Kylläpä oli ihanaa saunoa pihasaunassa! Sen lämpö rentoutti niin kehon, kuin mielenkin!:) On mukavaa, kun alkaa illat pimenemään. Saa laittaa pihalle/saunaan kynttilöitä ja lyhtyjä...*ihanaa!
Nyt pikaiset mietteet tänne ja sitten vaaka-asentoon! (=nukkuu kylläkin...väsyttää!)
Tänään meillon -*öh-taas-siivoiltu, huomenna mun ensimmäinen vauvani täyttää 15-vuotta!:) *nyyh:`/
Vaikka toki olen kyllä iloinen, on vaan haikeeta...Tulee mieleen oma nuoruus. Tuntuu, kuin kaikki olisi ollut vasta...Mutta vanhenemista ei voi estää...
Ja sitten mä äitinä ajattelen, että kohta hänen on hankittava ajokortti ja käytävä armeija...
Joku voisi ajatella, että entäs "mopoikä"...? No, hänellä on kyllä olemassa mopo, sekä siihen tarvittava lääkärintodistus, mutta nyt oma halu siihen mopohommaan on lopahtanut(?) Kuulostaa, että hän ennemmin odottaa ajokortti-ikää, sekä omaa-autoa... -Hmm. No, ihan järkevää toisaalta.
Me ollaan kuulemma lopuksi niin "kaiken keskellä" tässä, että "pyörälläkin/jalan pääsee joka paikkaan kätevästi". -Ok:)
Ja lopuksi, "ja kylläpä te kyyditsette, jos kyytiä jostain syystä tarvitsee..." XD
-No, tottakai!:)
Keskimmäinen poika ei aikonut myöskään mopoa laittaa...tuumasi, että hän kyllä pääsee pyörällä, hän ei ikinä halua mopoa! Niin...Arvatkaapas, mitä hän haluaa? Hän haluaa skootterin. XD
Tai sitten hänkin säästää autoon ja ajokorttiin. "Voi, jospa silloin ois jo niitä lentäviä autoja, vähän olis siistii!!!"
-On se hyvä, että jollain on tuota mielikuvitusta!!! XD
Ehkä ne ei autot ihan lennä vielä silloinkaan...mutta se on ainakin varmaa, että molemmat saavat itse osallistua ajokorttiin ja autonsa hankintaan rahallisesti. Kesätöitä yms. rahoja säästöön vaan. Osan olen luvannut maksaa ja auttaa asiassa, mutta täysin taivaalta ne asiat eivät tipu.
Rakas isäntä<3 osaa kyllä korjailla autot yms. ajokuntoon. Luotan häneen 100% , tai sitten auto on ollut todellakin pelkkä romu, jos ei siitä ajokuntoista tule.
Jos opetusluvalla opettaa ajamaan, se on halvempaa(?)...mutta se opettamisen "nakki" napsahtaa sitten ainakin minulle:)))))
No, ei mulla pitäs hätää olla, selvisin kirjallisista ja inssistä läpi aikoinaan kerralla. Enkä ole kolaroinut kertaakaan! *hups!...
...Tai, no yhdesti olen liukkaalla kelillä ajanut edellä ajavan perään, se oli ruuhka-aikana tuolla keskustassa, ei tullut henkilö- eikä autovahinkoa, rekisterikilvet molemmilta vaan vähän vääntyivät...ja olen perettänyt kyllä "porttiin" pahki... :) Mutta ei onneksi muuta! ...Eihän tuonvertainen ole paha? :)
No, alunperin-ennen tätä sivuraidetta- jutun pointti oli siinä, että haikeeta on, kun eka vaavi on jo niiiiiiin vanha. Mutta sehän on luonnollista, että vanhetaan. Samalla itsekin muistaapi taas oman ikänsä. Pieni pudotus maanpinnalle, et ole enää se kaks`kymppinen tyttö, vaan 35-vuotias Nainen! Äiti! Avopuoliso!:)
Pienimies on luonnollisesti jo untenmailla, kun tätä istun kirjoittamassa. Päivä on ollut hänen kohdallaan touhua täynnä, uusia sanojakin koitetaan sanoa.
Ja nutraus jatkuu. Edelleen odotan sitä "ratkaisevaa" notkahdusta uudelle kymmenluvulle alaspäin. En vaan tiedä, miksi se ei jo muutu?! *plääh. Sitä odotellessa...
Hyvää yötä taasen!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti