Kyllähän se niin on, että asioilla on tapana yleensä lopuksi kääntyä parhainpäin:)
Näin kävi nyttenkin, onneksi!:)
Se pienokainen, joka on ollut usein kovasti kipeänä, ei sairasta ainakaan mitään vakavaa tautia.
Kuulemma vain virus. Tietenkin jokainen tietää, että virustautikin voi jättää jälkeensä epämukavia jälkitauteja, mutta kun tässä tapauksessa pelättiin jo paljon pahempaa jo olemassa olleiden oireiden perusteella...
Onneksi kyseessä olikin siis "vain" virus.
Nyt sen mukainen hoito siis heillä siellä kotonaan jatkuu ja ainahan sitä pääseepi uudelleen lääkäriin.
Levottomia öitähän se tietää vanhemmille, mutta mitäpä sitä ei lapsensa/lapsensa eteen tekisi ja jaksaisi tehdä itsekukin.
Kertyneet univelat pitää vaan sitten osata malttaa kuitata pois:)
*Huh. Kyllä nyt saa tosiaan huokaista helpotuksesta:) Kunhan pikkuinen siellä taas paranee, niin sitten taas yhdessä ulkoillaan ja touhuillaan mukavia:)
Mukavat yhteiset jutut on vielä edessäpäin!:)
Mitäs meillä itsellä on tässä ollutkaan syyslomaviikolla...hmmm.
Joo, eilen siis kävi vieraita:) Aamulla ulkoiltiin itseksemme, sitten ruokailtiin ja pikkumies meni unille.
Minä pistin hihat heilumaan ja leivoin kotitekoisia "dallas"pullia*heh! Tosiaankin...:)
Vai oisko parempi nimitys sokeriset kierrepullat...?
Sitten tein suolaisen kinkkupiiraan ja kanelisen omenapiirakan, johon lisämakua antamaan tein myös kotitekoisen vaniljakastikkeen *namnam...Näytti herkulle, toivon mukaan maistuivatkin?
...Sittenpä olikin vuorossa ne tiskit ja pikkumiehen välipala-aika hetimmiten unien jälkeen.
Siinä pistäysi vielä vanhempanikin jotain autonosia tilailemassa(?) tai etsiskelemässä netistä mieheni avustuksella. Isällä on huonoa tuuria nuiden autojen kanssa koko ajan...aina joku paikka leviää.
Sittenpä tulikin jo ensimmäinen ja kauan odotettu vieras!;)
Nimittäin hyvä ystäväni ja entinen työkaverini tuolta Helsinki-citystä asti!;) *Kiva kun kävit!;)
(...toiset vieraat olivat lähempää, mutta silti heitä näkee aika harvoin...)
Oli ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa!
Kyllä se niin näkyy olevan, että hyvät ystävät pysyy vaikka aikaa kuluisikin -enempi tai vähempi- näkemisten ja kuulumisten välissä:)
Siitä jatkettiin , mihin viimeksi jäätiin:)
Nyt kyllä oli kuitenkin puhetta, että yrittäisimme itsekukin kiireiltämme ehtiä hieman tiivimmin pitää yhteyttä:)
-Näin teemme!:)
Pojilla oli se frisbeeskaba, mutta homman mukavuudesta huolimatta, reissuun mahtui kyyneleitäkin...nimittäin tietenkin SE paras kiekko oli lentänyt sinne sorsalampeen ja uponnut heti...:/ *voih...
Minkäs teet? Harmittaahan se, mutta tuollaista sattuu.
Seuraavan kerran toivottavasti ompi viisaampi, eikä heitä sellasesta paikasta ollenkaan...
Kuulosti keskimmäisestä poijjaasta sille, että vanhimman poijjaan olisi pitänyt mennä se uimalla sieltä hakemaan, mutta minä kielsin sen kyllä heti alkuunsa.
(Likainen vesi, sorsien lampi, mutapohja, kylmä vesi, iilimatoja ja ties mitä muuta...ja jos se kerran upposi, niin se silloin upposi sinne mutaan asti.*yöks...)
(...kesällähän se vanhin poika oli siellä tietämättömyyttään(?) kahlannut kainaloitaan myöten ja oli kyllä sen näköinenkin, kun sieltä poissa tuli...ja haisikin ihan hirveelle!)
Että sellaista ne aina keksii...
Tänään oli sitten se sokerirasituskoe.
