Alkaneen vuoden pohdintoja

Nyt on vuodenvaihteesta selvitty vähän eteenpäin, muttei se kyllä ollut kehuttava aloitus:`(
Mutta en pysty siitä "puhumaan" enempää. Toivon vain sydämestäni, että asiat selviää parhainpäin.
*huoh...

No muuta pohdittavaa tähän keskusteluun siis nytten, 17.1 mulla on meno ravitsemisterapeutille tonne mäelle. 
Sieltä pitäs saada torujen lisäksi(?) ohjeet jo ENE-diettiä varten, mitä pitää noudattaa tarkoin ennen leikkausta. 
Oysin käyntihän mulla oli sitten 20.1, ellei nyt tule muuta mutkaa matkaan. 
Samalla kuullaan, mikä on aikataulu leikkuun suhteen. Olen kuullut että 6kk, mutta minulle on sanottu, että ehkä 6-8vkoakin vain.
Nähtäväksi siis jää...

Oli muuten todella mukava yllätys, kun Ex-muumimamma soitit!:) 
Mä siinä puhelimessa koitin kirjoittaa ylös paljon asioita, mitä kerroit:)))) 
Onneksi voin kysyä vielä tarkemmin niistä, jos mieleen tulee jotain:)
Tää on kyllä kurja tilanne, kun täällä Kajaanissa ei ole sitä vertaistukiryhmää. 
Toivotaan että sellanen perustetaan, vai pitäskö meidän kaikkien Kainuulaisten lihavuusleikattujen olla itse niiiiiin aktiivisia ja kysellä sen perään, niin tiedä vaikka ravintoterapeuteista joku innostuis aloittaa ryhmää? 
Ois mukava kuulla monelta erilaisia kokemuksia, kysellä, jutustella jne. jo silloin kun miettii ehdotettua leikkusta. Esim. edes lääkärit ei osannu tk:ssa tarkkan kertoo tästä leikkauksesta mitä rupesivat suosittelee, Kaksinkin lääkäreiltä saa erilaista infoa. 
Eli netti nokan eteen auki, sieltä tietoo siis, niinkuin minunkin oma lääkäri sanoi, kun meni sormi suuhun mun kysymysten edessä :D
No, mä oon kolunnu nettii, You Tubea (letkun nielentää...*hyyyyyyyiiiiiiiiiii....)
En tiiä...jonku sortin pöljä kai sitä on kun kaikki tollaset kattoo. Ja nekin ei positiiviset jutut...
Vuosi on nyt mennyt kaikkiaan ns. kypsyessä päätökseen, sinne menen, vaikka pelottaa edelleen.
Kai se on ihan normaalia jännittää/pelätä, puhua asioista...tehdä läheiset hulluksi mietinnöillään:)))

...Joo, oon puhunu sellasetkin, että sitten jos niin ikävästi käy...niin sitten se ja se asia selviää sieltä kun kysyy jne.
Ihteenikin hirvittää, mutta en nyt mitään kuitenkaan paperille väsää...ihan tarpeeksi nuilla loksahtaa jo leuat, ko kautta rantain rivien välistä kuulevat välillä jtn. tuollasta.
Mulle itselleni se on vaan helpompaa lähtä sinne leikkaukseen, kun tiedän, että olen kertonut "ohjeet" tärkeille asioille (esim. lasten lääkkeet, lääkärit, kontrollit, niksit/vinkit...)
No, en tietenkään sellasta itselleni, enkä kellekään toivo, enkä odota, mutta pelottaahan se vähän, kun mikä tahansa on mahdollista yleensäkin, onhan leikkaus kuitenkin aina leikkaus.
Olen mielestäni järkevä, kun otan kaiken ns. mielestäni huomioon.

Ja mitä tuohon vertaistukeen tulee, kyllä vertaistuki on tärkeää leikkuunkin jälkeen:)
Etenkin syömiset ja ulkoilut...jos sieltä vaikka yhteisvoimin sais nihinkin "uutta" tsemppiä:)
Vaihtelua ja vinkkejä:)
Ei tarttis yksin olla "outo"...ns. uudelleen kehittyvä, hieman erilainen minä(?) tuntemuksineen ja olomuotoineen.
Vaan voisi jakaa tuntemuksiaan puolin ja toisin...

Vinkeistä puheenollen, taidan olla ns.kaukaa viisas, ja olla yhteydessä sinne Oysiin siitä "letkutuksesta", niin tietäävät varata "troppia" lähelle, kyllä oon sen verran herkkäkurkkunen, että jos sen voi vähemmällä "yökinnälläkin" tehdä, niin miksi ihmeessä ei sitten tehtäs tosiaan niin? 
Parampi niin ynnäillä se homma, että "rauhassa + nätisti =onnistunut lopputulos", kuin että meen ihan paniikkiin siinä (todennäköisesti kun nään vilauksen letkusta...*hih...), ja sitte jo sais olla metrinen halko tainnuttamaan, ettei käy nin että tää talon kokoinen emäntä repii sen letkun kurkustaan irti... :/  
Ei mikään niin kaunis ajatus? :( 
Näin mä teen, soitan sinne osastolle/polille tai mihi ikinä se numero siinä kutsussa olikaan...soitan heti eka arkena:)

Tällaset mietteet täällä näin sunnuntai-iltana, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Huomenna vielä vapaapäivä ja tiistaina työihmisille hyvää alkanutta työviikkoa!:)

Palaillaan:) Sleep tight! ...Don`t let the bugs bite!;)