Väsymyksen kourissa

Niin on väsyttäny, etton kaikki energia mennyt lastenhoitoon ja hengittämiseen, sekä jumppareissuihin.
Mistähän syystä sitä näin on uupunut...en tiedä...
Samallainen alku on ollunna muittennii kanssa, heti on ollu jtn sairasteluja ja jumppia tms. mutta on jaksettu ja on väsyttänyt.
Nyt vaan tuntuu, ettei "herää" kunnolla näihin päiviin:/
Sais vissiin aloittaa vitamiinikuurin. Nythän ne D-vitamiinit on ollunna tapetilla, pitäs tehostaa niitten syöntiä hirveesti, tupla, ellei triplamääriin asti. Niin pysys flunssat talvella loitolla, eikä väsyttäs jne. 
Mä voisin nukkua vaikka kellon ympäri, jos saisin siihen mahdollisuuden.
Mut niin luulen kyllä, että isäntä myös...koko sakki tässä talossa...unitauti?:))))
Vauveli on syönyt parin tunnin välein, pariin otteeseen on kauppaankin keretty syöttöjen välillä ja kaksi "kokonaista" yötäkin on nyt nukuttu (klo23-05.30)eli onhan se jo noin pienelle koko yö unta:)
Kaikki pitäs olla hyvin, mutta väsyttää silti.
Energiaa tulee tankattua mistä vaan hipleestä, mikä näkyy sitten näppyina naamataulussa ja vaaálla...johon päin en nyt taas hetkeen ole uskaltanut suurinpiirtein edes hengittää...
Jospa tämä meneepi ohitte pian, toivotaan ainakin niin.
Sunnuntaina olisi vihdoin ne ristiäisetkin:) Pakko oli äitiarmaan, kippuravarpaan leipomisiin turvautua. No, minä muistan häntä. 
Kyllä se sanonta totta on, että "Äidit ovat kuin enkeleitä! He kannattelevat meitä, kun emme itse jaksa lentää!" Kyllä allekirjoian nytten tuon...muistan toki vuoroni äitiä, en unohda kyllä avunantoa! Mukavaa kun pieninkin poika saapi nimen ja voi ihan julkisesti kutsua häntä nimellään, ei tartte enää "salailla".
Sellaset suunnitelmat tääll viikonlopulle:)

Mukavaa, aurinkoista viikonloppua!:)
Palaillaan taas, kun on mielikin virkeempi;)