Tänään oli sitten se lastenpoliaika.
Lääkäri ja kaksi jumpparia siinä tutkailivat ja tarkistelivat vauvelia.
Vauveli oli kasvanut kovasti tissimaidolla, alastonpaino oli sen 5kg:)))))
Lääkäri sanoi, että tuntuupi maitoo ainakin saavan:))))
No, käden suhteen he päätyivät sitten siihen lopputulokseen, että Oyksista ortopedi tuleepi kattomaan vauvelia jo 17.9 lastenosastolle, samalla kun hänellä on leikkauspäivä Kajaanissa.
Suunnitelmana on siis tällähetkellä vauvelille pääsääntöisesti jumppaa, jumppaa ja jumppaa... jumppari ehdottikin, että jumppaus siirtyisi suoraan yksityiselle fysioterapeutille, koska jumpparinkin kanssa hoitosuhde tulee olemaan pitkä.
Leikkauspäätöstä ei tehdä kuulema, ennen kuin ollaan varmoja, ettei käsi rupea muuten toimimaan, eli n. 4-5kk odotetaan vielä, annetaan aikaa mahdolliseen ns. normaaliin kuntoutumiseen, vaikkakin tämä on "vaikeampi muoto erbistä", mikä meillä on.
Kuulin sattumoisin sitten siinä lääkärillä, että meillon nyt tällähetkellä samalla paikkakunnalla pari muutakin vauvaa, joilla on erbi. Vaikka ensin olin siinä käsityksessä, ettei muita ole...
En tiedä sitten minkä asteisia heillä nämä vammat ovat, mutta emme ainakaan ole "yksin" omalla paikkakunnalla tämän "erbihomman" kanssa, vaan on näitä kohtalotovereita, ainakin jossain täällä lähelläkin olemassa:) Ja onhan niitä löytynytkin sieltä Redy ry:n facebook sivuiltakin, sinne tuli meillä heti liityttyä myös.
Se olisi sitten viikonloppu:)
Isommat poijjaat lähteevät mummelin ja ukin kanssa maalle.
Kuulostivat jotain muutakin kivaa keksineen, esim. Oulun reissun. Saa nähdä, onko viikonlopun sää sitten sellainen, että saavat Oulunkin reissun tehtyä.
Myö jäädään kotia näitten pienten kanssa ja jos huomen aamulla on hyvä ilma, käydään peräkonttikirppiksellä, sekä kierrätyskeskuksessa:)
Päivän kohokohdat:)))))
Sitten jos ulkoillaan ja tehdään normijuttuja, mitä yleensäkin muuten touhuiltas.
Ristiäisten suunnittelukin pitää polkasta viikonloppuna käyntiin tolokummin...miten minä en muka nyt siitä saa ollenkaan mietittyä ja suunniteltua?! ;)
Päivän jatkoja, palaillaanpa taasen...!:)
5 kommenttia:
Ihan hyvä, että antavat kädelle aikaa toipua. Mistäs sitä tietää vaikka olisi vain pahasti hermot venyttyneet ja alkaisivat sieltä toipumaan! :) Ja sitten jos ei niin onneksi käden ennustetta voidaan parantaa eri hoitokeinoin! Me ootellaan jo pikkaisella jännityksellä kontrollikäyntiä helsinkiin, mitä ovat herran kädestä miletä! Nyt pitäisi hakea maksusitoumus uudestaan tälle yksityiselle jumpparille, toivotaan että saadaan hällä jatkaa, on niin ihana fyssa! Onko teillä by the way jo nimi päätettynä? :) aloittaminen on aina vaikeinta (ristiäisvalmistelut)!
Oliko teillä jo kontrollipäivä tiedossa vai odotteletteko aikaa vielä postitse? Kyllä ehdottomasti lapsen kannalta ois paras tilanne se, että jumppari ei vaihtus!:) Meneepi sitten vaan taas oma aikansa siinä tuttavuutta tehdessä ja uutta hyvää hoitosuhdetta luodessa ja kun se ei vaan kaikkien kanssa sitten mee niin onnellisesti, että yksiin käyttäs. Nimi meillon pienelle päätettynä:) On ollut itseasiassa jo ennen kuin ruvettiin häntä odottamaan:) Ja mikä taas kerran "jännä juttu", mä en osannu ainootaakaan tyttöjen nimee miettiä, eikä isäntä. Se tunne, että tulokas on poika, oli jotenkin niin vahva:)))) Samaten mekot sai olla ihan rauhassa kaupassa, milläänlailla en niitä "osannut" mennä hypistelemään:))) Kai sitä jotennii vaistoo tälläset...?
Tämä päivä meni siivoillessa ja pyykkäillessä...sellasissa pikku pätkissä. Aina tuli jokin pieni tai isompi keskeytys, mutta taas jatkettiin. Jäi sitten kirppikset sunmuutkin käymättä (harmi toisaalta)kun tuli päätettyä, että sitä Hooveriakin täytyy joskus ulkoiluttaa;) No, toiste sitten. Kyllähän se siivoominenkin tarpeeseen tuli.
