään :O
Askeleet kyllä ottaa, ja aktiivisuusalue tummuu, niinkun kuuluukin.
Askeleitä tulee joka päivä lähes 14000 ellei välillä ylikin, se on ollu hauska huomata :)
Miten muilla...onko kellään lukijoista Polar Loopia?
Oletteko tyytyväisiä siihen saatteko siitä "irti" mielestänne tuon kaiken mitä se "lupaa" ?

Nyt pitää lopetella ja ruveta jatkamaan hommia.
Ois tarkoitus lähtä salillekin huhkimaan :)

Palaillaanpa taasen!
Ootte tärkeitä!!! <3

Nyt loppu sairastelu ja viikkopunnitus

Huomenia vaan tai päiväähän se jo on! :)

Väinö sairasteli nyt kuluneella viikolla neljän päivän mahataudin, ilman kuumetta. 
Kolme päivää vähemmällä selvis siitä, kuin Eljas.
Minä ja Jyri ollaan ainoot, jotka säästyttiin siltä :) *koputtaa puuta.

Nyt on viikonloppu menny siivoillessa ja pyykätesssä, sekä leluja pesten...
Tälläkertaa toivonmukaan ne sitten saakin vähän aikaa olla pesutta, 
etenkin lelut, sillä niitä riittää tässä talossa.

Salihommat ym. on ollu katkolla edelleen. 
Harmittaa toisaalta, mutta lapset <3 ensin.
Ens viikolla on (hiihto)lomalla nuo muut ryhmät, paitsi itämainen tanssi. 
Sinne koitan päästä kuitenkin :)
No salillehan ja vesijuoksee jo pääsee sitten kans, sekä ulkoilemaan.
Että niistä on hyvä sitten taas aloittaa liikunta!
Pikkasen oon venytelly ja jumpannu kotonakin mutta kahvakuulan heiluttamisesta ei tuu mitään, 
kun nuo pienet kirmaa aina siihen lähelle. 
Pelottaa, että kuulasta antaa niille nuppiin vahingossa, 
joten ei tuu kuuloonkaan että sitä liikuntaa kotona tekis. 
Ellei sitten jaksa keskellä yötä ruveta kuulailee, kun he nukkuu???  ;)
Noup...ei jaksa! Ei todellakaan jaksa, huonosti nukutun kaks viikkosen jälkeen, 
eikä yöllä muutenkaan!!! :D

Jännä huomata taas, että vaikka paino tippuu pikkasen kerrallaan ja on tässä juminutkin, 
niin nahka rupee enempi ja enempi löystyy mitä ihmeellisimmistä paikoista :))))
Mullon käytännössä nahkapuku päällä, jossa ei oo vetoketjua, että sen vois ottaa pois ja kaventaa sopivaksi! :O
*enkä tiedä, itkenkö vai nauranko...ehkä kuitennii vielä naurattaa, kovastihan minä koitan niitä "nahkoja pienentää" itsekin. Mietin vaan aina, mitenkähän paljon pitää pumpata tuolla salilla, että lihakset alkaa täyttää nuo "pussit"? 
Ja että saankokohan ikään niitä itse timmimmäksi, vaikka kuinka tekisin mitä vai joudunko leikkaus kerrallaan käymään läpi, nahkoja kiristyttää...? :O

Tääkin on hassua, sillä ennenkaikkea ajattelin että terveys on tärkein tässä prosessissa. Mutta sitten huomaan, miten ulkonäkökeskeinen siitä meinaa tulla? :O 
Pää ei pysy mukana muutoksessa myöskään. Peilistä kattoo edelleen se iso nainen, joka siellä on ollu peilikuvana koko ikänsä. Sitten välillä havahtuu, että ooko tuo minä??? Mulla tuntuu olkaluutkin!!! jne.
Mutta tää kuuluu tähän prosessiin, että näitä miettii. Onneksi niitä miettii muutkin leikatut, onneksi on vertaistukea olemassa! Kiitos siitä <3