Istua törötin siellä taas jo kahdeksan kieppeillä. Vanhin poika oli mukana.
Hänellä oli omissa verikokeissa käynti siinä samalla (kolestroli, sokeri, kilpirauhanen...sama kuin keskimmäisellä pojalla tässä taannoin...tuloksien saanti menee ens viikkoon)
Labran odotussali oli tyhjä, muttei kauaa.
Pian sinne tuli paljon muitakin, mutta hyvin paikan saaduista moitteista huolimatta mielestäni jonotus ja ajanvaraussysteemit pelasivat:)
Voisin sanoa, että täsmällisesti:) Moni pääsi odotusnumerollaan heti n. 5min odotuksen jälkeen kokeisiin.
Se ei ole mielestäni ollenkaan kohtuuton aika odottaa.
Arvot sain tietää iltapäivällä. Ne olivat: paasto 5.6 kuulema, vaikka mielestäni se oli kyllä 5.0 kun itsekin näin sen tuloksen heti siinä -väärin ovat vaan kirjoittaneet koneelle?:)))) (mutteivät myönnä) loppuarvo oli 5.5
Kuulemma hyvät arvot.
...Mutta silti ens viikolla "joku" kuulema tksta soittaa, tarviiko noitten "hyvien" arvojen vuoksi jotain seurantaa tai mitä yleensäkin tehdään kanssani jatkossa....outoa, jos yleisesti puhuttaessa kerran ei ole sellaseen toimintaan tämän alueen lääkäreillä ja hoitajilla aikaa ja määrärahojakaan ei ole joka risausta seurata... ja jos kerran kaikki oli ok? En ymmärrä?
Viimekeväänä viesti oli kansanterveyshoitajalta sellanen, että "pysy possu kotonas, jos et kerran laihdu.
Sä et sillon tarpeeksi yritäkään, jos et laihdu. Meillä ei ole tällaseen turhaan aikaa ja määrärahoja. Tule sitten takas, kun oot laihtunu. Mitataan sitten niitä veranpaineita, nyt ei hyödytä..."
Sittenpä mulla kävi se verenkiertohäiriökin päässä ja olin sairaalassakin...siellä suosittelivat nutrilettia yleensäkin alkupotkuksi...loppu on sitten "historiaa".
Mutta onneksi se akka ei ole siellä tkssa enään kansanterveyshoitajana... en haluaisi hänen kanssaan asioidakaan. Hänellä tais tulla työikä tappiin? *NO, se siitä...:))))
Pikkumies oli koona isännän, keskimmäisen poijjaan kanssa ja taisipa olla mummokin:)
Isännällä meni osa ajasta noiden autonosien etsimisessä edelleen...
Iltapäivällä käytiin kierrätyksessä sillä välin, kun isäntä oli mummon ja ukin tv:tä korjaamassa.
Kierrätyksestä löytyi vanhoja ruokailuvälineitä, sellaisia koristeellisia ja jämäköitä:)
Ja pari retrohtavaa kukallista tyynyliinaa (pitää miettiä mitä kivaa niistä keksisi rustata, vai pitääkö ne edelleen tyynyliinoina...)
Huomenna onkin ohjelmassa jotain kauan ja hartaasti odotettua...nimittäin tämä mamma meneepi hemmottelemaan itseään... :) Saa nähdä mitä sitten tukalle taas tapahtuu, se on arvoitus;)
Värivaihtoehtoja on muutama...
mutta annetaanpas parturin käyttää luovuuttaan!;)
Katsotaan, mitä tuleman pitää:)
Pienimieskin poikkeuksellisesti valvoo tuossa isin kanssa vielä (lämmittävät takkaa).
Pitääpi pikkuhiljaa laittaa hänetkin nukkumaan. Iltapalan syötin hänelle juuri ennen kuin ripesin kirjoittamaan tänne, sekä teimme iltahommat (=lääkkeen otto ja hampaanpesu, tai hampin pesu, kuten minä yleensä sanon. Isäntä siitä sitten veistelee, että mistäs se "hamppi" taas siihen mukaan saadaan...;) *hehheh
Sitten isännän kanssa iltakaffeet...ja jos katottas pitkästä aikaa jokin elokuva kahdelleen.
Vaikka Kaamea Kankkunen 2 :) -Kuulema, hyvä? ...Kohta se nähdään:)
Palaillaan!
Hyvää yötä kauniita unia...oman kullan kuvia!;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti