Tässä piti ihan ruveta kattoo kalenteria vuoden takaa eli tammi/helmikuuta 2013, mitä oli paino silloin, kun koko tää rumba alkoi.
Tähän päivään mennessä on vuodessa tippunut kaikkiaan -17kg.
Oikeestaan suurin pudotus oli sen viime kevään aikana, kun tää laihdutusleikkausläheterumba (kamala sanahirviö) ja ravintoterapeutin käynnit oli...
...sitten tuli kesätauko ja antoivat "vapaata laihdutuksesta" että olin vain sillä osittaisella enellä, kuulema syödä piti välillä ruokaakin.
Sillon ei tippunu paino, muttei noussukkaan, se pyöri siinä +2, -2koko ajan,
oisko ollu hieman hormoonitoiminnan mukaankin...
Nyt taas sitten oon syksystä "petrannut" enempi, vaikkakin osittaisella enellä muutamanapvn vkossa
ja sitten ruokavaliolla parina pvnä vjkossa, eikä tuloksia niinkään sillon syksyllä tullut.
Vasta nyt sillon tammikuulla 2014 Oysin reissun jälkeen notkahti paino yllättäen eri kymmenluvulle alaspäin,
etenkin, kun kokonaan aloin eneillä ja nyt suunta onkin alaspäin pikkuhiljaa.
Ensin piti aloittaa ruokavaliolla, mutta suunnitelma muuttuikin jo ekaviikon aikana eneilyyn Oysin kirurgin käskystä.
Oli siis puhe, että nyt kolme viikkoo eneilisin ja sitten olisin ruokavaliolla jonnii aikaa ja sitten ennen leikkausta 4vkoa enellä.
Mutta mä kyllä taidan jos vaan saan hoitajaltani/lääkäriltä luvan ja lähetteen verikokeisiin, jatkaa tätä kokonaan eneilyä, koska se tuottaa parhaiten tulosta, vaikkakin välillä hitaasti.
Varsinkin kerran pitää ennen sitä leikkausta saada se kymppi pois, ellei -15kg.
Siihen -15kg on matkaa vielä...
Ja mielellään pudottaisin sen -20kg, jos vaan sen suinkin irti saan, sillä ois vieläkin helpompi sitten se nukutus ja leikkaus.
Mutta mikä nyt hienoo, mä kerkeen ennen huhtikuista letkunnielentääkin saada painoo pois:)
Nyt vaan jännätään ollaanko vielä siinä leikkausjonossa...selvinnee maanantaina kun soitan Oysiin...
Sellasia mietteitä näin sunnuntaina:) Siinäpä teille joku mielikuva pudotettavasta massamäärästä...ja tää on vain alkua kaikki...
Mukavaa sunnuntain jatkoa teillekin!:)
4 kommenttia:
Valtavan hienosti oot jo painoa pudotellutkin. Ei vaan olis multa onnistunut ilman leikkausta!
Kiitos, Darling:) No, mä oon ikäni tiputellu ja lihonu takas tuplaten:( Ei hirveesti hurrata niillä mun saavutuksilla, koska en oo onnistunu itteeni pienemmissä luvuissa pitämään...Sillä nyt sinne leikkaukseen sitten menenkin, jotta voisin elää "normaalia"terveempää, energisempää, hoikempaa elämää lopun elämäni ajan. Puolessa välissä ihmiseloo suurinpiirteen mennään, meillei kauheen pitkäikästä sakkia suvussa ole:/ jos sillain ajattelee tätä hommaa... Nyt on ollu viimeisen vuoden aikana pakko sinnikkäästi yrittää pudottaa vielä painoo, jotta sai lähetteen leikkaukseen, se vaadittiin kunnallisella puolen, jotta näkevät, pystyykö siihen. Muuten ei ois lähetettä saanu edes sisätaudeille, josta sitten laittoivat lähetteen vasta Oysiin...Ja sitten vielä ennen leikkausta pittää pudottaa painoo sen maksan pienenemisen ja leikkausriskien pienentämisen vuoksi nyt se 10-15kg ainakin, joten urakkaa on. Ja jääkin vielä, leikkauksen jälkeenkin... :S Toki kaikkeni yritän, mullakin on tuo astma ja allergioita, "munuaisvika", verenpainetauti, sekä ovella kolkutteleva sokeritauti jne. uskalla edes ajatella. Lasteni vuoksi koitan voittaa viimeisetkin sairaala ym.pelkoni ja mennä tätä hommaa koko ajan eteenpäin, jotta ois vielä pitkään täällä olemassa osana lastensa ja perheensä elämässä. Miten on ollu muilla? Pelkäsittekö te sitä nukutusta tai leikkausta...tai molempia?
Minua ei ollut koskaan ennen GBP:tä leikattu, joten kokemus nukutuksineen oli aivan uutta. Kyllä se jännitti, mutta jälkeenpäin ajatellen yllättävän vähän. Sen hetken muistan, kun menin sairaalaan ja mut saatettiin odottamaan leikkausta "omaan sänkyyni", ja kun näin ne kaikki laitteet siinä, niin sitten alkoi jännittää toden teolla.
Mulla on kans biologisen isän puolelta tullut kaikki mahdolliset huonot geenit, kuten tämä taipuvaisuus lihavuuteen. Siinä suvussa on todella monta todella lihavaa, äitini puolella ei niinkään.
Kyllä sinä pystyt nyt tähän loppurutistukseen vielä! Mieti sitä kaikkea työtä minkä olet tehnyt ja että iso työ sitten palkitaan toivomallasi leikkauksella. Tsemit!
Meilläkin on jokin taipumus varmaan olemassa suvussa lihavuuteen. Kylläkin omat vanhemmat ja sisko ovat normaalipainoisia. Mä oon tää meidän big pig:))))) Kiitos tsempeistä!:) Jospa mut sitten samaan porukkaan tunnistetaan kuuluvaksi leikkuun jälkeen, kun alan taas muistuttaa ihmistä:)) *rankkaa huumoria... :D
Lähetä kommentti