No, painonpudotus on viikossa ollut -400g.
BMI on nytten 35,99 (lähtö BMI 64,1)
Lähtöpainoa ajatellen mun pitäs pudottaa vielä -9,4kg, jotta ois puolet lähtöpainosta vähentynyt!
Mullon tavoitteena se saada ennen toukokuun alkua, koska sitten ois vuosi kulunut tästä leikkauksesta jo, niin se ois varmaan ihan realistinen tavoite? 
Kaikkiaan painonpudotus ois silloin  -76,5kg.  
(siitäpä voipi halutessaan sitten tehdä laskutoimituksia itsekukin?) 
Kättä päälle? :) *Jo vain!!!! :)  Ja peukut pystyyn!!! 
Siinon tavotetta, etenkin, kun painonpudotustahti on näin "hidasta".
Mutta täytyy muistaa, että silti oon onnellinen, vaikka hitaamin lähtee ja jouduin turvautuu leikkaukseen. Sitä en oo katunut kuin kolmesti.
Eka kerran leikkuupöydälle kiivetessä mietin, että mitä hittoo mä oon tekemässä???
Ja toinen epäröinti oli osastolla, että mitä hittoo mä oon tehny????
Kotona kolmas, että olikohan tää sittenkään oikee ratkaisu???
Mutta nyt kun ei oo kipuja ja mullon kaikki menny hyvin voin sanoo, että en kadu, että menin!
Sain niin paljon siitä apua omaan jaksamiseen ja terveyteen, että en todellakaan kadu.
Jaksan touhuta arkiaskareeni ja liikkua vielä sen päälle, ja nautin siitä!!!! :) 
Selviän pienillä yöunilla, jaksan nousta aamulla klo 6-7.
Paitsi nää poikkeustapaukset, kuten sairastelut toki väsyttää, muttei nekään niin paljoo, kuin ennen.

Jatko sitten katsotaan toukokuusta millaset tavoitteet sitten on? 
Luulen, että pienin harppauksin, jos vielä tippuu, niin tippuu. 
Mutta jos ei, niin mä oon ihan tyytyväinen sitten siihen painoon.
Ja koitan sitä ylläpitää sitten loppuikäni, tottakai. 

Mutta leikkuulle menijöille sanon silti että jos teillon joku konsti kokeilematta, kokeilkaa se! 
Tää on viimeinen keino, kun kaikki on kokeiltu ja mikään ei oo auttanut ja sairaudet uhkaa.
Tää ei oo poppakonsti, läski ei silti lähde sormia napsauttaen *naksista vaan, vaan ihan samalla tavalla joutuu töitä tekemään liikunnan ja ruokailutottumusten muuttamisessa, kuin muutenkin.
Tää on vaan hätäapu sairaimmille ja lihavimmille, viimeinen pakkokeino, kun mikään muu ei auta.
Viimeinen oljenkorsi.
Ja jos se on jo kohdallasi siinä pisteessä, niin sillon antaa palaa, sillon ei menetä kyllä ainakaan mitään, päinvastoin, silloin tää  leikkaus antaa! 
Antaa "uuden" elämän, uuden mahdollisuuden elää toisin. 
Vaikka se kuulostaa lähinnä jumaliselle asialle, ja joku voi nyt hieman suuttuakin sanamuodosta, mutta sille se tuntuu kaiken sen pelon ja epävarmuuden jälkeen, kun on ollu oman ruumiinsa ja mökkinsä vanki vuosia.

Sellasta.
Lyhyestä virsi kaunis, kuten sanotaan. 
Se siitä! That`s it! Finito! :D

Noooo... ja  ens viikko lomaa täällä kaikilla muilla, paitsi miehellä :/
Katsotaan mitä keksitään, suunnitelmia ei ole suuntaan eikä toiseen.

Palaillaan taasen! Ootte tärkeitä!!! <3 
Moikka moi!!! 



 

Väinön Oysin reissu

Väinön Oysin reissu saatiin tehtyä, 
se on ainut positiivinen juttu tälläviikkoa.

