Voi että nää maanantait on vaikeita päiviä...Käynnistymisen vaikeus vaivaa vai mikä liene.
Vieläkään ei posti tuonut odotettua kirjettä, nimittäin sitä aikaa sinne letkunnielemiseen Kaksille :S
Huomenna varmaan taas saa kysyä, mistä se nyt kiikastaa ja missä mun papreit seikkailee taas...
Mä oon soittanu aika monesti jo sinne. Viimeisimmällä kerralla kuulin, että heinäkuulle olisi se aika ollut, mutta sanoin, ettei se oikeen vaan nyt käy, jos mullon leikkuuaika (olen jonossa edelleen, tarkkaa leikkauspäivää ei tiijjetä...) lopumpaa keväästä.
Se alkas olla niinku pikkasen jo aika siihen toimenpiteeseen päästä...*kävelee kohta ympyrää täällä niin, että ura tulee lattiaan...
Mitä enemmän taas aikaa menee, sen hermostuneempi minusta tulee...ja tuntuu että kahdenvaiheilla olo taas valtaa mielen.
Onko se leikkaus sen väärti...Toivon todellakin että on.
Sillä sitten kun taas tätä pohtii, niin ei mulla niitä vaihtoehtoja taas ole muitakaan, jolla vaikutetaan yhtä nopeesti terveyden tilaan, ja painoon...ne mun munuaisethan tässä kärsii jos en mene jne monta muuta juttua, ja lisää tulisi.
Voi että kun selviäis jo etes tästä välietapista ohi, mistä se nyt hiertää...
No, olihan apaattista tekstiä...? It`s monday... :S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti