Sairastuvalla

Flunssassa ollaan, jo 3/5 meidän perheestä. 

Mikälie tauti taas...alkoi kurkkukipeellä, nuhalla ja nyt on hirveän sitkeä yskä. 

Kyljet ovat yskimisestä kipeät, samoin keuhkot. 

Lapsilla kuumetta, itsellä ei (onneksi) jaksaa edes hitusen paremmin "toimia".

Meillon "siskonpetit" olohuoneessa, oikea sairastupa tämä alakerta taas. 

No, eipä tarvi minun portaissa ravata yöllä unenpöpperössa kattomaan miten jakselevat, vaan kuulen heidän joka hengenvedon makkariimme:)

Se on se heidä(kin) astma mikä pitää minua varpaillaan, ja toisen pojan (vaikka ikää jo onkin) taipumus erittäin korkeaan kuumeeseen. 

Ja yleensä hän sairastuu aina keskellä yötä..."jännä" olo herättää hänet ja sitten hän jo oksentaa niin rajusti, että kasvot ovat verenpurkaumilla. 

Siitä tiedän, että nyt on taas kuume korkealla. 

Ei muutakuin lääkettä sitten vaan ja vaikka pikkareissa (=alushousuissa) kartanolle, jotta kuume laskee nopeaa alas. 

Kuulostaa hurjalle, mutta niin vaan joutuu yleensä tekemään.

Pikkumies on potilaana pinnasängyssään myös. Lämpöä on ja nuha, sekä yskä.

Mies ja vanhin poika ovat toistaiseksi terveimmät. Tai, no, yskiipi se mieskin jo hieman...

Isomummokin lähti tänään jo kotikoloonsa.

Se oli oma "lukunsa" sinänsä koko mummon sairaalareissu...mummon piti jäädä sinne tarkkailuun yöksi, mutta miehen päästyä kotiin, puhelin soikin ja mummo sanoi pääsevänsä kotia.

Me olimme niin kuin "ööt aapisen laidalla", että "mitä...????"

Oli puhuneet pään kuvauksista yms. mutta mitään ei sitten tehdäkään, päästettiin kotia.

Siellä se mummo seisoi pimeässä sairaalan pihalla, maksukuitti kourassa ja odotti hakijaa tyytyväisenä, kun menin häntä hakemaan!!!

Yleensä ei minun mielestäni potilasta päästetä pois, ennen kuin hakija on tullut, varsinkin kun vanhuksesta on kyse...joten minähän tivasin koko paluumatkan, että karkasitko..? :)))

Ei kuulema karannut, ihan lääkäri oli kotiuttanut.

Hmmm. No, kerroin miehelle juttelustamme paluumatkalla ja myös siitä, että mummo edelleen piteli päätään välillä...Mutta olo oli kuulema "terve kuin pukilla, eo mikään paikka kipeenä!"

Seuraava yö nukuttiin meillä ihan koiran unta. Jokainen koraus ja henkäys, mikä sohvalta kuului, sai meidät suurinpiirtein hyppäämään olohuoneeseen ja laittamaan valot päälle. 

Mummo ei onneksi itse siitä tiennyt mitään, hän oli napannut nukkumatin ja pistänyt korvatulpat...

Näitä "ihmeparanemisia" me on mummon kohdalla aina nähty ennenkin...kummasti hän tervehtyy, kun halu päästä "kotiin" iskee mieleen.

Kerran iskiaksen iskiessä oikein tolokusti mummoon veimme häntä myös lääkäriin, koska emme voineet olla varmoja mikä vaiva olisi kyseessä, koska oireet olivat "sekalaiset" ja lääkkeet eivät taas auttaneet...mummo oli tosi kipeä. Pelkäsimme, että veritulppa(kin) olisi voinut olla kyseessä...no...menimme silloin siis lääkäriin ja jouduimme odottamaan vuoroamme, luonnollisesti. 

Odotus oli kuitenkin sen verran pitkä, että mummo "tympääntyi"...hän alkoi haaveilemaan neuletöistään ja tvn sarjoista mitä kohta tulisi telkkarista ja nehän jäisi näkemättä, koska oltaisiin sairaalalla ( ei aulan tv toiminut)

No, sain puhuttua vielä jäämään ja odottelimme... vihdoin pääsimme lääkäriin.

Kyllä siinä lääkärillä levähti silmät auki, samoin minulla, kun mummo "ihan puskasta veti seniorijumpat" pöydän toisellapuolen, eikä mistään kivuista ollut tietoakaan!!!

Kyykkyhyppelytkin vielä teki, malliksi, miten hyvin se vanhakin vielä taipuu!!!

*Huoh...noloa...mutta minkäs teit? 

Siinä kun selittelit lääkärille, että kyllä se mummo oli kipeä meillä ja kovastikin...ja nyt se tuossa jumppaa ja hyppii, näköjään...onhan se hassua:))))

No, lopuksi siinä tais lääkäriäkin hieman naurattaa, (jos lie minuakin)....pyysin anteeksi vaivaa ja lähdettiin.

No, meillä mummo istui sitten koko loppukyläilyn pillereitten voimalla ja tyyny takapuolensa alla...(että ei ollut kipeä???)

Mies meni sinne lääkärikäynnille seuraavana päivänä mummonsa kanssa ja olivat puhuneet mummon lääkityksestäkin aika pitkään. Ongelma on vaan se, että miten sitä tuonne 200km päähän "vahtii". 

Sieltähän saa kuitenkin reseptejä uusittua tervyskeskuksessa...eli vaikka täällä jotain poistettas, mummo "omatoimisena" uusiipi sen siellä kotikonnuillaan:( 

Mummolla on kyllä pian varmaan muutto edessä, tähän meidän lähelle...

Sellaista elämää meillä täällä välillä on, silloin, kun mummo on täällä:)

Muuten mies soittelee hänelle joka päivä ja kyselee voinnit, siinä samalla puhelulla puhutaan joskus (kaijuttimella) muutkin. 

Silloin kun mummo on täällä, huussollissa riittää tilanteita, kun saman katon alla on monta henkilöä...on uhmaikäinen, esimurkku, murkku, vauvakuumeinen hormoonihörhö, muutenvaan välillä lapsekas (isäntä)  

ja ikäihminen (meidän ns. hoitomummo)

Seuraavan kerran mummo tulee taas n. kuukauden päästä.

Toivotaan, että hän säästyy nyt tältä meihin iskeneeltä flunssalta ja pääsee lääkärikäynnilleen.

Ja mitä testiin tulee, en ole vielä tehnyt...ei ole kyllä alkanut vieläkään.

Taidan maanantaina soitella ja kysästä lähetettä verikokeeseen...ellei siis siihen mennessä öljynvaihto ala...

Mutta nyt untenmaille, edes hetkeksi, jotta jaksaa hoitaa potilaita (tai osuvammin sanottuna, jotta herää hyvin hoitamaan potilaita). juottaa, lääkitä, ja mitata kuumetta:)

Rokotus/rokotukset nyt siirtyy, mutta otetaan nekin kunhan pystytään.

Kyllä se taas tästä...

Hyvää yötä ja palaillaan!:)