Eljas aloitti viikko takaperin sunnuntaina päästelemään varpusparvia ihan urakalla, 
ja Pasi perään, joten heillä reissu peruuntui. 
Soitin potilashotelliin ja sairaalaan toki, ja kerroin "tautitilanteesta", 
mutta silti meidät toivotettiin teretulleeksi, koska me itse olimme terveitä. 
 
Minun isäni, eli Väinön ukki lähti meille sitten "taksikuskiksi"Ouluun.
Tässä sitä mennään... :D

 
Menimme sinne maanantai illaksi ja nukuimme yön potilashotellissa.
Väinö nukkui koko yön minun kainalossani, ei halunnut pinnasänkyyn enää.

Kuvassa Väinö leikkii potilashotellin leluilla. Lisäksi piirreltiin, otin mukaan reissuun kyniä ja paperia. Sekä rakkaan iltasatukirjan. Sitä luettiin myös:)

Tiistai aamuna sitten olimme jo hyvissä ajoin, puoli kahdeksaksi ilmoittautumassa ties kuinka monelle päätteelle, ennen kuin tapasimme ketään kasvokkain.
Tulohaastattelu hoitui kätevästi puhelimella, olimma juuri ajamassa Kajaanista Ouluun, 
kun sairaanhoitaja soitti ja otti esitiedot ym. ylös siinä :)

Väinö sai osastolla osaston vaatteet, sitten tulikin lastenlääkäri yrittelee "unikorkille" paikkaa, 
mutta pieleen meni melko monta yritystä :/
Suonet piilossa, ja kamala kiire, häslää ja sählää...Väinö itkee kun pelkää...yritän lohduttaa.
Ei auta emlatkaan, kun ne puuduttaa vaan pinnan...ja tökitään moneen muuhunkin paikkaan missä ei oo ees emlaa ollut, kiireessä, nopeeta, tökitään...pyöritellään neulaa, läpsytellään, ei löydy suonta:(

No, sitten tuli nukkumatti. 
"Kiire, kiire, kiire..."toimenpide pitäs alkaa 20min päästä!
No, siinä pikku sanaharkkaa hoitajien ja nukkumatin kesken kuuntelin, 
sitten jo sanoin minäkin pari sanaa...toistamiseen...ensimmäisen kerran tuli sanottua pikkasen, 
kun ei ollut meillepäin mitään puhetta, että tatuointitarraakaan ei saisi olla lapsella kädessä, 
kun menee magneettikuvaukseen ja kuulosti sille, että mitenhän lienee, 
haittaako se tutkimusta sitten kuitenkin. 
No, viimein sählättyään ja sihistyään nukkumatti sai unikorkin Väinölle vasempaan jalkaan. 

Kuvassa  uninen Väinö ja uninen äiti :))))

"Unikorkki" paketoituna...

Väinö sai pitää hiuksensa päässä...seuraavaksi ois lähteny tukka ja kanyyli tökätty sinne jonnekin pään suoneen.

Ja sitten kiireellä röntgeniin ja sinne MRI kuvaukseen, 
Väinö sängyllä maaten (hoitaja painoi välillä lisäksi maakuuasentoon, koska jossain välissä unikorkkia laittaessa siinä samalla Väinölle annettiin jo rauhottavaa esilääkkeeksi).

Tässä kuvassa ollaan siinä "hurukyydissä"...

Alimmassa kuvassa Väinö ihmettelee hississä pökkeröllään, että minne mennään???

Kyyti olikin nopeeta, "Räikkösen lailla" mentiin...ei äitee ja ukki meinanna perässä pysyä!
No sinne huoneeseen poika ja pikaset heipat, "voittekin lähtä" siitä sitten.