Ristiäiskakkujen kuvia oon kattellu netissä hetken verran, ja täytyy sanoa, että mitä suloisempia luomuksia on kyllä ihmiset tehneet...aivan ihania:) Mutta jotenkin musta tuntuu että ihan tavallinen (perus)kermakaakku, sellasella muovikoristeella, jossa pien poika makaa tyynyllä, on taas meillä:)))) Mitäpä sitä taas tyyliä vaihtamaan,koristekkin on vielä ehyt ja kuin uusi:)))) Ja ei mun aika riitä tollasiin marsipaaniluomuksiin...saati syökö niitä lopuksi kukaan (kai se oli edes syötävää...se marsipaani?) Kaikista kakuista sunmuista tavallisista tarjoiltavista on tehtävä kuitennii omat versiot sokerittomana, luont.gluteiinittomana ja munattomana. Onneksi mullon tekemisessä korvaamaton apu, oma äiti:)))) Mä ostan tarpeet ja maksan mummolle tai ostan jotain tarpeellista kiitokseksi vaivoista:) Se on kyllä niin taitava niissä hommissa, ettei virhe-eriä tuu monestikkaan:))) Ja parempiakin ne on, kuin leipomon. Jotain mäkin sentään väsään apuna, se on yleensä ollut kermakakku, kuivakakku ja jtn suolasta, enempään ei aika riitä (noloo myöntää...jos lopuksi tässä elämäntilanteessa siihenkään, on niin hekstistä menoa)
Eikä taitas mun kärsivällisyys lusikkaleipiin riittää....
Mukavaa lauantaita täältä, nyt pittää lähtä "tissibaari" aukaisemaan!:)
Aika on jo valmiina, ois 27.9. Piti olla jo elokuun lopussa,mutta Jarolle tuli justiin sopivasti vesi tai enterorokko (ei varmuutta kumpi oli). Toivotaan, että herra ois silloin sitten terveenä! Huimaa edistymistä on koko ajan tapahtunut, hitaasti mutta varmasti. Nyt Jaro jo käyttää käpäläänsä, ottaa mukaan leikkeihin vaihtelvalla menestyksellä, nostelee niin, että hieroo silmiään ym...Kohta sitten selviää se fyssakin, jos ei muuta niin sitten jatkuu terveyskeskuksen jumpparilla. Jaksamista ristiäisvalmisteluihin! :) Onneksi nimi jo valittuna, se on se vaikein osuus (tai meillä oli ainakin Jaron kohdalla, Joona oli selvä jo ihan synnäriltä saakka)...on se jännä kyllä tuo tunne, minäkin olin ihan varma molemmista pojista, että ovat poikia, vaikkakin Joonasta oli pakko sitten hetkeksi vaihtaa ajatusta kun kätilö väitti ultrassa, että olisi tyttö ,toisin kävi! Onneksi en ostellut pahemmin vaaleanpunaisia!
:))) Onneksi joku vaaleenpunanen vaate poijaallakaan ei oo ihan kaameeta, mutta tosiaan hyvä, ettet "koko kaapillista" tyttöjen vaatteita kerenny laittaa:))))Ois saanu kaikki ostaa uusiksi:)))) Jännä, miten ultrassakin vielä sattuu erheitä, vaikka luulis, että ne on aika tarkkoja. Tai oikeestaan, se ultraaajahan se on väärin tulkinnut kuvan:) Hienosti näkyy Jaro tosiaan nostelevan "käpälää":D (näin kuvan siellä Redyn sivulla) Meillä(kin) oli tosiaan se jumppari tänään ekan kerran. Siellä se jumppari puhtaalla maalipensselillä siveli vauvelin kättä ja pehmeällä vauvan harjalla, sekä "vibralla" sinne lapaluun seutuun...tuntoärsykkeitä? Kotia päästiin niin koko vauva nytkyi välillä kummallisesti, liekö jonkinlaista ärsykettä sitten tosiaankin niistä saanut, sekä oli aika levottoman oloinen. Ja oksensikin...siitä kun hän hieman rauhoittui n. kolmen tunnin päästä, niin hän oli todella rauhallinen, eikä enää nytkynyt mitenkään. Liekö sitten mitä ollunna..."jumpasta" johtuvaa vai muuta...Loppupäivän/ illan hän nyt sitten söi ja nukkui, söi ja nukkui. Saa nähdä millanen yö on... Viime yönä taas valvottiin meillä parhaimpaan uniaikaan, ei kuitenkaan onneksi itketä vaan valvotaan. Mahdoton vispaaminen oikealla kädellä koko ajan ja pikkujalat simputtaa niin vimmatusti, että sukat lentelee jaloista pois- Ja syliin, ja tissille, ja syliin ja tissille:)))) Hän on niinkuin omaksunut varmaan sen räkätautinsa aikaan, tuon yöajan jonniilaiseksi seurusteluajaksi, kun pidin häntä yölläkin paljon sylissä, jotta pystymmässä ois helppo hengittää...aina kun ei sillä nenafridallakaan ja keittosuolatipoilla saanut "kokonaan auki" sitä nenua...Jospa me vielä opimme "oikeaan aikaan" nukkumaan:))) ...Vielä meillon paljon hyvää aikaa opetella sitä nukkumista, jos pyrkii samaan aikatauluun siinä asiassa, kuin vanhemmat lapset aikoinaan, että joskus 3v. vanhana nukutaan koko yö ekan kerran:)))))
Ohhoh ja sitten sinulla on vielä se toinen tirriäinen, herääkö hän aikaiseen aamulla? Muistan kyllä Jaron kanssa valvottiin enemmän , Joona taas nukkuin täysiä yöunia 6 viikkoisesta :) Joonan kohdalla ei olisi ollut väliksi kun oli silloin vain yksi lapsi.
Voi olla että ärsykkeet ja jumppa tekivät, Jarokin oli toisinaan todella tuntoherkkä vasurinsa kanssa, välillä aristeli ja itki ja noita nykäisyjä on ollut hälläkin. Hermot kun kenties uudistuvat ja käessä tapahtuu varmasti jotakin ja sit kun ei tiedä miten käsi tuntee ja mitä tuntee....
Onneksii joo ei tullut ihan sokeasti uskottua tota ultraajaa...itse olin silloin vähän hölmistynyt kun sanottiin, että tyttö...mietin että miten niin muka, kun minun mielestäni se oli poika! :) vaikka sukupuolella ei minulle väliä!
Lähetä kommentti