No, mehän mentiin...Ohimennen annoin palautetta hoitajille vielä kiireestä ja pienen potilaan hoidosta, joaka oli kaikkea muuta kuin kiireetöntä ja asiallista yhdessä välissä. 
Hoitaja tuumas, että ei varmaan Väinö onneksi hirveesti muista, tais olla niin pökkerössä jo esilääkkeestä...
"No anteeksi, häh??? Niiiin...mitä takoitat, oikeuttaako se sählää ja kiistelee pienenkään potilaan edessä ja toimenpiteeseen valmisteluja tehdessä???"
Herranen aika, pieni potilas, peloissaan yrittää olla reipas! 
Siinä aikuiset keskenään ja vieläpä hoitohenkilöstö rupee kiistelee kiireen takia!!!! Miksi???!!!
Ei tuntunut Väinön puolesta hyvälle, ei ollenkaan :(
*Ja tuttuun tapaani mun oli palautetta tästä annettava, kun Väinö jätettiin toimenpiteeseen ja hoitajat "vapautui".
Palaute  "face to face"asiallisesti, mutta painokkaasti,
eipä Väinö itse sitä kommentoida voinut.
Hoitaja(t) pahoittelivat tilannetta, vielä ennen lähtöämmekin. Hyvä niin, jos edes vähän kolahti jonnekin ja seuraava pikkupotilas saa edes "kiireettömämmän" valmistelun toimenpiteeseen.

No, mentiin kahville kanttiiniin ja palauttamaan potilashotellin avain...
muistaakseni klo oli siinä vaiheessa 9.
Sen jälkeen menimme Väinön huoneeseen odottelee, odottelee, ja odottelee...koska päästään mukaan hakemaan pienimies röntgenistä/MRI-kuvista...
Klo oli muistaakseni 11...ehkä hieman yli, kun pääsimme mukaan hakemaan Väinöä.

Sieltä tuli mukaan uninen ja pökkeröinen pieni poika, joka huuteli äitiä ja Eljasta, 
katteli sumeilla silmillään ympärilleen, "puolivaloilla ajaen".

Huoneessa Väinö heräili 2-3tuntia, eikä edelleenkään pysynyt kunnolla pystyssä...
pissaa ei tullut, joi kyllä jo kolme maitopulloaan, pikku erissä vaikkakin tuntui, 
että lähes kerralla ne tais mennä. 
Jano oli kova...

Kotia päästiin kuitenni lähtee, kun ilma alkoi muuttua sateiseksi ja alkoi hämärtää jo pikkuhiljaa.
Ehtona oli myös että menemme omalla paikkakunnalla sairaalan päivystykseen heti, 
jos ei kotiin tultua ole pissaa vieläkään tullut.

Kuvassa Väinö paluukyydissä... :D   Uni maittoi mennen tullen, ei paljon matkasta tienny mitään tämä mies :D
Kotiin tultua, siinä Väinöä riisuessa pissa tulis sitten jo vaatteitten läpi vaippaan, 
lattialle ja loput pottaan!!!
Eli eipä tarvinnut lähteä minnekään. 
Ja jalatkin kantoivat hyvin jo Väinöllä:)
Sitten katseltiin nauhalta videoita ja kuvia reissusta.
Sekä ihasteltiin tietenkin Väinön saamaa hienoa kunniakirjaa, sekä jätti-isoa tarraa! :)

Kuvassa jättitarra :)  Kunniakirjan kuvaa en laita täähän, pitäs hirveesti nimiä poistaa siitä...mutta siinä luki jotakuinkin näin:

"Kunniakirja"

"Myönnetään Väinölle
rohkeudestasi ja reippaudestasi
ollessasi potilaana lasten megneettikuvausessa"
lisäksi päivämäärä ja hoitajien nimet

 Ai niin, ja nallea piti tietenkin heti ruveta hoitamaan, sillä oli huono happi ;)
*Väinö sai sairaalasta mukaan pienen maskin letkuineen, mikä hällä itsellä oli siinä käytössä ollut. 

Siinäpä reissu lyhykäisyydessään...nyt ollaan jo saatu maaliskuulle kutsu Oysiin, 
tulosten kuulemiseen..."tuomiopäivä". Leikataanko vai ei...botoxia vaiko ei...
Hieman jännittää...ja sama syyllisyyden tunne nostaa päätään, mikä oli mulla silloin kun Väinö syntyi.
Mun vika, että Väinön käsi vammautui synnytyksessä. 
Mun vika, kun halusin niin kovasti läskeimmilläni ollessa vielä "iltatähden", 
enkä malttanut oottaa, että oisin ensin saanut kiloja ihan rutkasti enemmän pois...
Mun vika.
Ja laps raukka...
No, siinäpä vetisteltyään hetken sitä tajuaa, että se ei kyllä pitkälle nyt kanna  tällanen jossittelu ja syyttely, kukaan ei muu mua syytä, kuin minä itse...
ja Väinö on hienosti kuntoutunut kuitenkin siitä. 
Hengissä ollaan molemmat!

Kiitollisuus on "suunnaton" synnytystä hoitaneelle lääkärille, joka säästi kuitenkin ammattitaidollaan meidän molempien hengen, se oli siinä syynä, miksi ei ruvettu leikkaamaan mielellään.
SE ois ollu kohtalokas, ehkä molemmille.
Ja sama vamma ellei pahempikin ois tullu Väinölle siinä, kuulema. 
Ja mun päätös sinetöi sen kaiken sen hetkisen tiedon perusteella, mitä lääkäri kertoi, 
että sitä leikkausta ei sitten lähdetty tekee.
Lopuksi siitä tuli aika traumaattinen kokemus kaikille mukana olleille. 

Luojan kiitos, ei ollut ensimmäinen synnytys, vaan oikeesti jo viimeiseni...en ikään ois tehny enää yhtään lasta, jos Väinö olisi ollut ensimmäiseni.
Oli synnytys kyllä niin kamala...oikeestaan se ei ollut edes synnytys, vaan "ulosotto" .
Kiitos kuitenkin tuonne jonnekin, että saimme pitää Väinön <3 
Ja lääkäri sanoi, että nyt riittää tämän emännän synnytykset, ne ei tästä enää helpotu.
Enkä enää aio kokeilla onneani, enkä yrittää tyttöä tai mitään iltatähteä.
Kyllä se lapsiluku nyt tässä on.

No, se siitä muistelosta nyt sitten ja pikaiseen viikkopudotukseen.
Peräti -300g on nyt tippunut! :D    BMI on 36,15  (lähtö BMI 64,1)
En tiedä itkenkö vai nauranko tuon -300g pudotuksen kanssa...
liikkumaan en oo päässy "mihinkään", eli aktiivisuusrannekekin on ollut tällävkoa hieman mitätön, etten sanoisi...
Mutta josko tulevalla vkoa pääsee jo paremmin, ellei nyt Väinö sitten aloita ripuloimaan?
No, sen näkee mitä tuleman pitää. Vielä ei ainakaan ripuloi...mutta huono syömäinen on, liekö pahaolo?
Itse en siihen aio sairastua... :D 
Mulle riittää, kun hoidan muita ripulipotilaita :D
Ja pääkipee on kyllä ollut, muttei kuumetta...josko se menis nyt tuollai taas mulla ittellä ohitte, "pelkällä" pääkipeellä :)
Jere on  kuumeessa ollut perjantaista, saa nähdä, mikä on vointi tänään...pääseekö hän jo huomenna "töihin". Työharjoitteluaika on nyt koulun puitteissa 4kk.

Sellasta täällä ja paljon muuta, mutta rupee tulemaan niin paljon tätä juttua, että ette jaksa varmaan kohta enää lukea tätä vuodatusta, joten lopettelen nytten...

Palaillaan taasen!!! 
Mukavaa sunnuntaita kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa! 
Olette tärkeitä! Pysykää terveenä!!! :)

 

Liukasta laskiaissunnuntaita!!!

Hyvää huomenta ja liukasta laskiaista!!!

Liukasta tosiaan on, eipä taideta pulkkailemaan lähteä...
Viimeviikon liukkailla Eljas on "telonut" päätään kahdesti päiväkodissa, 
toinen poski on vieläkin hieman sen näköinen, että osumaa on ottanut muustakin, 
kuin kaverin lapiosta.
No, sitä näköjään tekevälle (leikkivälle) sattuu ja tapahtuu paljon.

Eilen rakas oli ostanut mulle sen kaipaamani Polar Loopin :)
Nyt sitten testaillaan sitä käytössä...
Hieman hupaisaa oli, kun yöllä vessassa käydessä kattoin "loopia", että mitä se sanoo, 
"tajuaako" se vehje, että on yö, niin yllätys olikin kun näytössä luki "go to jog!" :D
Ehkä en ihan vielä 02.30 lähde hölkkäämään kuitenkaan, vaan painelin muina naisina takas petiin ja vedin unta kaaliin!

Tänään on tarkoitus käydä salilla, nyt jää tulevalla viikkoa lähes kaikki harrasteet väliin kun on vanhempainiltaa yms. ohjelmaa lasten asioissa.

Viikon painon pudotus on nolla. Eli samassa jököttää vielä, missä viikko takaperin.
Nyt alkaa menemään jo kohta hermo! :/
No...pitää vaan tietty jatkaa ja yrittää olla piittaamatta tästä jumista, 
kyllä se jossain välissä taas tippuu.
Pakko tippua! 

Tänään on myös ohjelmassa pyykkäystä, pyykkäystä ja pyykkäystä 
ja pakkausta, pakkausta...pitää muistaa pakata kaikkien tarpeelliset 
ja vähempi tarpeelliset kamat mukaan.
Väinön Oysin reissu on edessä tulevalla viikkoa myös, 
ne MRI tutkimukset tekevät (anestesiassa).
Sitä vaan ihmettelen, että pitää Ouluun asti lähtä, 
miks käsiä voinut kuvantaa täällä kotisairaalassa?! :O 
Eljas lähtee mukaan Väinöä "tukemaan", kuten hän itse sanoo.
Isot poijjat jää kotia kotimiehiksi mummon ja ukin kanssa:)

Mutta nyt näyttää sille, että aurinko rupee nousee ja muu porukka herää myös, 
joten palaillaan paremmalla ajalla taas! :)

Mukavaa päivää kaikille, ja mukavaa tulevaa viikkoa!!!
Ootte tärkeitä!!!<3








 
 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!!!

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. 
 Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. 
 Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan niin vien sinut katsomaan,
 miten aurinko laskee puiden taa ja saa taivaan punertamaan."

 (Laulusta Minun ystäväni on kuin villasukka)


" Ystävyyttä älä milloinkaan hukkaa,
muista kastella elämän herkintä kukkaa.
Kun vaikeat hetkesi koittaa,
silloin ystävä Sinulle soittaa.
Kun taakkasi raskas on kantaa,
ystävä uusia voimia antaa.
Luottamusta ja uskoa huomiseen antaa.
Sinulle Jumalan rakkaus suurimman lahjan antaa,
kun ystävä tukenas taivaltaa matkaa."

"Ystävyys on akku,
elämän arjessa."

"Ymmärtäväinen ystävä on kuin aurinko,
jonka säteet lämmittävät ja ulottuvat sydämeen asti."


"Sulje silmäsi. Laita vasen käsi oikean olkapääsi päälle ja oikea käsi vasemman olkapääsi päälle. Purista hellästi. Tunnetko halauksen? Se on sinulle ystäväni."


"Ystäväni...
Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraa.
Älä kulje perässäni,
en ehkä johda.
Kulje rinnallani
ja ole ystäväni. "
(Albert Camus)


" Ystävyyttä ei voi mitata rahalla.
Ei se synny väkisin hyvällä eikä pahalla.
Se tulee sisältä sydämestä,
ja syntyy oikeasta kemiasta."


Aurinkoista ystävänpäivää kaikille vielä halauksen kera!!! <3